Peter L. Berger ja Thomas Luckmann: todellisuus ja oikeus by vm0zf90

VIEWS: 12 PAGES: 35

									  Peter L. Berger ja Thomas
Luckmann: todellisuus ja oikeus
        Kaj-Henrik Impola
     Sosiaalisen rakentumisen
 luonnehdintaa (Hacking 2000, Burr 2003)
• tosiasioiden, merkitysten ja tiedon
  itsestäänselvyyden ja välttämättömän luonteen
  kyseenalaistaminen
• ajattelun historiallinen ja kulttuurinen
  relatiivisuus
• vallitsevien käsitysten perustuminen
  sosiaaliseen vuorovaikutukseen
• käyttäytymismallien ylläpitäminen ja
  poissulkeminen
            Peter L. Berger
• s. 1929 Wien
• Wagner College
• New School for Social
  Research, New York
• Bostonin yliopiston
  uskonnon,
  sosiologian ja
  teologian
  emeritusprofessori
Thomas Luckmann
        • s. 1927 Jesenice,
          Slovenia
        • Wienin ja Innsbruckin
          yliopistot
        • New School for Social
          Research, New York
        • Professori Konstanzin
          yliopistossa Saksassa
          1970-1994
       Bergerin ja Luckmannin
           yhteisjulkaisut
• The Social Construction of Reality. A
  Treatise in the Sociology of Knowledge,
  1966 (Suomeksi Todellisuuden
  sosiaalinen rakentuminen Vesa Raiskilan
  suomentamana 2000)
• Modernity, Pluralism and the Crisis of
  Meaning (1995)
    Peter L. Bergerin julkaisuja
• Invitation to Sociology: A Humanistic
  Perspective (1963)
• The Sacred Canopy: Elements of Sociological
  Theory of Religion (1967)
• The Capitalist Revolution: Fifty Propositions
  About Prosperity, Equality, and Liberty (1986)
Thomas Luckmannin julkaisuja:
• Das Problem der Religion (1963)
  englanniksi The Invisible Religion (1967)
• The Sociology of Languages (1975)
• Life-World and Social Realities (1983)
• toimittanut postuumisti opettajansa Alfred
  Schutzin käsikirjoitukset teoksiksi The
  Structures of the Life-World I (1973) ja II
  (1989)
      Todellisuuden sosiaalinen
            rakentuminen
• ”systemaattinen ja teoreettinen
  tiedonsosiologinen tutkielma” (Berger-
  Luckmann 2000, s. 7)
• ”huolimatta alaotsikosta kirja on paremmin
  ymmärrettävissä yhteiskunnan
  fenomenologisena teoriana” (William
  Outhwaite)
     TSR ja tiedonsosiologia
• keskeistä käsitys kaiken tiedon
  yhteiskuntasidonnaisuudesta
• tiedon ja yhteiskunnan muodostumisen
  välisten yhteyksien tarkastelu
• vaikutteet Émile Durkheimiltä, George
  Herbert Meadilta ja Alfred Schütziltä
       TSR ja fenomenologia
• objektiivisen (ulkoisen) ja subjektiivisen
  (sisäisen) välinen suhde
• tietyt sosiaalista todellisuutta koskevat
  filosofiset taustaoletukset asetetaan
  fenomenologisiin sulkeisiin
• vaikutteet Edmund Husserlilta ja Jean-
  Paul Sartrelta (eksistentialismi)
    Lähtökohtana ihmisluonto
• kaikkia ihmisiä yhdistävät muuttumattomat
  lajityypilliset piirteet:
  – avoimuus maailmalle
  – vaistorakenteen muovautuvuus ja
    kohdentumattomuus
• subjektiivisuuden korostuminen
      Tämän luennon teemat
• Millaisena yhteiskunnallisen järjestyksen
  muodostuminen näyttäytyy näistä
  lähtökohdista?
• Millainen käsitys oikeudesta Bergerillä ja
  Luckmannilla on?
Sosiaalisen maailman kahtalainen
             luonne
• objektiivinen eli ihmisen tietoisuuden
  ulkopuolella oleva todellisuus
• kaikenkattava ja valmis maailma
• vaikeaselkoinen ja musertava
• verrattavissa luonnon maailmaan
• sosiaalinen maailma on ihmisen tuottama
• objektivoitunutta inhimillistä toimintaa
     Yhteiskunnan muodostus
      dialektisena prosessina
ihminen            sosiaalinen maailma
           ulkoistaminen
tuottaja                      tuotos eli
  tuotos                  objektivaatio
           sisäistäminen
  Ulkoistamisen kolme vaihetta
• totunnaistuminen
   – inhimillisestä toiminnasta muodostuu sitä toistamalla
     rutiini
• tyypittely
   – totunnaistunut toiminta jaetaan toisten kanssa
   – motiivien ja säännönmukaisuuksien liittäminen
     toimintaan
• instituutioituminen
   – tottumukset ja tyypitykset objektivoituvat lopullisesti,
     kun ne välitetään uusille sukupolville
 Sosiaalisen maailman kahtalainen
              luonne
• Sosiaalinen maailma on instituutioiden
  maailma.
• Se on historiallinen, objektiivinen ja
  tosiasiallinen.
• Sosiaalisella maailmalla ja sen
  instituutioilla ei ole muuta ontologista
  perustaa kuin se toiminta joka ne on
  tuottanut.
Instituutioiden legitimoimisen tarve
• Instituutioiden syntytapa ja toiminnan
  totunnaistumisen motiivit ovat yksilöiden
  kokemusten ulkopuolella
• Instituutiot on selitettävä ja legitimoitava
  heille uudelleen.
• Tämä tapahtuu tulkitsemalla instituutioita
  ja toimintoja sekä antamalla niille uusia
  merkityksiä.
Instituutiojärjestelmää koskeva tieto
• Yhteisön jäsenten jaettu tietovaranto
• Tietovaranto koostuu yksilöiden
  kokemuksista, jotka kerrostuvat yksilön
  muistiin tunnistettavina kokonaisuuksina.
• Kieli on sosiaalisen tietovarannon perusta
  – Kieli mahdollistaa kokemusten irrottamisen
    yksilön elämänhistoriasta ja tekee ne
    ymmärrettäviksi kaikille samaan kieliyhteisöön
    kuuluville.
               Reseptitieto
• sosiaalista maailmaa ja sen instituutioita
  koskevaa esiteoreettista tietoa eli arkitietoa
• instituutioitunutta toimintaa koskevaa tietoa
• metsästys, puhelimen käyttö, passin hakeminen
• kaikkien yhteisön jäsenten omaksuttavissa
• omaksutaan sosialisaatiossa (sisäistäminen)
          Teoreettinen tieto
• sosiaalisen maailman ja instituutioiden
  legitimaation väline
• selittää ja tulkitsee sosiaalisen maailman
  ja tekee sen objektivoituneista
  merkityksistä tiedollisesti päteviä
• legitimoi myös yhteisön tietovarannon
  kokonaisuudessaan
         Legitimaation eri tasot
•   alkeismuotoinen legitimaatio
•   alkeismuotoiset teoreettiset väittämät
•   yksityiskohtaiset teoriat
•   symboliuniversumit
        Symboliuniversumit
• Kattavin legitimaation muoto
• Instituutiojärjestelmän eri alueiden
  liittäminen yhteen yhdeksi
  merkitykselliseksi kokonaisuudeksi.
• Roolit, identiteetit, elämänvaiheet,
  toimintamallit ja instituutiot integroidaan
  kaikenkattavaksi mielekkääksi maailmaksi.
   Miten on symboliuniversumien
     oman legitimaation laita?
• Käytännössä mikään yhteiskunta ei ole
  koettavissa täysin itsestään selväksi.
• Kaikki yksilöt eivät kiinnity yhtä tukevasti
  yhteiskuntaansa legitimoivaan
  symboliuniversumiin.
• Symboliuniversumit tarvitsevat niitä
  legitimoivia käsitejärjestelmiä.
  Symboliuniversumeja ylläpitäviä
        käsitejärjestelmiä
• mytologia: pyhät voimat läpäisevät
  jokapäiväisen elämän maailman
• teologia: välittää ihmisten maailman ja
  jumaluuksien maailman välillä
• filosofia
• tiede: symboliuniversumin ylläpitäminen
  on kokonaan jätetty asiantuntijoiden
  tehtäväksi
                       Kertausta
• Sosiaalisen maailman instituutioiden alkuperä on
  totunnaistuneessa toiminnassa.
• Instituutiojärjestelmä tarvitsee legitimaatiota, koska sen
  alkuperä ei ole enää ihmisten tiedossa.
• Legitimoiminen tapahtuu yhteiseen tietovarantoon
  kuuluvien selitysmallien ja teorioiden avulla.
• Ylimmän tasoista legitimaatiota edustavat
  symboliuniversumit, jotka integroivat institutionaalisen
  järjestelmän kaikki osat yhdeksi merkitykselliseksi ja
  mielekkääksi kokonaisuudeksi.
• Symboliuniversumeita legitimoivat niitä ylläpitävät
  käsitejärjestelmät, kuten teologia tai tiede.
                Sisäistäminen
• Primaarisosialisaatio lapsuudessa:
  – Yksilöstä tulee yhteiskunnan jäsen
    sosiaalistumiskehityksen tuloksena.
  – Roolien, identiteettien, asenteiden ja normien
    sisäistäminen.
• Sekundaarisosialisaatio:
  – Jo sosiaalistettu yksilö perehdytetään yhteiskunnan
    tietyille sektoreille.
  – Sosiaalisen todellisuuden ”osamaailmat”.
  – Spesialistieliittien kuten pappien, juristien, insinöörien
    ja lääkärien koulutus.
Onko Bergerillä ja Luckmannilla
     teoriaa oikeudesta?
     Instituutiot ja käyttäytymisen
                 säätely
• Institutionaalinen ympäristö tarjoaa
  ennakoitavuutta ja vakautta toiminnalle.
• Instituutiot yleensä säätelevät
  käyttäytymistä asettamalla sille ennakolta
  määriteltyjä ja tyypiteltyjä malleja.
• Säätelyluonne ei siis ole palautettavissa
  instituutioiden ylläpitämiseen tarkoitettuihin
  sanktiomekanismeihin.
• Oikeus on yksi instituutio muiden
  joukossa.
              Oikeusinstituutio
• Toimii esimerkkinä siitä, miten instituutiot
  yleensä tyypittävät yksittäisiä toimijoita ja
  toimintoja.
   – ”Instituutio määrää, että tyyppiin X lukeutuvan
     toiminnan suorittaa tyyppiin X lukeutuva toimija.
     Esimerkiksi laki–instituutio saattaa lähteä siitä, että
     tiettyjen olosuhteiden vallitessa ihmisten kauloja
     katkotaan tietyillä tavoilla ja että tietyn tyyppiset
     yksilöt suorittavat katkomisen (esimerkiksi pyövelit,
     epäpuhtaan kastin jäsenet, tietyn ikäiset neitsyet tai
     vaikkapa oraakkelin mainitsemat yksilöt).” (Berger –
     Luckmann 2000, s. 67.)
              Oikeus ja roolit
• Instituutiojärjestelmä tulee yksilöiden
  tietoisuuteen roolien edustamana.
• Esimerkki tästä löytyy oikeuden osamaailmasta:
  tuomarina toimiva yksilö ei toimi ”omin päin”,
  vaan juuri tuomarin ominaisuudessa ja roolissa.
• Oikeusinstituutio muodostuu tuomarin roolista ja
  muista oikeuden ylläpitoon liittyvistä rooleista.
Oikeus ja kielelliset objektivoitumat
• Instituutiojärjestelmä tulee yksilöiden tietoisuuteen myös
  kielellisten objektivoitumien edustamana.
• Oikeudellinen kielenkäyttö, lainsäädökset, oikeustieteen
  teoriat ja oikeusinstituution legitimaatiot etiikassa,
  uskonnossa tai mytologiassa.
• Suhteessa rooleihin kielelliset representaatiot ovat
  kuitenkin toissijaisia, sillä instituutiojärjestelmän
  ylläpitäminen subjektiivisena todellisuutena yksilöiden
  kokemusmaailmassa tapahtuu aina roolien välityksellä.
  Oikeussääntöjen toissijaisuus
• Kirjoittajien fenomenologisen käsityksen mukaan oikeus
  nähdään yhtäältä objektivoituneena instituutiona ja
  toisaalta yksilön kokemusmaailmaan välittyvinä
  subjektiivisina representaatioina.
• Yhteiskunnallisen järjestyksen muodostumisen
  dialektiikka määrittää oikeutta aivan samalla tavoin kuin
  muitakin yhteiskunnan instituutioita.
• Oikeussäännöt ovat kielellisiä representaatioita niiden
  edustamista instituutioista, mutta ne eivät perusta tai
  ylläpidä näitä instituutioita.
• Ihmiset eivät ole vuorovaikutussuhteissa
  oikeussääntöihin, vaan toisiin ihmisiin, jotka toimivat
  instituutioita edustavissa rooleissa.
     Oikeus sosiaalisen kontrollin
             ylläpitäjänä
• Oikeusinstituutiota edustaa myös sen
  ylläpitokoneisto ja sanktiojärjestelmä.
• Oikeuden kontrollitehtävä on toissijainen tai
  täydentävä suhteessa instituutiojärjestelmän
  ylläpitämään sosiaaliseen kontrolliin.
• Oikeuden kaltaisia lisäkontrollimekanismeja
  tarvitaan ainoastaan silloin, kuin
  instituutioituminen ei ole ollut täysin
  menestyksellistä tai instituutio on jo hajoamassa.
    Oikeuden asema sosiaalisen
      rakentumisen teoriassa
• Oikeus on yksi instituutio muiden
  joukossa.
• Oikeusinstituutio näyttäytyy ihmisille
  rooleina, kielellisinä objektivaatioina ja
  sanktioina.
• Representaatioidensa kautta oikeus
  ilmentää sosiaalisen maailman luonnon
  maailman kaltaisuutta.
    Bergerin ja Luckmannin viesti
              juristeille:
• Oikeustiede tarkastelee yhteiskuntaa ja
  sen instituutioita oikeusnormien
  kokonaisuutena.
• Ihmisten toimintaa ja vuorovaikutusta ei
  voida sivuuttaa tutkittaessa instituutioita,
  rooleja ja kielellisiä merkityksiä.
• Todellisuuden ja oikeuden yhteys piilee
  juuri inhimillisessä toiminnassa.

								
To top