Tiivistelmä: Tulokset monikielisyyttä käsitelleestä Euroopan komission julkisesta kuulemisesta 14. syyskuuta – 15. marraskuuta 2007
Tiivistelmä Taustaa Liikkuvuuden lisääntyminen unionin sisällä, muuttovirrat unionin ulkopuolisista maista ja globaalistuminen ovat tuoneet mukanaan yhä uusia kieliä kansalaisten ja yritysten jokapäiväiseen elämään. Euroopan komissio on sitoutunut edistämään kieltenoppimista ja kielellistä monimuotoisuutta Euroopan unionin perustana olevien periaatteiden mukaisesti. Komissio järjesti 14. syyskuuta – 15. marraskuuta 2007 julkisen kuulemisen, jolla haettiin tietoa kielipolitiikkaa koskevista kansalaisten näkemyksistä ja odotuksista. Nyt käsillä oleva tutkimus on osa laajempaa kuulemisprosessia, ja sen tuloksia käytetään pohjana komission uudelle tiedonannolle, joka on määrä julkaista loppuvuodesta 2008. Tässä asiakirjassa käsitellään kysymystä kielten asemasta ja merkityksestä yhä monikielisemmässä Euroopassa. Menetelmä Kyselylomake kattoi kuusi erillistä aluetta, jotka liittyvät läheisesti kielten käyttötapoihin ja käyttöalaan sekä kielten käytön edistämiseen ja tällaisen toiminnan laajuuteen EU:ssa. Aihealueet ulottuvat koulutusta koskevista säännöistä yhteiskunnallisiin, kulttuuri- ja talousseikkoihin sekä EU:n toimielinten toimintaan. Kyselyyn sisältyi 16 kysymystä, joihin pyydettiin joko vapaamuotoisia kommentteja tai ehdotettiin ennalta muotoiltuja vastauksia. Joihinkin kuului kumpiakin. Tässä asiakirjassa esitellään kuulemisen keskeiset tulokset. Kaikista monivalintakysymyksistä voitiin kerätä tilastotietoja, ja vapaamuotoisiin kysymyksiin saadut vastaukset analysoitiin tarkoin ja koottiin toistuvien teemojen mukaisiin ryhmiin, jolloin voitiin todeta trendejä ja korrelaatiota. Vapaamuotoiset kommentit antoivat lisäksi tietoa niistä syistä, jotka olivat vastaajien erilaisten valintojen taustalla. Osallistuminen Kuuleminen oli avoin kaikille kiinnostuneille sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella. Lopullisia valmiita vastauksia saatiin 2 419, ja niitä oli kaikilla EU:n virallisilla kielillä. Kyselytutkimuksesta tiedotettiin Europa-palvelimen eri sivustoille laitetuilla ilmoituksilla, lehdistössä ja puheissa esitetyillä viittauksilla sekä ilmoittamalla siitä suoraan suurelle joukolle yksityishenkilöitä, organisaatioita ja verkostoja, jotka olivat aiemmin ilmaisseet mielenkiintonsa EU:n toimintalinjoja kohtaan. Koska tietoa ei kerätty siitä, mistä osallistujat olivat saaneet tietoa kuulemisesta, on vaikea arvioida, millainen osuus vastaajista oli ”spontaaneja” Europa-sivustolla kävijöitä tai eurooppalaisen lehdistön lukijoita tai vastaavasti niitä, joihin oli suoraan otettu yhteys. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että vastauksia saatiin yksityishenkilöiltä ja organisaatioilta, jotka yleisesti ovat kiinnostuneita EU:n toimintalinjoista ja erityisesti kielille EU:ssa annettavasta sijasta ja tehtävästä. Vaikka vastauksia saatiin varsin runsaasti, kuulemisen tulosta ei suinkaan pitäisi tulkita kuten yleistä mielipidemittausta, vaan se edustaa niiden kansalaisten näkemystä, jotka ovat päättäneet käydä Euroopan komission kanssa vuoropuhelua siitä, mitä he odottavat Euroopan unionilta tulevaisuudessa.
1
Erinomainen vastausaste Monikielisyyttä käsitelleeseen tutkimukseen saatiin 2 419 valmista vastausta, mikä on EU:n toimintalinjoja koskevassa julkisessa kuulemisessa erinomainen osallistumisaste. Keskimäärin tällaisiin kuulemisiin saadaan 200–500 vastausta. Toinen huomionarvoinen piirre on se, että osallistujista valtaosa oli yksityishenkilöitä eikä organisaation puolesta vastaavia. Vastaajat edustavat kaikkia EU-, Efta- ja ehdokasmaita; lisäksi saatiin huomattava määrä vastauksia muilta mantereilta. Kuuleminen oli tarjolla 22 EU:n virallisella kielellä, mutta yhteensä vastaajat kattoivat 57 äidinkieltä, joihin sisältyi lukuisia alueellisia ja vähemmistökieliä sekä EU:n ulkopuolella puhuttuja kieliä. Näin korkea osallistumisaste, joka ulottuu valtavalle maantieteelliselle alueelle ja koskee lähinnä yksityishenkilöitä, osoittaa selkeästi, että se, miten kieliä opetetaan, kohdellaan ja puhutaan Euroopassa, on erityisen lähellä ihmisten sydäntä oleva kysymys. Lisäksi huomattavalla osuudella vastaajista on äidinkielenään muu kuin jokin EU:n virallisista kielistä, mikä osoittaa nykypäivän Euroopan monikielisyyden olevan monitahoinen ilmiö, joka ulottuu paljon 23 käyttökielen hallintaa pidemmälle. Näin luodaan taustaa, kun haetaan vastauksia tasoilla, jotka eivät ole pelkästään toiminnallisia ja jotka kattavat paljon laajemman kielten kirjon kuin pelkät asemaltaan viralliset kielet. Tiivistetysti: mitä kuulemiseen vastanneet ajattelevat kielistä? • Yli 96 % vastaajista oli sitä mieltä, että EU:n kielellinen monimuotoisuus edellyttää erityistä huomiota Euroopan poliitikoita ja että kielelliset taidot ovat tärkeitä niin jokapäiväisen elämän kuin työnkin kannalta. • Vastaajien mielestä tärkeimmät onnistuneeseen kielenoppimiseen johtavat tekijät ovat varhainen aloittaminen ja suora kosketus kohdekieliseen maahan. • Useimmat katsovat, että EU:n kielellinen monimuotoisuus on rikkaus, jota on vaalittava, ja haluavat nähdä sen taloudellisia ja toiminnallisia seikkoja laajemmassa kontekstissa, jossa tunnustetaan kielissä ilmenevä identiteetti ja kulttuuri. • Alueellisten ja vähemmistökielten puolustajat katsovat, että tällaisten kielten huomioon ottamiseksi voitaisiin tehdä nykyistä enemmän, erityisesti koulutuksen ja julkisten palveluiden alalla, ja he haluaisivat, että EU omaksuu niiden suojelemiseksi aktiivisemman otteen. • Useimmat vastaajat haluavat, että joukkoviestimet edistäisivät kulttuurien välistä yhteiskuntamallia, jossa kieli- ja kulttuuri-identiteettiä arvostetaan, ja että ne keskittyisivät ristiriitojen sijaan suvaitsevuuteen. • Vastaajien valtaenemmistö on sitä mieltä, että paikallisen kielen taito helpottaa liiketoimintaa ulkomailla ja että tämän vuoksi on yritysten edun mukaista investoida henkilöstön kielitaidon kehittämiseen. • Enemmistö katsoo, että maahanmuuttajien olisi säilytettävä alkuperäinen kielensä ja että maahanmuuttajien kieli- ja kulttuuri-identiteetti on välttämätön perusta, jotta maahanmuuttajat voisivat integroitua omastaan poikkeavaan kieli- ja kulttuuriyhteisöön. • Useimmat vastaajat katsoivat, että 23 viralliseen kieleen liittyvät kustannukset ovat oikeutettuja tai että niitä pitäisi jopa kasvattaa.
2