Your Federal Quarterly Tax Payments are due April 15th Get Help Now >>

II V�LIRAPORTTI by 703P1E7

VIEWS: 44 PAGES: 81

									                                             1




          II VÄLIRAPORTTI

 ERILAISET OPPIJAT NÄYTÖISSÄ

 Opetus, ohjaus ja näytön toteutus
ammatillisessa peruskoulutuksessa




 Seija Pajukoski ja Sanna Koskinen (toim.)
                    2003
                                                      2




Helsingin seudun erilaiset oppijat ry HERO
NÄYTTÖ-projekti

Raportti 1/2003

Painopaikka: Yleisjäljennös - Painopörssi, Helsinki
                                                                                   1


SISÄLLYSLUETTELO



1. JOHDANTO Seija Pajukoski                                                   1


2. NÄKÖKULMIA ERILAISTEN OPPIJOIDEN OPETUKSEEN JA
   OHJAUKSEEN                                                                  3

2.1 Erilaisen oppijan tunnistaminen                                            3
    2.1.1 Tunnistamis- ja kartoituskäytännöt ammatillisissa oppilaitoksissa
             Seija Pajukoski                                                  3
     2.1.2 Lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan testistöt tuen tarpeen
           tunnistamisen apuna Leena Holopainen                               4

2.2 Opetus ja ohjaus                                                           5
    2.2.1 Opiskelijan tuki- ja ohjaustoimet ammatillisissa oppilaitoksissa
             Seija Pajukoski                                                  5
     2.2.2 Oppimistyylit ja opetusmenetelmät Tuija Takala                     9
     2.2.3 Vinkkejä erilaisten oppijoiden opetukseen ja arviointiin
             Seija Pajukoski                                                  13
     2.2.4 Elämänhallintaa oppimassa  Kohti itsenäistä elämää -kurssien
           taustaa Helena Toikka ja Juha Kilpiä                               14

2.3 Työssäoppimisen ohjaus Seija Pajukoski                                    17

2.4 Kirjallisuutta oppimisvaikeuksista ja opetuksesta                         22


3. ERILAISEN OPPIJAN TUKEMINEN NÄYTÖISSÄ − OPPILAITOSTEN
   KÄYTÄNTÖJÄ                                                                 25

3.1 Helsingin palvelualojen oppilaitos  Erilaisen oppijan huomioiminen
    näytöissä Riikka Keijonen, Eija Männistö ja Milja Husu                    25
    3.1.1 Näyttöprosessi Helsingin palvelualojen oppilaitoksessa              28
    3.1.2 Näyttöohjeistus erilaista oppijaa varten Helsingin palvelualojen
           oppilaitoksessa Kirsi-Marja Ajosenpää ja Irja-Liisa Teirikko       29

3.2 Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos  Lähihoitajaopiskelijan
    oppimisprosessi nuorten koulutusohjelmanäytössä Tuija Takala              30

3.3 Helsingin tekniikan alan oppilaitos − Nuorten näytöt tekniikan alan
    oppilaitoksessa erilaisen oppijan näkökulmasta Anne-Mari Pärnänen,
     Ritva Paukkeri, Toimi Keinänen, Matti Salo ja Heikki Marttinen           36

3.4 Tuki- ja ohjaustoimet ovat yhteistyötä − Kokemuksia Pohjois-Savon
    ammattiopiston näyttöprojektista Aila Ovaskainen                          41
                                                                                    2


4. NÄYTTÖ AMMATILLISISSA ERITYISOPPILAITOKSISSA                                44

4.1 Näyttöjen toteutus Kiipulan ammattiopiston Näyttäri-projektissa
     Tuula Lahti, Pia Luostarinen ja Juha Cederlund                            44

4.2 Kokemuksia näytöistä Perttulan erityisammattikoulussa
     Seija Salminen                                                            47

4.3 Näyttöjen ja näyttöaineistojen kehittäminen Invalidiliiton Järvenpään
    koulutuskeskuksessa Sari Honkonen ja Tiina Meriläinen                      51


5. KOULUTUS OPETTAJIEN JA TYÖPAIKKAOHJAAJIEN OSAAMISEN
   TUKENA ERILAISTEN OPPIJOIDEN NÄYTÖISSÄ Seija Pajukoski                      55


6. ERILAISEN OPPIJAN TUKEMINEN NÄYTÖISSÄ – YHTEENVETO
   Seija Pajukoski                                                             59

6.1 Erilaisen oppijan huomioiminen näyttöaineistoissa                          59

6.2 Näyttöjen suunnittelu oppilaitoksessa                                      61

6.3 Henkilökohtainen näyttösuunnitelma                                         61

6.4 Näyttöjen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin osallistuvia tahoja   63

6.5 Näyttöön liittyvä ohjaus ja tuki                                           64

6.6 Näyttöjen toteutusmuodot                                                   67

6.7 Näytön henkilökohtaistaminen – yksilöllinen näyttö                         69

6.8 Näytön arviointi                                                           70


7. LOPUKSI Seija Pajukoski ja Sanna Koskinen                                   74


LIITE 1                                                                        75
                                                                                           1


1. JOHDANTO
Projektipäällikkö Seija Pajukoski, NÄYTTÖ-projekti

Erilaisten oppijoiden huomioiminen näyttöjärjestelmissä (NÄYTTÖ) -projekti on
Euroopan sosiaalirahaston (ESR) Tavoite 3 -ohjelman mukainen näyttöpilottiprojekti, jota
hallinnoi Helsingin seudun erilaiset oppijat ry (HERO) ja valvoo ja ohjaa Opetushallitus.
Projekti alkoi 1.4.2001 ja loppuu 31.3.2004.

NÄYTTÖ-projektin keskeinen tavoite on erilaisen oppijan asian esillä pitäminen
ammatilliseen peruskoulutukseen liitettävien näyttöjen kehittelyvaiheessa. Projekti pyrkii
yhteistyössä näyttöjä kehittävien oppilaitosten ja asiantuntijatahojen kanssa selvittämään ja
kehittämään malleja erilaisen oppijan huomioimiseksi näytöissä sekä tuottamaan
materiaalia ja toteuttamaan koulutusta opettajille ja työelämän edustajille. Tavoitteena on
erilaisen oppijan tasavertainen mahdollisuus osoittaa ammatillista osaamistaan. Projekti
kohdistuu ensisijaisesti perustutkintoon johtavan koulutuksen näyttöjen kehittämiseen,
mutta tuloksia voidaan hyödyntää myös näyttötutkintojärjestelmän kehittämisessä.

Käsissäsi oleva raportti on projektin toinen julkaistu väliraportti. Ensimmäinen raportti
painottui erilaisen oppijan tunnistamiseen ja tuki- ja ohjauskäytäntöjen kuvaamiseen
ammatillisissa oppilaitoksissa. Tämän raportin tavoitteena on kuvata hyviä käytäntöjä
erilaisten oppijoiden huomioimisesta näytöissä, opetuksessa ja työssäoppimisessa.
Kirjoittajina ovat eri oppilaitosten asiantuntijat ja yhteistyötahojen edustajat sekä
NÄYTTÖ-projektin työntekijät.

Yhteistyökumppanit

Projektin yhteistyö- ja kokeiluoppilaitoksina toimivat vuosina 2001−2003 erityisesti
Helsingin kaupungin ammatilliset oppilaitokset: Helsingin palvelualojen oppilaitos,
Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos ja Helsingin tekniikan alan oppilaitos.
NÄYTTÖ-projekti toteutettiin tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten Näytän osaamiseni ja
Stadipajat -projektien kanssa. Oppilaitoskohtaiset yhteenvedot ovat luettavissa tässä
raportissa. Jokaisen oppilaitoksen projektista on koottu myös oma yhteenvetoraportti, jota
on saatavissa sekä projektin internetsivuilta (www.lukihero.fi/naytto-projekti) että
monisteena.

Projekti on tehnyt yhteistyötä Kiipulan ammattiopiston ja Perttulan
erityisammattikoulun Näyttäri-projektin kanssa. Tavoitteena on ollut hyödyntää
projektien asiantuntemusta ja yhdistää voimavaroja erilaisen oppijan näyttöjen
kehittämisessä.     Invalidiliiton      Järvenpään         koulutuskeskuksen         Akseli-
näyttöaineistoprojektin kanssa on aloitettu yhteistyö, jonka tarkoituksena on kehittää malli
erilaisen oppijan huomioimiseksi näyttöaineistoissa. Jyväskylän yliopiston Niilo Mäki
Instituutin näyttöprojektin kanssa on tehty yhteistyötä oppimisvaikeuksien
tunnistamismenetelmien kehittämisessä ammatilliseen koulutukseen. NÄYTTÖ-projekti on
pyrkinyt luomaan verkoston erilaisen oppijan näytöistä kiinnostuneille näyttöprojekteille.
Verkoston tavoitteena on jakaa tietoa, kokemuksia ja hyviä käytäntöjä erilaisten oppijoiden
huomioimisesta näytöissä sekä keskustella yhdessä uusista kehittämishaasteista. Lisäksi
yhteistyötä on tehty tiiviimmin mm. Pohjois-Savon ammattiopiston näyttöprojektien ja
AEL:n näyttöaineistoprojektien kanssa. Eri projekteista saatua tietoa hyödynnetään myös
tässä raportissa.
                                                                                           2


Muita projektin yhteistyötahoja ovat olleet mm. Opetushallitus, ammatilliset
opettajakorkeakoulut ja muut järjestöt. Opetusneuvos Kaija Miettinen ja projektipäällikkö
Seija Rasku Opetushallituksesta ovat antaneet projektille tukea ja ohjausta. Yhteistyötä on
tehty myös opettajien täydennyskoulutuksessa Jyväskylän, Hämeenlinnan ja HELIA:n
ammatillisten       opettajakorkeakoulujen     kanssa.       Jyväskylän       ammatillisen
erityisopettajakoulutuksen opettajien kanssa on pohdittu ammatillista erityisopetusta.
Neurologisilta vammaisjärjestöiltä sekä muilta projekteilta, kuten Lukibussi ja Worth for
Work, on saatu arvokasta näkökulmaa erilaiseen oppimiseen. Lisäksi projektien tuloksiin
ovat olleet vaikuttamassa lukuisat yksittäiset oppilaitokset, työpaikkojen edustajat ja
HERO:n työntekijät sekä HERO:n muihin projekteihin osallistuneet yksittäiset opiskelijat.

Näytöt ovat mahdollisuus erilaiselle oppijalle; näytöissä opiskelijat voivat osoittaa
todellista osaamistaan. Oppilaitoksissa on kiinnitetty samanaikaisesti huomiota opetuksen
ja ohjauksen kehittämiseen, mikä on taannut opiskelijoille laadukkaampaa opetusta ja
tehostanut heidän oppimistaan. Näytöt voidaan suunnitella sellaisiksi, että ne joustavat
yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Jokainen erilainen oppija (ja opiskelija yleensä) on
yksilö, omine vahvuuksineen ja tuen tarpeineen, siksi myös jokainen näyttö on omalla
tavallaan yksilöllinen. Parhaimmillaan tuleva näyttöjärjestelmä parantaa opetuksen ja
ohjauksen laatua, ehkäisee keskeyttämisiä ja tukee työllistymistä. Tässä raportissa pyritään
kuvamaan niitä keinoja, joilla tähän haasteeseen vastataan.

Raportissa kuvatut tulokset on koottu yhteistyöoppilaitosten kokeiluista, näyttöprojekteille
tehdystä selvityksestä, yhteistyöverkostotapaamisista ja toteutetuista koulutustilaisuuksista
sekä yhteistyöstä muiden tahojen kanssa.



KIITOKSET KAIKILLE YHTEISTYÖTAHOILLE!
                                                                                             3




2. NÄKÖKULMIA ERILAISTEN OPPIJOIDEN OPETUKSEEN JA OHJAUKSEEN

Näytöt ovat osa opiskelijan oppimispolkua ja projektin kokemusten mukaan erilaisen
oppijan tukeminen osa oppilaitoksen opetus- ja ohjaustoimintaa. Tässä luvussa kerrotaan
erilaisen oppijan tunnistamisesta, tukemisesta, opetuksesta ja ohjauksesta. Koska aihe on
laaja ja tässä yhteydessä voidaan käsitellä vain joitakin näkökulmia, luvun loppuun on
koottu lähdemateriaaliluettelo, josta löytyy lisätietoa.


2.1 Erilaisen oppijan tunnistaminen

2.1.1 Tunnistamis- ja kartoituskäytännöt ammatillisissa oppilaitoksissa

Tähän lukuun projektipäällikkö Seija Pajukoski on koonnut yhteenvedon erilaisen oppijan
tunnistamisen menetelmistä ja periaatteista eri projekteista saatujen kokemusten
perusteella.

NÄYTTÖ-projekti määrittelee erilaisen oppijan opiskelijaksi, joka tarvitsee erityistä tukea
opinnoissaan. Tuen tarvetta voi aiheuttaa oppimisvaikeus, tunne-elämän tai käyttäytymisen
ongelma, elämänhallintavaikeudet, toimintarajoite tai lahjakkuus. NÄYTTÖ-projektin
erityisenä kohderyhmänä ovat oppimisvaikeuksiset opiskelijat, joista suurin osa on ns.
harmaan      alueen     opiskelijoita,  jotka    eivät     ole  yleensä    oppilaitoksessa
erityisopiskelijastatuksella. Noin 20−30 %:lla ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista on
oppimisvaikeuksia, joten asia koskee jokaista opiskelijaryhmää ja opettajaa. Projektissa
pyritään kuitenkin siihen, että ratkaisut ja mallit olisivat sovellettavissa kaikenlaisille
erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille. Oikeastaan jokainen opiskelija on omalla
tavallaan erilainen oppija ja erityisryhmien huomioiminen näyttöjen suunnittelussa,
toteutuksessa ja arvioinnissa on kaikkien opiskelijoiden etu.

Oppimisvaikeudet ilmenevät eri tavoin. Osalla opiskelijoista oppimisvaikeus ilmenee
kapea-alaisena, esim. luki- tai matematiikan vaikeuksina. Osalla opiskelijoista näihin
vaikeuksiin liittyy laaja-alaisia hahmottamisen, muistin, keskittymisen ja motoriikan
ongelmia. Opiskelijoilla on usein huonojen koulukokemusten myötä kehittynyt
negatiivinen käsitys itsestä oppijana, itsetunto-ongelmia ja sosiaalisia vaikeuksia. Erilaisen
oppijan tuntomerkeistä on tarkempaa tietoa NÄYTTÖ-projektin 1. raportissa (Pajukoski ja
Rinne 2002).

Oppimisvaikeuksista opiskelijaa voi tarkastella myös erilaisen oppimistavan näkökulmasta.
Tällöin oppimisvaikeus on sidoksissa ympäristöön, jossa opiskelija toimii. Pelkistäen voi
sanoa, että pulmia oppimisessa syntyy, jos käytetyt opetusmenetelmät eivät vastaa
opiskelijan vahvinta tapaa oppia. Useat projektit ovat nostaneet esille hyvänä käytäntönä
opiskelijan oppimistyylin huomioimisen merkityksen ohjauksessa.

Opiskelijan tuen tarve tulisi tunnistaa jo opiskelun alkuvaiheessa ja tiedonsiirtoa yläasteelta
tulisi parantaa, jotta tukitoimia ja opetuksen järjestelyjä olisi mahdollisuus toteuttaa jo
varhaisessa vaiheessa opiskelua. Tunnistamis- ja kartoituskäytännöt vaihtelevat suuresti
oppilaitoksittain. Seuraavassa kuviossa on yhteenveto tuen tarpeiden tunnistamisesta.
                                                                                          4




                                                                            TIEDON-
          HAASTATTELU, KYSELY, SEURANTA                                      SIIRTO
                        - ryhmän tutor, opo, muut
                                                                              YLÄ-
                                                                           ASTEELTA

   KIELLELLISET
   KARTOITUKSET                                                                MUUT
                            OPPIMISEN VAHVUUDET
                                                                           - itseohjau-
     LUKITESTIT                 JA VAIKEUDET                                   tuvuus
                                                                           - oppimaan
                                                                            oppiminen
                                                                                 ym.

                                VIERAAN
                 MATEMA-                        AMMATIL-        OPPIMIS-
 Tarkemmat                       KIELEN
                  TIIKAN                         LINEN           TYYLI-
 tutkimukset                   TASOKAR-
                  TESTIT                       KARTOITUS       KARTOITUS
(neuropsyko-                   TOITUKSET
   logi ym.
                              OPISKELIJA SUBJEKTINA!



Kuvio 1. Erilaisen oppijan tunnistamisen menetelmiä

Oppimisen vahvuuksien ja tuen tarpeiden tulisi toimia pohjana yleisen opetussuunnitelman
rinnalla opiskelijan yksilöllisen oppimispolun suunnittelussa, henkilökohtaisen
opiskelusuunnitelman (HOPS) laadinnassa, opiskeluun sitouttamisessa ja mahdollisten
tukitoimien järjestämisessä. Tavoitteena on selvittää myös mahdollisen erityisopetuksen
tarve. Ryhmän tutorin rooli on oleellinen opiskelijan ensisijaisena tukijana sekä tuen
tarpeiden tunnistajana ja kuuntelijana. Myös hyvän opintojen etenemisen
seurantajärjestelmän luominen on tarpeen.

Kartoitukset voivat kääntyä joskus itseään vastaan. Ensisijaiseksi tavoitteeksi saattaa
nousta vaikeuksien diagnosointi, mutta tarvittavaa tukea ei olekaan tarjolla. Tilanteesta
voidaan tehdä myös ahdistava luokittelutapahtuma, jossa opiskelija kokee joutuvansa
sivuutetuksi tai käytetyt menetelmät ovat epäluotettavia. Opiskelija itse oman oppimisensa
päähenkilönä, subjektina, saattaa unohtua ja ratkaisut tekee joku muu. Opiskelijan
kokemus siitä, että hän tulee kohdatuksi yksilönä, henkilökohtaisesti on oleellista.
Tunnistamiskäytäntöjen tulisi olla eettisesti pohdittuja.


2.1.2 Lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan testistöt tuen tarpeen
tunnistamisen apuna

Tässä luvussa tutkija Leena Holopainen Jyväskylän yliopiston Niilo Mäki Instituutista
kertoo luki- ja matematiikan testistöjen kehittämisestä ammatilliseen koulutukseen ja
niiden liittämisestä näyttöihin.

Lukivaikeuksien ja matematiikan ongelmien tunnistaminen on ensimmäinen vaihe siinä
prosessissa, millä oppimisvaikeuksista opiskelijaa pyritään opiskelussa tukemaan. Niilo
Mäki Instituutissa on pidetty tärkeänä standardoidun lukitestistön laatimista nuoria varten
juuri nyt, koska ammatillisessa koulutuksessa on aloitettu näyttöjen ja näyttöaineistojen
kehittäminen. Lukivaikeuksien ja matematiikan ongelmien tunnistaminen ammatillisten
opintojen alkuvaiheessa on tärkeää, jotta näytöt ja aineistot voidaan suunnitella
oppimisvaikeuksisten henkilöiden edellytykset ja tarpeet huomioon ottaen ja näin
varmentaa opiskelun toteutuminen ja tutkintojen tavoitteiden saavuttaminen mahdollisesti
myös vaihtoehtoisin keinoin.
                                                                                          5


Olennaisinta toimivan opetuksen toteuttamisen kannalta on arvioida luku-, kirjoitus- ja
matematiikkataitoja mahdollisimman monipuolisesti ja tarkasti. Lisäksi ammatillisten
oppilaitosten henkilökunnalle järjestetty täydennys- ja lisäkoulutus liittyy olennaisesti
siihen prosessiin, jolla pyritään oppimisvaikeuksien huomioonottamiseen opetuksessa.
NMI:ssa kehitellään nuorille tarkoitettua kolmiosaista lukemisen ja kirjoittamisen sekä
matematiikan testistöä. Lukemisen ja kirjoittamisen testin ensimmäinen osa on
seulontatesti, jonka avulla suuremmasta joukosta pyritään havaitsemaan ne opiskelijat,
joilla on vaikeuksia lukemisessa ja kirjoittamisessa. Toisen osan eli yksilötestin avulla
pyritään tarkkaan lukemisen ja kirjoittamisen arviointiin ja kolmannessa osassa annetaan
ohjeita testien tekemiseen, tulosten tulkintaan ja opetusjärjestelyihin. Näin tuetaan myös
ammatillisten oppilaitosten pedagogista kehittämistyötä. Matemaattisten taitojen tehtävistö
sisältää monipuolisen valikoiman peruslaskutaitoa ja niiden soveltamista arvioivia tehtäviä.
Arviointivälineiden käyttöönotossa ja kehittelyssä on ollut tärkeää tehdä yhteistyötä toisen
asteen ammatillisten oppilaitosten kanssa. Myös muut projektit, joissa työskennellään
erilaisten oppijoiden tarpeiden huomioonottamiseksi opetusta ja arviointia kehitettäessä,
ovat testihankkeiden etenemisen kannalta välttämättömiä. Yksi tällainen projekti on
Helsingin seudun erilaiset oppijat ry:n NÄYTTÖ-projekti.

Jo testistöjen kehittelyn aikana saadut tulokset hyödyttävät yhteistyökumppaneiden
opetuksen, näyttöjen ja aineistojen kehittämistyötä. Ensimmäisenä ammattioppilaitosten
käyttöön saatiin aikaisemmin eri rahoituksella kehitetty seulontatestistö. Lukemisen ja
kirjoittamisen seulontatestistön normittaminen on tehty keväällä 2003. Tämä
ryhmätutkimuksena tapahtuva seulontamenetelmä koostuu sanelukirjoituksesta,
mekaanisen lukemisen tehtävistä ja luetun ymmärtämisen tehtävistä sekä lukemisen
itsearviointilomakkeesta. Alustavat lukemisen ja kirjoittamisen seulontatestien tulokset
osoittavat, että yläasteilla kerättyyn aineistoon verrattuna heikoimpaan 10 %:n joukkoon
sijoittui ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista lähes kaksinkertainen määrä
opiskelijoita. Matematiikan osalta tulosten keruu on vielä kesken. Jo nämä alustavat
tulokset osoittavat, että ammatilliset oppilaitokset ovat valtavan haasteen edessä
kehittäessään toimintatapoja ja malleja oppimisvaikeuksisten nuorten huomioonottamiseksi
opetuksessa, ohjauksessa ja arvioinnissa.


2.2 Opetus ja ohjaus

Tässä luvussa esitellään joitakin erilaisille oppijoille soveltuvia opetuksen ja ohjauksen
menetelmiä. Luvun lopussa olevaan lähdeluetteloon on koottu lisää aiheesta kertovaa
kirjallisuutta.


2.2.1 Opiskelijan tuki- ja ohjaustoimet ammatillisissa oppilaitoksissa

Yhteenvedon ohjaus- ja tukitoimista on kirjoittanut Seija Pajukoski NÄYTTÖ-projektissa
saatujen kokemusten pohjalta.

Tuki- ja ohjaustoimet ammatillisissa oppilaitoksissa ovat voimakkaassa muutosvaiheessa.
Opetusjärjestelyjä ja -menetelmiä sekä opiskelijahuoltoa ja erityisopetusta kehitetään
parhaillaan. Seuraavaan taulukkoon on koottu yhteenveto tuki- ja ohjaustoimista
oppilaitoksissa näyttöprojekteille tehdyn selvityksen ja yhteistyöoppilaitosten käytäntöjen
pohjalta.
                                                                                                                                                              6




             ERILAISEN OPPIJAN OHJAUS- JA TUKITOIMIA
       HOPS         AMMATILLISISSA OPPILAITOKSISSA (HOJKS)
Ohjaus ja          Opetusjärjestelyjen          Yhteistyö          Opiskelija-
                                                                   Opiskelija-        Erityisopetus




                                                                                                       yhteistyö oppilaitoksen ulkopuolisten tahojen kanssa
tutorointi            opetus-
                   ja opetus-                   vanhempien         huolto             ja
                   menetelmien                  kanssa                                lukiopetus
                   eriyttäminen
ü  ryhmän          ü  pienryhmäopetus           ü   kirjeet        ü  opiskelija-
                                                                      opiskelija-     ü yksilö-
                                                                                        yksilö- ja
       luokan-
tutor/ luokan-     (kiriryhmät,tasoryhmät,      ü  tapaamiset      huoltoryhmä        pienryhmä-
                                                                                      pienryhmä-
valvoja            ohjausryhmät, työpajat)      ü vanhempain-        terveyden-
                                                                   ü terveyden-       ohjaus
                                                   vanhempain-
  opinto-
ü opinto-          ü samanaikaisopetus          illat              hoitaja            ü oppimisstudio
ohjaaja            ü pidennetty opiskeluaika                       ü psykologi          samanaikais-
                                                                                      ü samanaikais-
                                                ü puhelimitse
ü kaikki           ü työvaltainen opetus                           ü kuraattori       opetus
                                                ü vanhempain
opettajat          ü erityiset oppimis-                                               ü yhteistyö ja
                               oppimis-         neuvosto           ü muut
  työpaikka-
ü työpaikka-       menetelmät                                                         konsultaatio
ohjaaja            ü vaihtoehtoiset                                                   ü koulutus
  opiskelija-
ü opiskelija-      suoritustavat                                                      ü erityisryhmät
tutor              ü tukiopetus                                                       ü koulunkäynti-
                                                                                        koulunkäynti-
ümuut                                                                                 avustaja/
                   ü yksilölliset ohjelmat

                   ü työssäoppimisen
                                                                                      opiskelija-
                                                                                      opiskelija-
                   erityistuki ym.                                                    tukihenkilö

 Oppilaitoksen opetussuunnitelma - Oppilaitoksen erityisopetussuunnitelma – Opinto-ohjauksen suunnitelma
                                      Oppilaitoksen kulttuuri
                                          LAINSÄÄDÄNTÖ
Kuvio 2. Erilaisen oppijan ohjaus- ja tukitoiminta ammatillisissa oppilaitoksissa

Erilaisen oppijan opetuksessa ja ohjauksessa on tärkeintä asenne ja ilmapiiri opiskelijaa
kohtaan. Turvallinen, myönteinen ja erehtymistä salliva oppimisilmapiiri mahdollistaa
myös erilaisen oppijan oppimisen. Erilaisten oppimistapojen hyväksyminen ja opetuksen
muokkaus erilaisia oppimistapoja palvelevaksi on tärkeää. Opetuksen muutosta kuvaavat
seuraavat iskulauseet:
             ” Läpikäyntipedagogiikasta oppimisen ohjaukseen.”
             ” Keskity olennaiseen.”
             ”Tavoitteena oppiminen, ei vain suorittaminen.”

Opiskelijan yksilöllinen kohtaamien ohjaustilanteessa on tärkeää. Opettajan roolin muutos
pelkästään opettajuudesta kasvattajan ja jopa yhteistyössä kuntouttajankin rooliin on iso.
Opettajakunnassa esiintyy vielä paljon asennetta: ”Kuka niitä opiskelijoita ehtii
yksilöllisesti miettimään?” Toisaalta tähän vaikuttavat myös rakenteelliset tekijät:
koulukohtainen opetussuunnitelma on pilkottu pieniin kursseihin sekä opettajien resurssia
ohjaukseen ja työssäoppimisen ohjaamiseen on niukennettu. Eräs oppimisvaikeuksinen
opiskelija kuvasi hyvää opettajaa seuraavasti: ” Kuuntelee oppilasta ja tekis asialle
jotain.”

Oppilaitoksissa kokeillaan uusia opetusmenetelmiä ja opetusjärjestelyjä. Näitä ovat mm.
työvaltainen opetus tai työssäoppimisen lisääminen, matematiikan ja kielten
opetusmenetelmien kehittäminen, ongelmakeskinen opetus, toiminnalliset ja
kokemukselliset opetusmenetelmät, pienryhmäopetus, tukiopetuksen uudenlainen käyttö,
                                                                                           7


samanaikaisopetus, oppimistyylien huomiointi opetuksessa sekä oppimaan oppimisen tai
elämänhallinnan kurssien lisääminen. Myös oppilaitoskohtaisia opetussuunnitelmia on
tarkistettu: esim. yhteiset aineet eivät ole kaikki samassa jaksossa ja
opintokokonaisuuksien toteutuksessa on pyritty pois sirpaleisuudesta.

Oppimistyylin huomiointi opetuksessa ja ohjauksessa on noussut esille eri projekteissa.
Tulokset ovat olleet lupaavia: oppimisen vahvojen alueiden hyödyntäminen opiskelussa ja
ohjauksessa nostaa itsetuntoa ja kehittää oppimaan oppimisen taitoja. Oppimistyylin
huomioinnista opetuksessa kertoo tarkemmin Tuija Takala seuraavassa luvussa.

Opiskelijan kokonaiselämänhallinnan tukeminen on tärkeä osa nuorten ammatillista
koulutusta. Opettajat tukevat opiskelijoita yhteistyössä opiskelijahuollon ja muiden
asiantuntijoiden kanssa. Luvussa 2.2.5 kuvataan yhtenä esimerkkinä HERO:n Kohti
itsenäistä elämää -kurssilla saatuja kokemuksia oppimisvaikeuksisten nuorten
kokonaiselämänhallinnan tukemisesta.

Opetusjärjestelyistä ja tukimuodoista
Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma (HOPS) tulisi opetussuunnitelman perusteiden
mukaan tehdä kaikille opiskelijoille. HOPS:n tulisi olla ennen kaikkea oppimisen
suunnitelma, jolloin huomioidaan myös opiskelijan oppimisen vahvuudet ja ongelmat sekä
mietitään keinoja oppimisen tukemiseen. HOPS:n tulisi olla opiskelun edetessä elävä ja
helppokäyttöinen apuväline opintojen toteutuksessa.

Opiskelijahuolto ja muu opiskelijoiden tukitoiminta on murroksessa. Erilaisten projektien
avulla on kiinnitetty huomiota nivelvaiheeseen ennen opiskelua, opiskelun alkuvaiheen
tukeen       ja      keskeyttämisvaarassa      olevien       opiskelijoiden  tukemiseen.
Opiskelijahuoltoryhmien toimintaa on ryhdistetty, yhteistyötä muihin viranomaistahoihin
on tiivistetty ja opiskelijan elämänhallinnan kokonaisvaltaisempaan tukeen on kiinnitetty
enemmän huomiota (esim. Vehviläinen 2002). Kuraattori- ja koulupsykologipalveluja on
lisätty, mutta niitä on selkeästi liian vähän. Opinto-ohjauksen tilaa on selvitetty
valtakunnallisesti ja todettu, että siinä on paljon kehitettävää (Numminen ym. 2002).
Ammatillisen oppilaitoksen opinto-ohjaajan rooli on muutoksessa. Opiskelijatutor-
toimintaa kehitetään ja siitä saadut kokemukset ovat olleet lupaavia.

Yhteistyö vanhempien kanssa on tullut mukaan opettajan työhön myös ammatillisessa
koulutuksessa. Kokemukset vanhempien kanssa tehdystä yhteistyöstä opiskelijan opiskelun
tueksi ovat olleet myönteisiä.

Erityisopetuksesta
Erityisopetuksen käytäntöjä kehitetään oppilaitoksissa. Koulutuksen järjestäjät tekevät
parhaillaan erityisopetussuunnitelmia ja oppilaitoksissa mietitään erityisopetuksen
käytäntöjä. Erityisopetus mielletään oppilaitoksissa alkavaksi usein vasta sitten, kun
opiskelija on saanut erityisopiskelijastatuksen. Oppilaitokset ovat kuitenkin kehittäneet
erityisopetuksen muotoja myös niiden opiskelijoiden tukemiseen, jotka tarvitsevat
lyhytaikaisempaa tai vähäisempää tukea.

Opiskelijan erityisopetuspäätös ja sen perusteella tehtävä henkilökohtainen opetuksen
järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) voi sisältää monia erilaisia tukitoimia riippuen
opiskelijan tuen tarpeista: tuki- ja lisäopetusta, kuraattorin tai opinto-ohjaajan lisätukea,
tutkimuksia, opiskelijatukihenkilön tukea, varsinaista erityisopetusta sekä apuvälineitä.
                                                                                                               8


Varsinaista erityisopetusta on toteutettu mm. tekemällä kartoituksia, yksilö- ja
pienryhmäopetuksena,         opettajien      konsultaationa      ja    kouluttamisena,
samanaikaisopetuksena,      lukiopetuksena    sekä     matematiikan  erityisopetuksena.
Erityisopetuksen tukimuotoja ovat voineet saada myös ne opiskelijat, joilla ei ole
varsinaista erityisopetuspäätöstä. Erityisopetuspäätös voidaan purkaa, jos tuen tarve
vähenee opintojen edetessä.

Erityisopettajia on vain harvassa ammatillisessa oppilaitoksessa. Erillisiä
erityisopetusryhmiä on jonkin verran. Laaja-alaiset erityisopettajat ovat uusi ammattikunta
ammatillisissa oppilaitoksissa, lukiopettajia on ollut jo hieman aikaisemmin. Joissakin
oppilaitoksissa on ERVA-järjestelmä, joka tarkoittaa sitä, että oppilaitoksessa on
erityisopetuksen vastuuopettaja osastoittain. Vastuuopettajan vastuulla on ao. osaston
HOJKS-opiskelijoiden asioiden eteenpäin vieminen.

Lukiopetuksesta ammatillisessa ja aikuiskoulutuksessa on ilmestynyt jo muutamia oppaita
ja tietokoneohjelmia, myös matematiikan erityisopetukseen on kiinnitetty huomiota. Näistä
löytyy tarkempia tietoja luvun 2.4 kirjallisuusluettelosta.


LÄHTEET

Ehdotus erityisopetuksen strategiaksi toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. 2002. Opetusministeriön
työryhmien muistioita 6/2002. Helsinki: Yliopistopaino.

Hautamäki, J., Arinen, P., Hautamäki, A., Kupiainen, S., Lindholm, B., Mehtäläinen, J., Niemivirta, M.,
Rantanen, P. ja Scheinin, P. 2002. Oppimaan oppiminen toisen asteen koulutuksessa. Oppimistulosten
arviointi 2/2002. Opetushallitus. Helsinki: Edita Prima Oy.

Kallio, E-L. 2000. Kun oppiminen on vaikeaa. Prevent – opiskellen ammattiin –projekti. Kuntoutussäätiö,
Helsinki.

Kuisma, K. 2001. Maahanmuuttajat ammatillisessa peruskoulutuksessa - selvitys koulutuksen käytännöistä.
Moniste 18/2001. Opetushallitus. Helsinki.

Numminen, U., Jankko, T., Lyra-Katz, A., Nyholm, N., Siniharju, M. & Svedlin, R. 2002. Opinto-ohjauksen
tila 2002. Arvionti 8/2002. Opetushallitus. Helsinki: Yliopistopaino.

Ohjeet lukihäiriöiden ottamisesta huomioon ammattitutkintolain mukaisissa tutkinnoissa. Opetushallituksen
työryhmän raportti 25.4.1996. Opetushallitus. Helsinki.

Pajukoski, S. ja Rinne, E. (toim.) 2002. Erilaiset oppijat näytöissä, I raportti: Erilaisen oppijan tunnistaminen
sekä tuki- ja ohjaustoimet ammatillisessa peruskoulutuksessa. Helsinki: Lönnberg.

Silta ammatillisesta koulutuksesta työelämään. Loppuraportti. 2001. Opetushallitus. Vantaa: Tummavuoren
kirjapaino.

Vehviläinen, J. 2000. Ammattipajan kautta tutkintoon? Ammatillisten oppilaitosten innovatiiviset työpajat –
ESR-projekti. Moniste 8/2000. Opetushallitus. Helsinki: Oy Edita Ab.

Vehviläinen, J. 2001. Innolla ammattiin? Ammatillisten oppilaitosten innovatiiviset työpajat –ESR-projekti.
Moniste 2/2001. Opetushallitus. Helsinki: Edita Oyj.

Vehviläinen, J. 2002. Innovatiiviset työpajat ammatillisessa oppilaitoksessa, ESR-projektin loppuraportti.
Moniste 5/ 2002. Opetushallitus. Helsinki.

www.edu.fi/erityisopetus
                                                                                         9




2.2.2 Oppimistyylit ja opetusmenetelmät

Tässä luvussa Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen lukiopettaja Tuija Takala
kertoo oppimistyyleistä ja opetuksesta.

Oppimista käsittelevässä kirjallisuudessa puhutaan paljon oppimistavoista ja -tyyleistä.
Oppimistapaan vaikuttaa se, millaisia oppijan psykologiset toimintamallit ovat.
Oppimistavat jaetaan kahteen tyyppiin: holistinen (kokonaisvaltainen) ja analyyttinen
(erittelevä ja jäsentävä).

Tutkimuksissa on todettu, että opetus suosii usein analyyttisiä, vasenta aivopuoliskoa
käyttäviä opiskelijoita. Yksi keino tehostaa oppimista, on käyttää opetusmenetelmiä, jotka
virittävät kummatkin aivopuoliskot käyttöön. Seuraavassa on listattu muutamia keinoja,
miten voisi ruokkia ja innostaa molempia aivopuoliskoja.

Monet oppimisvaikeuksiset oppijat käyttävät pääsääntöisesti oikeaa aivopuoliskoa, mikä
tarkoittaa sitä, että oppimistapa on holistinen eli kokonaisvaltainen. Tällainen oppija
havaitsee ensin kokonaisuuden, vasta sitten sen osat, ajattelee kuvallisesti ja muistaa
parhaiten kuvia käyttäen, käyttää mielikuvia, sanojen käyttö ei ole vahvin puoli, on luova,
luottaa intuitioon, ajattelee tunteenomaisesti ja pitää konkreettisuudesta.

Kokonaisvaltainen eli holistinen oppija hyötyy esimerkiksi seuraavassa miellekartassa
esitetyistä oppimismenetelmistä ja -keinoista.




Jos vasen aivopuolisko on hallitsevampi, oppija on analyyttinen eli hän
    - erittelee yksityiskohtia asia kerrallaan
    - on looginen, luottaa järkiperäiseen (rationaaliseen) ajatteluun


Jos vasen aivopuolisko on hallitsevampi, oppija on analyyttinen eli hän
- erittelee yksityiskohtia asia kerrallaan
- on looginen, luottaa järkiperäiseen (rationaaliseen) ajatteluun
- ilmaisee itseään mielellään sanallisesti ja kiinnittää huomiota sanoihin
                                                                                             10


-    muistaa helposti monimutkaisia sarjoja, listoja ja luetteloita, esim. liikesarjoja.

Vasemman aivopuoliskon käyttäjälle on hyödyllistä monipuolistaa oppimisen tapoja,
esimerkkejä on alla olevassa miellekartassa.



                                              Miellekarttojen                 Kuvien,
                 Värien käyttö                tekeminen                       kuvioiden,
                                                                              merkkien,
                                                                              symbolien
    Mielikuvituksen ja                                                        käyttö
    mielikuvien käyttö

                                      ALYYTTISTÄ
                                       ANALYYTTISTÄ
                                      OPPIJA
                                           OPPIJAA
                                          KEHITTÄÄ
                                         KEHITTÄÄ

       Tunteiden
       käsittely                                                        Värien ja kuvien
       esim.                            Erilaiset                       käyttö muistamisen
       -roolileikit                     ilmaisutavat uutta              apuna
       -draama                          opeteltaessa:
       -eläytyminen                     esim.
                                        -runot
                                        -liikkuminen
                                        -tekeminen, jne.



Kun oppija tuntee oman oppimistyylinsä, hän löytää parhaiten tapoja, joilla oppii. Ja kun
opettaja tuntee opiskelijoidensa oppimistyylit, hän voi tukea niitä erilaisilla
opetusmenetelmillä. Oppimistyylit voidaan jakaa karkeasti kolmeen osa-alueeseen:
visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen (= kinesteettis-taktillinen). Jaon perustana ovat
eri aistijärjestelmät: toisten oppimista tukee parhaiten näköaisti, toisia kuuloaisti, toisia
liike ja kosketus. Useat ihmiset ovat sekatyyppejä, mutta monesti oppimisvaikeuksisilla
painottuu kinesteettinen puoli. Seuraavassa on tiivistetty luokittelu siitä, mitä piirteitä
kuhunkin oppimistyyliin kuuluu ja millaiset oppimistavat heitä hyödyttävät.
                                                                                                      11




                          TYYPILLISIÄ PIIRTEITÄ                      OPPIMISTA TUKEE
                     Nopea puhuja                            Tekstin lukeminen
    VISUAALINEN

                     Pitää katsekontaktista
                     Ei jaksa kuunnella pitkään              Kirjoittaminen
                     Oppii kuvista                           Kuvat, kaaviot, julisteet
                     Kuvat, kuviot, värit tärkeitä           Taulun käyttö
                     Muistaa, mitä on nähnyt
                     Lukeminen ja kirjoittaminen sopivat     Tietokoneen käyttö



                     Puhuu ilmeikkäästi, värikkäästi         Kuunneltava luento
    AUDITIIVINEN




                     Kyselee, kommentoi                      Opetuskeskustelut
                     Puhuu paljon, pitää keskusteluista      Ääninauhat, kielistudio
                     Oppii helposti suullisista ohjeista     Suulliset ohjeistukset
                     Muistaa, mitä on kuullut                Ääneen lukeminen
                     Kirjoittaessaan ”puhuu” itsekseen       Uuden opettelu ääneen selostaen/laulaen/tms.




                     Hidas puhuja                            Sketsit, leikit
    KINESTEETTINEN




                     Pitää koskettelusta                     Draama, demonstraatiot
                     Pitää liikkumisesta                     Toiminnasta oppiminen
                     Pitkästyessään liikkuu tai näpertelee   Liikkuminen, koskettelu
                     Toiminta tärkeää                        Kirjoittaminen, värit
                     Ei viihdy puhe- ja katselutilanteissa   Konkreettiset esineet
                     Oppii toimimalla ja eläytymällä         Projektityöt
                     Muistaa, mitä on tehnyt                 Mielikuvat
                                                             Kokemukset

Opetuksessa tulisi ottaa huomioon myös seuraavassa miellekartassa kuvatut oppimiseen
vaikuttavat tekijät, jotka liittyvät myös yksilöllisiin oppimistyyleihin. Ne voidaan jakaa
neljään osatekijään, ja niihin liittyviä piirteitä kuvataan yleensä joko tai -asetelmalla.
Esimerkiksi joku toinen pitää opiskelusta kirkkaassa valaistuksessa, toisesta taas himmeä
valaistus auttaa oppimaan ja keskittymään.
                                                                                                                12




    -   korkea/alhainen motivaatio                                 -       kirkas/himmeä valaistus
    -   sinnikkyys/helposti luovuttaminen                          -       lämmin/viileä oppimistila
    -   vastuuntunto/ vastuun välttely                             -       tarvitsee taustaääniä/hiljaisuutta
    -   tarvitsee tarkat ohjeet/vähän                              -       viihtyy muodollisessa/epämuodollisessa
        ohjeita                                                            sisustuksessa



        Tunnetekijät                                                              Opiskeluympäristö


                                             OPPIMISEEN
                                            VAIKUTTAVAT
    Yhteisölliset tekijät                                                         Fysiologiset tekijät



    -   parhaiten työskentelee                                         -    työskentelee parhaiten
        yksin/pareittain/ryhmässä                                           aamulla/päivällä/illalla
    -   tarvitsee/ei kaipaa ohjausta                                   -    tarve liikkua/ ei tarvitse liikkumista
                                                                       -    oppimisen aikana tarve syödä tai
                                                                            juoda/ei tarvetta syömiseen tai
                                                                            juomiseen



Oppimistyylien tunnistamiseksi on monenlaisia kartoittavia testejä, joita voidaan käyttää
apuna, kun suunnitellaan opetusryhmän opetusta. Monipuoliset ja vaihtelevat
opetusmenetelmät takaavat, että mahdollisimman monen oppimistyyliä tuetaan
tuntiopetuksessa.


LÄHTEET

Hintikka, A-M. (toim.) 2000. Erilaisesta oppijasta erinomaiseksi oppijaksi. Helsinki: Hero ry.

Hintikka, A-M. & Strandèn, K. 1998. Tyhmästä ja laiskasta Einsteiniksi. Helsinki: Hero ry.

Leitola, K. 2001. Oppimisen NLP. Helsinki: Tammi.

OTA-käsikirja opettajille ja ohjaajille. OppimisTyyliAnalyysiprofiilien tulkinta ja käytäntöön soveltaminen.
2000. Opetusmoniste. Jyväskylän yliopisto, Täydennyskoulutuskeskus, Erityiskasvatus (4/2000).

www.learningstyles.net.


LISÄÄ KIRJALLISUUTTA OPPIMISTYYLEISTÄ

Första rapporten hösten 2000 våren 2001. SF- SOL, Södra Finlands skriv och läsprojekt. Helsinki: HERO ry.

Kilpikoski, S. 2002. Oppimistyylit ja ryhmänhallinta. Opetusmoniste. Jyväskylän yliopisto.
Täydennyskoulutuskeskus. Erityiskasvatus.

Kilpikoski, S. 2000. Oppimistyylivälineet & oppilaskeskeinen opettaminen. Opetusmoniste. Jyväskylän
yliopisto. Täydennyskoulutuskeskus. Erityiskasvatus.
                                                                                              13



Prashnig, B. 2000. Erilaisuuden voima. Jyväskylä: PS-kustannus.

Prashnig, B. 1996. Eläköön erilaisuus. Oppimisenvallankumous käytännössä. Jyväskylä: ATENA.

www.cec.jyu.fi/erityiskasvatus/elakoon.htm



2.2.3 Vinkkejä erilaisten oppijoiden opetukseen ja arviointiin

Seija Pajukoski on koonnut tähän lukuun ideoita oppimisvaikeuksisen opiskelijan
tukemiseen opetustilanteessa ja arvioinnissa.

Opettaja voi monin tavoin helpottaa oppimisvaikeuksisen opiskelijan oppimista
tuntitilanteessa. Usein on kyse vain opetusmenetelmien monipuolistamisesta sekä ajan
antamisesta. Seuraavaan luetteloon on koottu käytännön vinkkejä oppituntien
suunnitteluun. Lähteenä on käytetty HERO:n tuottamaa materiaalia, Tuija Takalan (2002)
opaskirjasta ja opetussuunnitelmien perusteita.


    Miten helpotat oppimisvaikeuksisen opiskelijan tuntityöskentelyä

       Selitä ensin lyhyesti asia kokonaisuutena.
       Esittele materiaalisi eri tavoin, käytä vaihtelevia työskentelytapoja.
       Kertaa ja toista.
       Mieti vaihtoehtoja tilanteisiin, joissa opiskelija joutuu kirjoittamaan muistiinpanoja
        ja kuuntelemaan samanaikaisesti.
       Käytä muistin tukena kuvia, rytmiä ym.
       Kiinnitä huomiota käyttämääsi kirjallisen materiaalin laatuun.
       Selosta vierasperäisten sanojen ja ammattisanaston merkitys.
       Tarkista, että opiskelija on ymmärtänyt asian.

       Keskustele oppimisen prosessista opiskelijoiden kanssa.
       Ohjaa opiskelijoita pohtimaan opittavan asian kannalta omia merkityssuhteita
        (mihin asia liittyy, mitä opiskelija tietää jo entuudestaan).
       Miettikää opittavien asioiden tapahtuma- ja tärkeysjärjestystä.
       Tue opiskelijan omaa vastuuta oppimisesta.
       Anna opiskelijalle mahdollisuus osoittaa monin eri tavoin tietonsa ja taitonsa.

       Anna riittävästi aikaa!


Opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus
osoittaa osaamisensa muutenkin kuin kirjallisesti. Erityisesti vamman, sairauden ja niihin
rinnastettavien oppimisvaikeuksien ollessa kyseessä on käytettävä kullekin opiskelijalle
parhaiten sopivaa arviointimenetelmää. Tällöin arvioinnissa on samat periaatteet kuin
muutoinkin arvioinnissa. Vaihtoehtoisten arviointitapojen löytäminen ei ole aina helppoa ja
usein pitäydytäänkin tutuissa, kaikille samanlaisissa menetelmissä. Seuraavassa listassa on
kuvattu ideoita arviointiin.
                                                                                       14




   Miten arvioit opiskelijan osaamista?

   Käytä vaihtoehtoisia ja monipuolisia arviointitapoja:
    kirjalliseen tehtävään liittyy suullinen osa
    suullinen tentti: opiskelijalle varattava miettimis- ja suunnitteluaikaa
    toiminnallinen koe
    esitelmä
    draama
    kotitentti
    pari- tai ryhmätentti
    tenttikysymykset etukäteen tai tentissä mukana lähdeaineistoa
    portfolio
    kuva, video, äänikasetti ym.

   Tarpeen mukaan käytä erityisjärjestelyjä (esim. lukivaikeuksiselle opiskelijalle)
    lisäaikaa
    kysymykset ääneen
    stressin poisto, esim. rauhallinen tila
    teknisten apuvälineiden käyttömahdollisuus
    mahdollisuus täydentää tai korvata kirjallinen tehtävä / tentti suullisesti

   Arvioinnissa otetaan huomioon oppimisvaikeuden luonne, tekstin rakenne tai
   oikeinkirjoitus ei vaikuta arviointiin.



2.2.4 Elämänhallintaa oppimassa  Kohti itsenäistä elämää -kurssien taustaa

Projektisuunnittelija Helena Toikka ja kurssiohjaaja Juha Kilpiä HERO:sta kuvaavat tässä
luvussa nuorten elämänhallinnan tukemista ja oppimisvaikeuksien voittamista Kohti
itsenäistä elämää -kurssilta saatujen kokemusten pohjalta.

Kohti itsenäistä elämää -kurssi on Kelan kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssi, joka
toteutetaan päiväkurssina. Vuoden 2002 loppuun kurssit toteutettiin Suomen MBD-liiton ja
HERO:n yhteistyökurssina, minkä jälkeen HERO on toteuttanut kursseja itsenäisesti.
Kullekin kurssille otetaan korkeintaan kahdeksan 16−25-vuotiasta nuorta, joilla on
oppimisvaikeuksia. Varsinaisia kurssipäiviä on 30, joiden lisäksi on kahdeksan ns.
seurantapäivää. Kurssi toteutetaan HERO:n tiloissa kahtena päivänä viikossa. Tämän
lisäksi on muutama intensiivijakso lähiseudun kurssikeskuksessa tai muussa vastaavassa.

Kurssisisällöt rakentuvat hyvin pitkälle kurssilaisten henkilökohtaisten tarpeiden ja
tavoitteiden mukaan. Yhteisen runko-ohjelman lisäksi kullekin nuorelle rakennetaan oma
”urapolku”, jota tarkistetaan kurssin kuluessa. Yhteisiä sisältöjä ovat mm. rahan käyttö,
kaupassa käynti, ruoan laitto, virallisten asioiden hoito, työskentely ryhmässä,
esiintymistaito, työpaikan haku. Yleisimpiä omia tavoitteita ovat olleet mm. koulutus- tai
                                                                                        15


oppisopimuspaikka, oma asunto sekä työ- tai työkokeilupaikka. Jokaisen kurssilaisen
omintakeinen oppimistyyli kartoitetaan erilaisilla testeillä ja kyselyillä (pääsääntöisesti
käytetään Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen OTA-testejä). Tarvittaessa
kurssilaisille tehdään myös lukitesti.

Tyypillinen kurssilainen
- on koulukiusattu,
- suhtautuu oppimiseen ja kouluun hyvin negatiivisesti,
- on lyhytjännitteinen, levoton tai vetäytyvä, arka,
- on "häirikkö" tai "kiltti perhetyttö",
- on näköalaton tai epävarma tulevaisuuden suhteen sekä
- arvostaa käytännön töitä, ei teoriaa.


 Opetus- / ohjaustilanne kurssilla teorian opiskelussa

 Kurssilla pyritään huomioimaan kaikki aistialueet:
  materiaali jaetaan etukäteen
  luento tms. nauhoitetaan
  näytetään kalvolla / kuvina / piirroksina
  puhutaan ja keskustellaan
  ei käytetä vieraskielisiä sanoja tai jos käytetään, ne selitetään
  käytetään lyhyitä lauseita
  varataan koko tilanteeseen kaksi kertaa enemmän aikaa kuin ns. normaalioppijoille
  rohkaistaan kurssilaisia kysymään ja sanomaan mielipiteensä ("ainut tyhmä
    kysymys on se, jota ei kysytä")




 Oppimisympäristö
  mahdollisimman vapaamuotoinen
  tilassa saa liikkua, kunhan ei häiritse toisia
  saa piirrellä, syödä tai mitä muuta tarvitseekin keskittyäkseen
  saa poistua, kunhan tulee takaisin
  saa vetäytyä toiseen tilaan keskittymään
  yhtäjaksoinen opiskeluaika lyhyt, tarvittaessa vaikka vain puoli tuntia



Toiminnallisten menetelmien käyttö kurssilla

Toiminnalliset menetelmät perustuvat tapaan oppia asioita. Toiminnallisissa menetelmissä
opitaan kokemuksen ja tekemisen kautta ja tärkein opettaja on muu ryhmä, jonka jäsenet
jakavat oppimaansa ja kokemaansa muille tasavertaisina. Tärkeinä asioina pidetään yksilön
itsemääräämisoikeutta ja ryhmän turvallisuutta.

Toiminnallisin menetelmin työskentely on painottunut kurssilla kolmeen eri osa-alueeseen:

1. Ryhmäyttävä toiminta
                                                                                                  16


Ryhmäyttäminen on prosessi, jossa ryhmän jäsenten välistä keskinäistä tuntemista,
luottamista, turvallisuutta ja viestintää lisätään aktiivisen ohjaamisen keinoin. Hyvässä
ryhmässä on suuri toisten tunteminen ja ryhmän sisäinen turvallisuus. Toiminnan kolme
perusteesiä ovat olleet
- vapaaehtoisuus,
- nolaamattomuus ja
- kilpailuttomuus.
Tämä toiminta on koettu tärkeäksi, koska lyhyen kurssin aikana käydään yhdessä läpi
asioita, asenteita, arvoja ja muistoja, jotka vaativat turvallisuutta, jotta niistä voidaan ja
uskalletaan puhua.

2. Kokemuksellinen oppiminen
Blatner (1997) on kirjoittanut kokemuksellisen oppimisen kehästä, jossa aloitetaan
virittäytymällä tulevaan toimintaan. Ryhmän toimintaenergialle ja spontaanisuudelle
annetaan näin mahdollisuus kasvaa. Tämän jälkeen seuraa toimintavaihe, jossa jotakin
tilannetta tutkitaan eläytymällä roolileikkeihin. Toiminnan jälkeen tulee jakaminen, jossa
tapahtuu toiminnan tuottamien tunteiden ja kokemusten käsittely yhdessä ryhmän kanssa.
Lopuksi toteutetaan prosessointi, joka tarkoittaa älyllistä jäsentämistä ja integraatiota
aiempaan tietoon.

Toiminnalliset menetelmät ovat työskentelymalli, jossa monimuotoisella ohjatulla
tekemisellä saatuja kokemuksia voidaan keskustellen purkaa yksilön ja ryhmän yhteiseksi
pääomaksi. Tällä tavoin kurssilla on opiskeltu mm. muistintoimintaa, oman sosiaalisen
verkoston laajuutta ja merkitystä sekä oppimisympäristön vaikutusta oppimiseen.

3. Arvojen ja asenteiden pohdinta
Toiminnallisten menetelmien ohjaamisessa lähdetään siitä, että jokainen ihminen on omista
lähtökohdistaan omannäköisensä yksilö ja sellaisenaan tärkeä. Toiminnallisten
menetelmien ohjaamisessa kunnioitetaan yksilön omia rajoja; korostetaan ihmisen omia
valintoja suhteessa itseensä ja rajoihinsa.

Kurssin aikana tärkeinä taustasisältöinä on pidetty seuraavia teemoja:
- Hyväksytyksi tuleminen  onnistumisen kokemuksien metsästämisestä hyväksyntään
   ilman suoritusta.
- Omien tarpeiden kunnioittaminen  hyväksynnän metsästämisestä omien tarpeiden
   arvostamiseen.
- Elämän monimuotoisuuden arvostaminen  ei niin kuin minä vaan niin kuin sinä sen
   teet.

Arvot ja asenteet ovat käsitteitä, ilmassa leijuvia totuuksia, joiden tutkiskelu voi olla
hyvinkin haasteellista. Kurssin aikana on toiminnallisten menetelmien avulla työskennelty
mm. itsestä huolenpitämisen, omien polkujen valitsemisen, erilaisuuden kunnioittamisen ja
itsensä arvostamisen parissa.

LÄHDE

Blatner, A. 1997. Toiminnalliset menetelmät terapiassa ja koulutuksessa psykodraaman ja sosiodraaman
tekniikat käyttöön sovellettuna. Naantali: Resurssi.
                                                                                              17




2.3 Työssäoppimisen ohjaus

Tämän luvun on kirjoittanut Seija Pajukoski. Sisältö on koottu NÄYTTÖ-projektin aikana
saaduista kokemuksista, verkostoissa työskentelystä, toteutetuista koulutuksista ja
oppilaitosten käytännöistä.

Erilaiselle oppijalle työssäoppimisen jakso on usein haastava, mutta myös onnistunut
oppimiskokemus. Työssäoppimisen jakso motivoi ja kantaa opiskelussa eteenpäin. Sen
avulla erilaisen oppijan mahdollisuudet sijoittua jatkossa työelämään laajenevat.
Oppimisvaikeudet ja negatiivinen käsitys itsestä oppijana voivat haitata opiskelua
oppilaitosympäristössä, mutta ”oikeaan työelämään” pääseminen antaa tekemällä oppijalle
mahdollisuuden onnistua ja osoittaa vahvimpia osaamisalueitaan. Osa opiskelijoista
tarvitsee myös työssäoppimisen jaksolla paljon tukea. Jokainen nuori opiskelija on omalla
tavallaan erilainen oppija ensimmäisen työssäoppimisjaksonsa alussa: hän on ehkä
ensimmäistä kertaa ottamassa työntekijän vastuuta ja tutustumassa työelämän
pelisääntöihin.

Onnistunut työssäoppimisen jakso edellyttää oppilaitoksessa tapahtuvan oppimisen ja
työpaikalla tapahtuvan oppimisen integroitumista toisiinsa sekä työssäoppimisen jakson
hyvää etukäteissuunnittelua. Työssäoppimista voidaan tarkastella monesta eri
näkökulmasta. Lähtökohtana voidaan pitää oppilaitoksen työssäoppimisen järjestelyjä ja
opettajien ohjausta, työpaikkojen todellisuutta ja työpaikkaohjaajan roolia tai opiskelijan
yksilöllistä oppimisprosessia. Seuraavaan kuvioon on koottu työssäoppimisen jakson
onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä.



                           Työpaikka: organisaatio ym.

                                 Työyhteisö
                                  - asenne

                Työtehtävät
                                                      Työpaikka-
             -työn asettamat
                vaatimukset                             ohjaaja

                                                                                  Muut
                            tops     Opiskelija                                opiskelijat
                                   -yksilölliset tarpeet             ohjaus,
                            hops                                     tuki
                                                                                vertaistuki


                  Oppilaitos
              -asenne, tukitoimet                                              Opiskelija-
          -työssäoppimisen järjestelyt
                                                  Ohjaava opettaja              huolto
               - oppimistehtävät


                                         OPS

Kuvio 3. Työssäoppimisen elementit ja opiskelijan yksilölliset tarpeet

Opiskelija

Erilaisen oppijan työssäoppimisen suunnittelussa ja toteutuksessa on tärkeää lähteä
rakentamaan jaksoa opiskelijan yksilöllisistä tarpeista. Opiskelijalla tulee olla tunne, että
hän on tärkeä ja hänestä välitetään, vaikka hänellä olisi ongelmia. Oppilaitoksen ja
                                                                                        18


työpaikan tulee luottaa siihen, että myös erityistä tukea tarvitseva opiskelija pärjää
työssäoppimispaikassa. Opiskelijan rooli oman oppimisensa asiantuntijana huomioidaan ja
jakson järjestelyt sekä mahdolliset tukitoimet suunnitellaan yhdessä opiskelijan kanssa.

Opiskelijan ominaisuuksista työssäoppimisen onnistumiseen vaikuttavat mm. yleinen
elämänhallinta, vahvuudet ja voimavarat, oppimistyyli, mahdolliset ongelmat ja
oppimisvaikeudet sekä ammatillisten perusvalmiuksien taso. Lisäksi epäonnistumisen ja
epävarmuuden sieto, tarpeet ja odotukset, motivaatio, kokemus valtasuhteista ja
ympäristöärsykkeiden sieto saattavat vaikuttaa jakson onnistumiseen

Oppimisvaikeudet voivat näkyä työssä mm. seuraavilla tavoin:
- lukivaikeuksien aiheuttamat ongelmat suullisten ohjeiden ymmärtämisessä ja
   kirjallisen materiaalin ymmärtämisessä sekä tuottamisessa
- vaikeudet vieraita kieliä tai matematiikan taitoja edellyttävissä tehtävissä
- tarkkavaisuuden,       hahmottamisen      ja    motoriikan      ongelmien    vaikutukset
   työsuorituksessa, mm. kartat, kuviot, keskittyminen ja ajan hallinta
- hitaus työtehtävien oppimisessa ja suorittamisessa
- lyhytkestoisen muistin ongelmat
- itsetunto-ongelmat ja epäonnistumisen pelko
- sosiaalisten taitojen ongelmat ja työyhteisöön sopeutumisen ongelmat

Opiskelijan vahvuuksien huomiointi tukee oppimista työssäoppimisen jaksolla ja vahvistaa
opiskelijan itseluottamusta sekä rohkaisee uusien asioiden kokeiluun. Työssäoppiminen on
usein opiskelijan oppimisen vahva alue ja onnistuminen siinä innostaa muuhun opiskeluun.

Opiskelijaa tulee valmentaa työssäoppimisen jaksoon. Opiskelijan kanssa yhteistyössä
laaditaan henkilökohtainen työssäoppimisen suunnitelma (TOPS), jossa määritellään mm.
työpaikka, jakson tavoitteet ja ohjauksen tarve.

Oppilaitos

Oppilaitos laatii työssäoppimisen suunnitelman osana oppilaitoksen opetussuunnitelmaa.
Koko oppilaitoksen asenneilmapiiri ja tieto erilaisesta oppijasta vaikuttavat siihen, miten
erilaiset oppijat on huomioitu jo tässä puitesuunnitelmassa. Erilaisen oppijan
työssäoppimisen järjestelyt ja ohjaus saattavat vaatia enemmän aikaa. Ratkaisut, jotka
mahdollistavat yksilöllisen työssäoppimisen ohjauksen, sopivat kaikille opiskelijoille.
Linjaukset jakson ajankohdasta, jaksoon liittyvän ohjauksen ja tuen ajoituksesta ja
laadusta, oppimistehtävistä, työpaikan hankinnasta, opettajan ja työpaikkaohjaajan roolista
sekä arvioinnin käytännöistä vaikuttavat paljon jakson onnistumiseen. Yleisen tuki- ja
ohjausjärjestelmän (esim. erityisopettaja, opinto-ohjaaja) hyödyntäminen myös
työssäoppimisen jakson aikana mahdollistaa monipuolisen tuen antamisen.
Henkilökohtaisen työssäoppimisen suunnitelman tulisi kytkeytyä luontevasti opiskelijan
HOPS:aan.

Ohjaava opettaja

Ohjaavan opettajan rooli on tärkeä jakson käytännön suunnittelijana, opiskelijoiden
perehdyttäjänä ja valmentajana sekä yhteydenpitäjänä työpaikkoihin. Tämä edellyttää
opettajalta hyvää työelämän tuntemusta ja henkilökohtaisia kontakteja työpaikkoihin sekä
opiskelijatuntemusta.
                                                                                           19




   Opettajan tehtävänä on mm.
    opiskelijan yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen,
    TOPS: sopivan työssäoppimispaikan järjestäminen, jakson järjestelyt, yksilölliset
     tavoitteet, yksilöllinen arviointi,
    tiedon välittäminen tarvittavasta tuesta yhteistyössä opiskelijan kanssa (huom.
     salassapito, luottamus!),
    työpaikkaohjaajan ohjaus ja tuki,
    opiskelijan ohjaus ja tuki sekä
    tarvittaessa ohjaus muihin tukitoimiin.



Työpaikka

Sopivan työssäoppimisen paikan löytäminen on merkityksellistä työssäoppimisjakson
onnistumiselle. Työpaikassa tulisi olla myönteinen asenne erilaista oppijaa kohtaan 
”tilaa” erilaiselle oppijalle. Työn ja työtehtävien asettamat vaatimukset, työanalyysi, auttaa
löytämään juuri kyseiselle opiskelijalle sopivan paikan ja sopivat työtehtävät. Työyhteisön
koko voi vaikuttaa opiskelijan sopeutumiseen työpaikkaan. Myös työnantajan vaatimukset
esim. työn laadun ja työnopeuden suhteen on tarpeen huomioida. Paljon tukea tarvitseva
opiskelija vaatii työpaikalta enemmän aikaa perehdyttämiseen ja ohjaukseen. Tämä
edellyttää työpaikan johdon sitoutumista ja erilaisuutta ymmärtävää työyhteisöä sekä usein
myös asialle omistautunutta ohjaajaa. Jotkut oppilaitokset puhuvatkin käyttävänsä ns.
luottotyöpaikkoja paljon tukea tarvitsevien opiskelijoiden kohdalla. Näiden paikkojen
löytäminen ei ole aina ongelmatonta, vaan edellyttää opettajilta hyvää työelämän
tuntemusta.

Työpaikkaohjaaja

Työpaikkaohjaaja on opiskelijan tuki ja turva työpaikalla. Hänen on tärkeää tietää juuri
kyseisen opiskelijan yksilöllisistä tarpeista, jotta hän voi ohjata opiskelijan oppimista.
Rauhallinen perehdytys jakson alussa työpaikkaan, työyhteisöön ja työtehtäviin luo
turvallisen ilmapiiriin jakson etenemiselle. Onkin tärkeää, että työyhteisössä ajateltaisiin
tyylillä ”itsestään selviä työtehtäviä ei ole olemassa”. Työpaikkaohjaajan ja opettajan
välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön pitäisi toimia luontevasti koko työssäoppimisjakson
ajan. Opiskelijat kuvasivat hyvän työpaikkaohjaajan ominaisuuksia seuraavasti:
               ” Työpaikkaohjaaja laittaa ihmisen tekeen, antaa tehdä ja neuvoo.”
               ” Uusia juttuja kans, kertoo mitä tehdä ja itse tekee.”
               ” Ei automaattisesti oleta, että osaa.”


   Työpaikkaohjaajan keskeisiä tehtäviä ovat
    turvallisen ja myönteisen ilmapiirin luominen,
    perehdytys työpaikkaan, työyhteisöön ja työtehtäviin,
    jakson suunnittelu yksilöllisesti opiskelijan ja opettajan kanssa (työtehtävät,
      eteneminen, tuen suunnittelu),
                                                                                          20


       oikea-aikainen ja oikeanlainen ohjaus ja palaute sekä
       yhteistyö opettajan kanssa.

Tiedonvälitys

Erityisenä haasteena opettajat kokevat tiedonvälityksen ongelmat: mitä ja miten kertoa
opiskelijan tuen tarpeesta työpaikalle, leimataanko jo etukäteen opiskelija vai
mahdollistetaanko onnistuminen? Seuraavassa on opiskelijoiden ajatuksia aiheesta.
             ”En mä taas halua ensin epäonnistua ja vasta sitten asia otetaan puheeks.”
             ”Mä luulen kyl, että se vois vaikuttaa siihe ohjaajaan et se niiku leimais mua
              etukäteen ja en tiiä oisinko saanu sellasia hommia tehtäväks.”

Työpaikkaohjaajakoulutuksessa työpaikkaohjaajat kertoivat, että he haluavat tietää
opiskelijan tuen tarpeista, mutta työn näkökulmasta eli miten ongelmat näkyvät työssä ja
miten pitäisi ohjata.
               ”Ei me mitään diagnooseja tarvita vaan tietoa siitä, miten sen ongelmat
                vaikuttaa työntekoon ja miten pitäs ohjata, jotta osattas ohjata oikein.”

Tiedonsiirrossa opiskelijan oma rooli on tärkeä. Hän on oman asiansa subjekti ja häneltä
on kysyttävä lupa tietojen välittämiseen. Opiskelijan voi olla yksin vaikea kertoa omista
tuen tarpeistaan, mutta opettajan tuella tämä on luontevampaa. Jos kyse on alaikäisestä
opiskelijasta, vanhempien rooli on myös huomioitava. Paras tapa välittää tietoja on tilanne,
jossa opiskelija, opettaja ja työpaikkaohjaaja ovat kaikki paikalla. Yhtä tärkeää, ellei
tärkeämpääkin kuin kertoa tuen tarpeista, on kertoa opiskelijan vahvuuksista. Näin myös
työpaikkaohjaajalle tulee realistinen käsitys opiskelijan tavoitetasosta ja ohjauksen
tarpeesta jaksolla.

Tiedon välittämiseen kuuluu luottamuksellisuus. Eräs opettaja kertoi, että ”tarvii olla
tolokku vastaanottaja.”

Ohjausprosessi

Oikea-aikainen ohjaus työssäoppimisen eri vaiheissa on tärkeää niin erilaiselle oppijalle
kuin kaikille muillekin opiskelijoille. Seuraavassa kuviossa on lyhyt yhteenveto
työssäoppimisen vaiheista ja keskeisistä ohjauksen tavoitteista.



                         yksilöllisyys: HOPS, TOPS (HOJKS)


       Ennen                             Aikana                           Jälkeen

                      Alussa
   valmennus                        riittävä ohjaus       Lopussa            palaute
   HOPS/ TOPS                       ja tuki                                  seuraavaan
                   perehdytys                             arviointi-
   työpaikan                        yhteistyö                                jaksoon
                   TOPS:n tarkennus                       keskustelu
   valinta                                                                   valmennus
                                                          itsearviointi




                                   Työllistyminen



Kuvio 4. Työssäoppimisen ohjausprosessi
                                                                                             21




Perehdyttäminen ja työssäoppimiseen valmentaminen on erilaisen oppijan kannalta
erityisen tärkeää. Perehdytys tarkoittaa sekä opiskelijan että työpaikan perehdyttämistä.
Opiskelija laatii opettajan tuella henkilökohtaisen työssäoppimisen suunnitelman, TOPS:n.
Sopivan työpaikan löytäminen on ensimmäinen tukitoimi ja tärkeä tehtävä.
Työssäoppimiseen valmennukseen kuuluu riittävien työelämätaitojen hankkiminen ja
opastus. Tämä voi tarkoitta yleisiä työntekijätaitoja tai alakohtaisia erityistaitoja. Erilaisen
oppijan kannalta on oleellista valmennus erilaisten ammatillisten tilanteiden kohtaamiseen.
Tällä tavoin voidaan myös vähentää jännitystä tulevaa työssäoppimisjaksoa ja näyttöä
ajatellen.

Opiskelijalle tulisi antaa hyvissä ajoin ennen jaksoa tietoa mm. jakson tavoitteista ja
käytännön toteutuksesta. Tämä toteutetaan erilaisina tiedotus- ja valmennustilanteina sekä
kirjallisina ohjeina. Valmennusta tulisi olla sekä suullisesti että kirjallisesti (selkeällä
kielellä), yksilöllisesti ja ryhmässä. Työssäoppimisen ja näyttöjen ohjausprosessi on
tärkeää kytkeä yhteen. Työssäoppimisen jakson alussa opiskelija ja työpaikkaohjaaja sekä
opettaja tarkentavat opiskelijan TOPS:aa. Tuolloin perehdytetään myös työpaikkaan,
työyhteisöön ja työtehtäviin.

Työssäoppimisen aikana korostuu jatkuvan ohjauksen ja palautteen merkitys. Seuraavassa
on kuvattu joitain keskeisiä erilaisen oppijan ohjauksen keinoja.


              Ohjaus
              Auta opiskelijaa asettamaan itselle realistiset tavoitteet.
              Kannusta opiskelijaa sitkeyteen.
              Anna aikaa.
              Älä vaadi keskittymistä moneen asiaan yhtä aikaa.
              Auta opiskelijaa selviytymiskeinojen löytämisessä.
              Ohjaa työtaidon ydinkohtien tunnistamisessa.
              Osoita mielekäs asiayhteys opitun ja uuden asian välille.
              Kuuntele.
              Ole empaattinen.
              Jarruta ja jäsennä.
              Anna vastuuta.
              Opeta pala kerrallaan.
              Pyri selkeyteen ohjauksessa ja omassa ilmaisussasi.
              Hyödynnä opiskelijan vahvuuksia.

              Anna onnistumisen iloa!

              Palaute
              Anna palautetta säännöllisesti ja riittävän usein.
              Anna palaute välittömästi, jos mahdollista.
              Anna positiivista palautetta pienestäkin edistymisestä.
              Keskity yksittäiseen asiaan, ei yleistä palautetta.
              Ole rehellinen.
              Anna korjaava palaute kahden kesken ja asiaan keskittyen.
              .
                                                                                                             22


                                      (Työpaikkaohjaajakoulutus 2003 ja Lehtoranta 2003)

.
Työssäoppimisen jakson lopussa opiskelija, työpaikkaohjaaja ja opettaja käyvät
arviointikeskustelun. Siinä korostuu itsearvioinnin kehittäminen sekä rakentava ja
kehittävä palaute. Jakson jälkeen käydään vielä läpi palautetta jaksosta ja suuntaudutaan
opiskeluun ja seuraavaan työssäoppimisen jaksoon.


    Erilaisen oppijan onnistuneen työssäoppimisen jakson elementtejä
     asenteet – tilaa erilaiselle oppimiselle (työpaikka ja oppilaitos, työpaikkaohjaaja ja
       opettaja)
     yksilöllisyys ja HOPS
     opiskelijan vahvuudet esiin
     mahdollisten ongelmien huomiointi
     opiskelijan oman aktiivisuuden, luovuuden ja sitkeyden kannustaminen
     ohjaus työssäoppimisen eri vaiheissa: ennen, alussa, aikana, lopussa, jälkeen
     ohjauksen menetelmät: kannustaminen, yksilöllisyys, pohtiminen
     arviointi: avoin, kannustava, sanallinen, jatkuva, itsearviointiin kasvattava
     yhteistyö
     organisointi: työssäoppimisen jaksotus, toimintatavat
     resurssit: aika, osaaminen (opettaja, työpaikkaohjaaja)



LÄHTEET

Mykrä, T. 2002. Työpaikkaohjaaja oppimisen edistäjänä – työssäoppimisen ohjaaminen ja arviointi
työyhteisön arjessa. Educa-Instituutti oy.

Lehtoranta, P., Leivo, H. & Haapasalo, S. 2003. Miten ohjaat työssäoppijoita. Terttu-projektissa kehitetty
koulutusmateriaali työpaikkojen ja yritysten työpaikkaohjaajille. www.kuntoutussaatio.fi/terttu

Pajukoski, S. ja Nuutila, L. 2002. Erilainen oppija –tasavertainen työssäoppija. Seminaarijulkaisu. Educa
Instituutti.



2.4 Kirjallisuutta oppimisvaikeuksista ja opetuksesta

Yleistä oppimisvaikeuksista
Ahonen, T. & Aro, T. (toim.) 1999. Oppimisvaikeudet. Kuntoutus ja opetus yksilöllisen kehityksen tukena.
Jyväskylä: ATENA.

Ahonen, T., Korhonen, T., Riita, T., Korkman, M. & Lyytinen, H. 1997. Aivot ja oppiminen. Kliinistä
lastenneuropsykologiaa. Jyväskylä: ATENA.

Ahonen, T. , Siiskonen, T. & Aro, T. 2000. Sanat sekaisin? Kielelliset oppimisvaikeudet ja opetus
kouluiässä. Opetus 2000. Helsinki: PS-Kustannus.

Ahvenainen, O. & Holopainen, E. 1999. Lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet. Teoreettista taustaa ja opetuksen
perusteita. Jyväskylä: Special Data.

Ahvenainen, O., Ikonen, O. & Koro, J. 1994. Erityispedagogiikka 2: Erityiskasvatuksen käytäntö. Porvoo:
WSOY.
                                                                                                             23


Asiakkaana erilainen oppija. 1998. Helsinki: Työministeriö.

Erilainen oppija. Oppimisvaikeuksien kokeminen, syyt, esiintyvyys ja kuntoutus. 1997. Helsinki: HERO ry.
Haapasalo, S., Byring, R. & Metsänen, P. 1991. Erityisluokan oppilas. Mukautettuun ja vammautuneiden
opetukseen osallistuneiden nuorten kuntoutustutkimus. Helsinki: Kuntoutussäätiö.

Haapasalo, S., Nevalainen, A. & Roine, M. 1996. Elämä edessä – erityisluokka takana. Helsinki:
Kuntoutussäätiö.

Härkönen, P. 2001. Lukio-opiskelu, oppimisvaikeudet ja motivaatio – haastattelututkimus lukion luki-
kurssilaisista. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja.

Hintikka, A-M. & Strandèn, K. 1998. Tyhmästä ja laiskasta Einsteiniksi. Helsinki: HERO ry.

Ikonen, O. (toim.) 1995. Erilainen oppija 2. Erityisopetuksessa kehitettyjä arviointi-ja opetusmenetelmiä.
Porvoo: WSOY.

Kakkuri, I. 1993. Aikuisten lukemis- ja kirjoittamisongelmat ammatillisessa aikuiskoulutuksessa,
työvoimakoulutuksessa ja kansanopistossa. Tutkimusraportteja 40. Jyväskylän yliopisto.

Kuikka, P., Pulliainen, V. & Hänninen, R. 1994. Neuropsykologian perusteet. Porvoo: WSOY.

Lehtola, R. 1999. Lukiolaisten lukivaikeuden tunnistaminen. Helsingin kaupungin opetusviraston
julkaisusarja B 7:1999. Helsinki.

Luki-työryhmän muistio 1999. Helsinki: Opetusministeriö.

Lyytinen, H. et al. (toim.) 1995. Oppimisvaikeudet. Neuropsykologinen näkökulma. Helsinki: WSOY.

Matilainen, K. & Pelkonen, R. 1998. Joka neljännellä ammattiin opiskelevalla heikko lukutaito. Opettaja
12/1998.

Määttä, P. 1999. Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt. Jyväskylä: ATENA.

Savolainen, S. & Järvi, L. 1997. Minulla on lukihäiriö. (2. painos.) Helsinki: Työväen sivistysliitto.

Opetusmenetelmät
Birath, B. 1999. Aivojumppa. Oppimista parantavia liikeharjoituksia. Suom. Tuula Kojo. Helsinki: Basam
books.

Haapasalo, S. & Salomäki, J. 2000. On kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Kokemuksia aikuisten erilaisten
oppijoiden ryhmäkuntoutuksesta. Kuntoutussäätiö.

Hintikka, A-M. (toim.) 2000. Erilaisesta oppijasta erinomaiseksi oppijaksi. Helsinki: HERO ry.

Kaikki mahdollisuudet oppia – Kokemuksia erilaisen oppimisen ja opettamisen projektista. 2002. Helsinki:
HERO ry.

Kauppinen, H., Halonen, M. & Syvälahti, M. 2002. Tarinoita Sulevista. Näkökulmia syrjäytymisvaarassa
olevien ryhmien kokonaisvaltaiseen lukikuntoutukseen. Turun Kristillinen Opisto 2002.

Komonen, K. & Hämäläinen, J. 2002. Työkoulu – Visiosta käytäntöön. Itä-Suomen työkoulun julkaisuja.
Kuopion yliopiston painatuskeskus. Kuopio 2002.

Leitola, K. 2001. Oppimisen NLP. Helsinki: Tammi.

Äidinkieli
                                                                                                              24


Aro, T. 2002. Luetun ymmärtämisen teoriaa ja harjoituksia. Kummi 1. Arviointi-, opetus- ja
kuntoutusmateriaaleja. Niilo Mäki Instituutti. Jyväskylä 2002.

Haclin, E. et. al. 1993. Aapislukko – avaimia aikuisen lukiohjaukseen. Helsinki: Opetushallitus.

Halonen M. 1997. Luen ja kirjoitan 1, harjoituskirja (soveltuu sekä nuorten että aikuisten luki-opetukseen)
LUKI-TUKI -keskus. Turun kristillinen opisto 1997.

Halonen, M. 1999. Aikuinen oppimassa: Lukemisen ja kirjoittamisen harjoituksia oppimisvaikeuksista
kärsiville aikuisille. Helsinki: Opetushallitus.

Halonen, M. 2002. Oppimisen lukoista oppimisen avaimiin. Opas aikuisten lukikuntoutukseen. Turun
kristillinen opisto 2002.

Hyönä, J, Lang, H. & Vauras, M. 1995. Kirjoitetun kielen prosessointi. Turun Yliopisto. Turku:
Oppimistutkimuksen keskus.

Jama, O. 2002. Kielivuori tarinoita kielen oppimisesta. Dark Oy. Kansanvalistusseura 2002 .

Julkunen, M-L. 1993. Lukijaksi kasvaminen. Porvoo: WSOY.

Kajamies, A & Husu, M. 1999. Oppimisstudiotoiminta Helsingin palvelualojen oppilaitoksen Roihuvuoren
koulutusyksikössä. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja.

Kakkuri, I. 1998. Aikuisten lukivaikeuksisten luetun ymmärtämisen ja kirjoittamisen perustaitojen arviointi
ja opettaminen. Opetusmateriaali 9. Erityispedagogiikan laitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Lagercrantz, O. 1986. Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta. Laatukirjat. Porvoo: WSOY.

Linna, H. 1994. Prosessikirjoittaminen: Kirjoittamisen suuri seikkailu. Porvoo: WSOY.

Matematiikka

Huhtala, S. 1999. ”Mä inhoon tätä matikkaa…” Opiskelijan oma matematiikka oppimisvaikeuksien
selittäjänä. Moniste 3/1999. Helsinki: Opetushallitus.

Huhtala, S. 1998. Matematiikan oppimisvaikeuksista ammatillisessa koulutuksessa - esimerkkinä
lähihoitajaopiskelija. Kehittyvä koulutus 1/1998. Helsinki: Opetushallitus.

Huhtala, S. 2000. Lähihoitajaopiskelijan oma matematiikka. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos.
Tutkimuksia 219. Helsinki 2000.

Ikäheimo, H. 1997. Iloa ja ymmärrystä matematiikkaan. Oy Opperi Oy. Helsinki: Moniko oy.

Lehtinen, E. & Kinnunen, R. 1993. Matemaattisista oppimisvaikeuksista. Teoksessa Vauras, M. (toim.)
Oppimisvaikeudet ja opetuksen kehittäminen: Katsaus Turun yliopiston Oppimistutkimuksen keskuksen
toimintaan ja tutkimukseen. Acta Psychologica Fennica. Soveltavan psykologian monografioita 6. Rauma:
Kirjapaino Oy West Point. 3756.

Räsänen, P., Kupari, P., Ahonen, T. & Malinen, P. 1997. Matematiikka – näkökulmia opettamiseen ja
oppimiseen. Niilo Mäki Instituutti ja Koulutuksen tutkimuslaitos.

Vieraat kielet

Halme, L. 1999. Vinkkejä englantia ja muita vieraita kieliä opettaville – miten auttaa lukivaikeuksista
oppijaa. Helsinki: Yliopistopaino.

Koskela, T. 2002. TPR. Toiminnallinen tapa oppia kieltä. Helsinki: Tammi.
Kristiansen, I. 1998. Tehokkaita oppimisstrategioita: esimerkkinä kielet. Porvoo: WSOY.
                                                                                           25


Moilanen, K. 2002. Yli esteiden – Oppimisvaikeudet ja vieraat kielet. Helsinki: Tammi.




3. ERILAISEN OPPIJAN TUKEMINEN NÄYTÖISSÄ – OPPILAITOSTEN
KÄYTÄNTÖJÄ

3.1 Helsingin palvelualojen oppilaitos  Erilaisen oppijan huomioiminen
näytöissä

Tässä luvussa Helsingin palvelualojen oppilaitoksen (Helpa) laaja-alaiset erityisopettajat
Riikka Keijonen ja Eija Männistö sekä lehtori, projektikoordinaattori Milja Husu kuvaavat
oppilaitoksen tuki- ja ohjauskäytäntöjä näytöissä sekä näyttöjen toteutusta ja arviointia.
Luvuissa 3.1.1 ja 3.1.2 on kuvaus Helpan näyttöprosessista ja näyttöohjeistus erilaista
oppijaa varten.

Helsingin palvelualojen oppilaitoksessa on toteutettu näyttöjä ”Näytän osaamiseni” -
projektin (2000−2003) yhteydessä hotelli-, ravintola- ja catering-alalla, vaatetusalalla,
elintarvikealalla, hiusalalla sekä kauneusalalla. Näyttöjen suunnittelu- ja toteutustyössä on
ollut mukana 2−4 opettajaa kultakin alalta. Projektin tavoitteiden mukaisesti on kokeiltu
erilaisia näytön järjestämisvaihtoehtoja, mm. oppilaitos-, työpaikka-, portfolio-,
opinnäytetyönäyttöjä. Toimivimmaksi ratkaisuksi on osoittautunut työssäoppimisen
yhteyteen sijoitettu näyttö. Näytöt on toteutettu pääasiallisesti työssäoppimisjaksolle siten,
että ne eivät sijoitu heti työssäoppimisen alkuun eivätkä aivan loppuun.

Opiskelijan yksilöllinen tukeminen

Helsingin palvelualojen oppilaitoksessa on tavoitteena ottaa huomioon jokainen opiskelija
yksilöllisesti. Kaikki ensimmäisen vuoden opiskelijat osallistuvat alkukartoituksiin ja
ryhmänohjaajan haastatteluun. Alkukartoituksissa selvitetään kielelliset, matemaattiset ja
ammatilliset valmiudet. Monipuolisen tiedonkeruun tarkoituksena on saada selville sekä
opiskelijoiden     vahvuudet    että   tuen    tarpeet.    Kartoitustulokset   käsitellään
moniammatillisessa kokouksessa, ja tulokset toimivat opiskelijoiden ohjauksen ja
yksilöllisen opintopolun pohjana.

Oppilaitoksessa on käytettävissä opintojen yksilöllistämiseen ja tukemiseen mm.
oppimisstudio-opetusta (kielellinen erityistuki), matikkamajaopetusta (matematiikan
erityistuki), ammatillisia taitopajoja (ryhmien osa-aikainen jakokäytäntö), pääasiassa
erityisopettajan antamaa pienryhmä-, yksilö- ja samanaikaisopetusta, integroituja kursseja
sekä opiskelijahuoltopalveluja. Poissaoloja ja keskeyttämisiä pyritään vähentämään
koulutusmotivaatiota      parantavilla    yleisluontoisilla tukitoimilla,    joita    ovat
vanhempaintoimikunta, maksuton aamupuuro, liikuntakerho, ns. vuorotettu vastuu -
käytäntö (omasta työympäristöstä huolehtiminen) ja sähköinen poissaoloseuranta. Vahva
motivaatio rohkaisee ja auttaa puolestaan panostamaan myös näytöissä onnistumiseen.

Lahjakkaiden opintoja tuetaan järjestämällä mahdollisuuksien mukaan nopeutettuja
opintopolkuja       sekä      ohjaamalla    opiskelijoita ammattitaitokilpailutoimintaan,
kansainväliseen tai haasteellisempaan työssäoppimiseen, vaativiin asiakaspalvelutehtäviin
tai opiskelijatutor- ja oppilaskuntatoimintaan.
                                                                                               26


Tukitoimet käynnistetään mahdollisimman pian kartoitustulosten selvittyä. Opettajat
seuraavat opiskelijoiden tuen tarvetta jatkuvasti, jolloin opiskelijat voidaan ohjata tuen
piiriin opintojen missä vaiheessa tahansa. Tiedot opiskelijoiden yksilöllisistä
tukikäytännöistä siirtyvät opettajalta toiselle jaksojen vaihteessa pidettävissä aloittaisissa
saattokokouksissa tai henkilökohtaisissa tapaamisissa. Erityistä tukea tarvitseville
opiskelijoille laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma
(HOJKS), jossa sovitaan opiskelijan tarvitsemista tukitoimista.

Opetus- ja ohjauskäytännöt näytöissä

Opiskelijoita tuetaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti koko opiskeluajan. Yksilölliset
tukitoimet ovat opiskelijan saatavilla myös näytöissä. Yleisopetuksen ryhmiin integroidut
erityisopiskelijat etenevät muun ryhmän mukana. HOJKS:sta vastaavat opettajat
huolehtivat, että opiskelijat saavat heille erikseen määritellyt tukitoimet ja erityisjärjestelyt,
myös näytöissä. HOJKS:aan on kirjattu tarvittaessa näyttöihin liittyvät erityisjärjestelyt,
mm. mukautetut tavoitteet. Catering- ja hiusaloille on laadittu mukautetut arviointikriteerit
arvosanoille H3–K5.

Näyttöön valmistautuminen

Opiskelijoille tiedotetaan näytöistä opintojen alussa opiskelijan oppaassa ja
ryhmänohjaajan tunneilla. Valmentautuminen aloitetaan hyvissä ajoin ennen näytön
suorittamista. Näyttöön valmentautumisen yhteydessä opiskelija perehdytetään näytön
tavoitteisiin, arviointiin ja tehtävään. Opiskelijalla on mahdollisuus harjoitella
näyttötehtäviä etukäteen.

Ennen näyttöä järjestetään ryhmäkohtaiset tiedotustilaisuudet näytöistä. Opiskelijat laativat
henkilökohtaisen näyttösuunnitelman, jossa määritellään tavoitteet, ajankohta,
näyttöympäristö, laajuus, arviointitapa ja palautteen ajankohta. Näyttösuunnitelma
laaditaan yhteistyössä työpaikkaohjaajan, ohjaavan opettajan ja opiskelijan kesken tapaus-
ja tilannekohtaisesti, jolloin voidaan ottaa huomioon niin opiskelijan henkilökohtaiset
tavoitteet kuin näyttöympäristön asettamat vaatimukset tai rajoitteet.

Tarvittaessa opiskelija saa henkilökohtaista ohjausta näyttöihin. Opiskelija voi keskustella
ohjaavan opettajan kanssa omista valmiuksistaan suorittaa näyttöjä. Jos opiskelija ei itse
pysty arvioimaan, mihin näyttöihin omat tiedot ja taidot riittävät, hän saa siihen ohjausta
ryhmänohjaajaltaan tai joltakin muulta häntä opettaneelta opettajalta. Opiskelijan kanssa
keskustellaan tieto- ja taitotasosta, ja tarvittaessa hänen kanssaan käydään vielä
näyttötehtävä läpi. Opettajan kanssa sovitaan tarvittavasta erityistuesta, joka voi olla esim.
opettajan      ylimääräistä    yhteydenpitoa      opiskelijaan     ja     työpaikkaohjaajaan
työssäoppimisjaksolla. Joillakin koulutusaloilla on jo käytössä WebCT-verkkoalusta, jonka
avulla voidaan pitää yhteyttä opiskelijan, oppilaitoksen ja työpaikan kesken. WebCT tukee
erittäin hyvin työssäoppimisen ja näyttöjen ohjausta.

Ohjaava opettaja tiedottaa työpaikkaohjaajalle opiskelijan tarvitsemasta tuen tarpeesta ja
erityisjärjestelyistä. Kerrottavista asioista sovitaan kuitenkin ensin opiskelijan kanssa.
Tiedonsiirtoon liittyvät käytännöt ovat osoittautuneet näyttöjen järjestelyissä
ongelmallisiksi. Työssäoppimispaikan tai näyttöpaikan valinta tukee osaltaan näyttöjen
onnistumista. Työpaikan koko, työpaikkaohjaajan tietoisuus oppimisen vaikeuksista ja
                                                                                          27


muiden työntekijöiden asenteet erilaista oppijaa kohtaan voivat vaikuttaa näytön
onnistumiseen.




Näytön toteutus

Näytön aikana annettava ohjaus suunnitellaan opiskelijakohtaisesti. Ohjaus ja tuki ovat
lähinnä keskustelua ja varmennusta tehtävän tekemisestä. Opiskelija voi saada lisäaikaa
tehtävän tekemiseen ja suoraa neuvomista tarvittaessa. Lisätuki otetaan huomioon näytön
arvioinnissa. Opiskelija voi saada myös vaihtoehtoisia tapoja suorittaa tehtävät. Jos
opiskelija esimerkiksi jännittää tai pelkää näyttötilannetta, voidaan sopia, että tilanteessa
ovat paikalla vain asiakas ja ohjaaja. Mikäli opiskelija ei jännittämisen, pelokkuuden yms.
syyn vuoksi uskalla lainkaan antaa näyttöä työpaikalla, hän voi antaa näytön oppilaitoksen
toiminnallisissa pisteissä kuten ravintolassa, myymälässä tai asiakaspalvelussa. Opiskelijaa
voidaan rohkaista menemään työssäoppimispaikalle myös siten, että opiskelijatukihenkilö
(kouluavustaja) saattaa hänet sinne tai jopa viettää alussa osan päivästä hänen tukenaan
uudessa ympäristössä.

Palaute näytöstä

Näytön jälkeen käydään ohjattu palautekeskustelu opiskelijan, työpaikkaohjaajan ja
opettajan kesken. Keskustelussa käydään näyttö läpi arviointilomakkeen kriteerien pohjalta
ja arvioidaan, missä määrin tavoitteet on saavutettu. Opiskelija tekee näytöstä lisäksi
itsearvioinnin. Mikäli näyttöä ei voida hyväksyä, sovitaan näytön uusimisesta ja
lisäharjoituksen tarpeesta. Uusimista varten tehdään aikataulu, jossa varmistetaan, että
tehtävän harjoitteluun jää riittävästi aikaa.

Näyttö voidaan myös tarvittaessa keskeyttää, mikäli työturvallisuus vaarantuu tai
työstettävän tuotteen pilalle menemisestä aiheutuu liiallista vahinkoa. Näytön
keskeyttäminen sovitaan tilanne- ja tapauskohtaisesti. Heti keskeyttämisen jälkeen käydään
työpaikkaohjaajan, ohjaavan opettaja ja opiskelijan kesken väliarviointikeskustelu, jossa
puretaan tilanne konkreettiselle tasolle. Näyttö uusitaan, kun opiskelija on harjaantunut
näyttöön vaadittavalle tasolle tai opiskelija suorittaa näytön uusituin tavoittein, esim.
pienempinä osasuorituksina tai oppilaitoksessa.

Näyttöaineistot

Opettajat ovat tehneet näyttöaineistoja näyttöpilotin ja aiempien työssäoppimisen jaksojen
sekä opetustyön kokemuksen perusteella. Näyttöpilottiprojektien käynnistyttyä aineiston
laadinnassa on tehty yhteistyötä aineistoprojektien kanssa. Tehtävistä on kerätty palautetta
opiskelijoilta ja opettajilta. Palautteiden pohjalta aineistoja on kehitetty edelleen. Laaja-
alaiset erityisopettajat ovat käyneet läpi osan näyttötehtävistä ja kommentoineet laatijoille
etenkin tehtävien kielellistä ymmärrettävyyttä ja selkeyttä. Samoin he ovat
yksinkertaistaneet tehtävien kieliasua paremmin soveltuviksi myös niille opiskelijoille,
joilla on kielellisiä vaikeuksia. Tehtävien ulkoasussa on kiinnitetty huomiota esim.
tekstityyppiin, tekstin jäsennykseen sekä kuvien ja tekstin yhteensopivuuteen.
                                                                                          28


Näyttötehtäviä laativille opettajille on jaettu erityisopettajien laatimat kirjalliset ohjeet
selkeiden näyttötehtävien tekemiseen.

Näytön arvioitsijoiden koulutus

Koska pääosa Helpan näytöistä annetaan työpaikoilla, näytön arvioijina toimivat
työpaikkaohjaajat. Oppilaitoksen on tärkeää huolehtia, että arvioijilla on riittävästi tietoa
erilaisen oppijan aihepiiristä. Työssäoppimista verkossa -projektin osana Helpa on
järjestänyt koulutusalojensa työpaikkaohjaajille yhden opintoviikon laajuista koulutusta,
jossa yhtenä osiona on ”Erilainen oppija näytöissä: erilaiset oppijat, oppimisen ongelmat ja
tavat tukea erilaista oppijaa”. Koulutusta toteutetaan tulevaisuudessa myös siten, että
työssäoppimisen ohjaavat opettajat kouluttavat ohjaajia työpaikkakäyntiensä aikana.
Koulutuksista saadun kokemuksen perusteella työpaikkaohjaajat ovat kiinnostuneita
saamaan paljon lisää tietoa erilaisesta oppijasta, jotta he pystyisivät ohjaamaan
opiskelijoita entistä asiantuntevammin ja ottamaan vastaan näyttöjä.


3.1.1 Näyttöprosessi Helsingin palvelualojen oppilaitoksessa

Näytöt oppilaitoksessa / työssäoppimispaikassa

1. Opintokokonaisuuden opettajat valmentavat opiskelijat ammatillisesti. Näyttöön
perehdyttäjänä voi olla työssäoppimisen ohjaaja tai näyttöä ohjaava opettaja..

2. Opiskelija asettaa henkilökohtaiset tavoitteet näytölle ottaen huomioon opiskelijan
HOPS:n. Näyttöajankohta sovitaan ohjaajan ja työpaikan yhteistyönä. Keskustelussa
opettaja tarkentaa tuen tarpeen näytön aikana yhdessä opiskelijan kanssa.

3. Opettaja perehdyttää työpaikkaohjaajan näyttötoimintaan, työssäoppimisen tavoitteisiin,
näyttötehtävään ja arviointiin. Opettaja ja työpaikkaohjaaja tarkentavat ohjauksen tarpeen
ja menetelmät ennen näyttöä, näytön aikana ja näytön jälkeen opiskelijan tavoitteet
huomioon ottaen sekä arviointimenetelmät.

4. Opiskelija osoittaa saavuttamansa taito- ja tietotason näytöllä.

5. Näyttö arvioidaan:
                - työpaikkaohjaaja – ohjaava opettaja  opiskelija
                - työpaikkaohjaaja ja opiskelija  opettaja tilanteen mukaan

6. Näytön arviointi        kirjataan   arviointilomakkeeseen      sekä   opiskelijakohtaiseen
näyttöraporttiin.

7. Näytön jälkeen käydään opiskelijan / opiskelijoiden kanssa henkilökohtaisesti tai
ryhmässä näyttötilanteen ja arvioinnin palautekeskustelu.

8. Näytön suoritus viedään opiskelijahallinnon rekisteri Winhalle, jolloin näyttöjen
arvosana näkyy opintokokonaisuuksittain opintosuoritusotteessa.

9. Opiskelija voi halutessaan uusia näytön hyvin perusteluin. Uusittava näyttö sovitaan
aina tapauskohtaisesti.
                                                                                            29




10. Jos näyttö suoritusta ei voida arvioida, näyttö arvioidaan ”uusittava”. Tällöin näytön
ohjaajan, työpaikkaohjaajan ja opiskelija tulee sopia uusittavan näytön ajankohta saman
jakson ajalle. Uusittava näyttö suoritetaan kuten edellä.




3.1.2 Näyttöohjeistus erilaista oppijaa varten Helsingin palvelualojen
oppilaitoksessa
Kirsi-Marja Ajosenpää ja Irja-Liisa Teirikko

Opettajan muistilista:

1. Tarkista näyttöjen aikataulusta ryhmäsi näytöt; ovatko ne työssäoppimisen yhteydessä
   vai oppilaitoksessa.

2. Ohjeista ryhmäsi.
   - Kerro ja selvitä, mitä näytöillä tarkoitetaan (lisäksi kirjallinen selvitys).

   -   Jos ryhmässäsi on erilaisia oppijoita, keskustele heidän kanssaan ja tarkista, että he
       ymmärtävät asiat oikein.

   -   Suunnittele näyttöpäivän tai -päivien ajankohdat. Työssäoppimisessa näytöt
       tulisi sijoittaa jakson loppupäähän, jotta opiskelija voi harjoitella näyttöön liittyviä
       tehtäviä etukäteen, mutta pelivaraa jää sen verran, että hänellä on aikaa suorittaa
       näyttö uudestaan saman työssäoppimisjakson aikana, mikäli näyttö menee
       uusittavaksi.

   -   Jaa opiskelijoille näyttömateriaali (tehtävä, arviointilomake, arvioinnin kriteerit) ja
       käsittele asiat. Muista erityisopiskelijoille tarvittaessa omat materiaalit, joissa
       on mukautetun arvioinnin kriteerit.

   -   Käy opiskelijan kanssa tavoitekeskustelut ja tarkista, että hän kirjaa tavoitteensa
       suunnitelmiinsa. Selvitä tuen määrä ja laatu.

   -   Työssäoppiminen: Ohjeista ja jaa materiaali työpaikkaohjaajalle ensimmäisellä
       käynnilläsi. Painota erityisesti arviointia. Näytön arviointi on eri asia kuin
       työssäoppimisen arviointi! Erilaisen oppijan kohdalla muista varmistaa ohjauksen
       määrä ja tehtävän laajuus sekä tarkista, että ohjaaja on selvillä siitä
       tavoitetasosta, johon opiskelija pyrkii. Työpaikkaohjaajan tulee tietää jo ennen
       työssäoppimisen alkua opiskelijasta ne keskeiset tiedot, joilla varmistetaan jakson
       onnistuminen.

3. Ole yhteydessä vielä ennen näyttöpäivää työssäoppimispaikalle ja varmista näyttöön
   liittyvät asiat opiskelijan ja työpaikkaohjaajan osalta.

4. Näytön aikana työpaikkaohjaaja tai joku muu työpaikalta (sekä opettaja) seuraa näyttöä
   ja arvioi sen. Opiskelijan on tärkeää saada päivittäin palautetta siitä, miten hän on
   onnistunut ja mihin hänen vielä pitäisi kiinnittää huomiota. Opettaja käsittelee näytön
   arvioinnin ja palautteen työssäoppimisen arviointikeskustelun yhteydessä. Huolehdi
                                                                                           30


   siitä, että opiskelijakohtainen arviointilomake tulee täytetyksi ja allekirjoitetuksi.
   (Seurattavilta ryhmiltä tarvitaan myös arvioitsijatiedot; erillinen lomake).

5. Kirjaa opiskelijoiden näyttöarvosanat WinhaProlle.

6. Palauta alkuperäiset arviointilomakkeet ja arvioitsijatiedot projektiin kuuluville.



3.2 Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos  Lähihoitajaopiskelijan
oppimisprosessi nuorten koulutusohjelmanäytössä

Tämä luku on tiivistelmä Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen (HESOTE)
lukiopettajan Tuija Takalan (2003) raportista, ”Nuori näytössä − oppimisvaikeuksista
oppimisen iloon. Tapauskuvaus kahden lähihoitajaopiskelijan oppimispolusta
koulutusohjelmanäytössä.” Tiivistelmän jälkeen, luvun lopussa, on lisäksi kaksi
havainnollista huoneentaulua, joissa kuvataan näyttöohjauksen keskeisiä periaatteita
HESOTE:ssa.

Tämä        tapauskuvaus       esittelee      lähihoitajaopiskelijan       näyttöprosessia
koulutusohjelmaopintojen näytön aikana. Olen seurannut, miten opiskelija käyttää
vahvuuksiaan näytön aikana ja mitä mahdollisuuksia hänellä on saada tukea ja ohjausta
sekä kompensoida oppimisvaikeuksien tuomia haittoja. Olen haastatellut opiskelijaa ja
hänen ohjaavaa opettajaansa ennen näyttöä ja näytön jälkeen, lisäksi tapasin opiskelijan ja
hänen työpaikkaohjaajansa työssäoppimisjaksolla näytön aikana, ja olin mukana opettajan,
työpaikkaohjaajan ja opiskelijan arviointikeskustelussa. Lukiopettajana olin mukana
opiskelijan ohjauksessa. Oppilaitoksena on Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos
(HESOTE) ja sen tutkintoon johtava lähihoitajakoulutus.

Opiskelija ”Satu” on ensimmäisessä näytössään Lasten ja nuorten hoito ja kasvatus -
koulutusohjelmassa kevätlukukaudella 2003; näyttö jatkuu syyslukukaudella. Hänellä
todettiin perusopintojen alussa lukivaikeus, ja Satu on käynyt koko opiskelun ajan
säännöllisesti lukiopetuksessa. Tavoitteena hänellä on valmistua lähihoitajaksi joulukuussa
2003.

Näyttöprojektien tavoitteissa on otettu oppimisvaikeudet huomioon. Opiskelijan
oppimisvaikeus on aina yksilöllinen, se ilmenee eri oppijoilla ja eri opiskelutilanteissa eri
tavalla. Oppimisvaikeudet tulisi ottaa huomioon opetuksessa, näytön suunnittelussa,
toteutuksessa ja arvioinnissa. Kaikki opiskelijat tarvitsevat hyvän perehdytyksen ennen
näyttöä. Osa opiskelijoista tarvitsee erityistä tukea ja ohjausta ennen näyttöä, näytön aikana
ja näytön jälkeen. (Ks. Pohjolainen & Vesaaja 2001; Stenström 2001.) Tähän liittyen
näyttöprojektien pääperiaatteita ovat esimerkiksi:
    - ”opiskelijoiden oppimisvaikeuksien löytäminen jo ennen kuin vaikeudet ja
        puuttuvat suoritukset alkavat kasaantua
    - eri osapuolten ja toimijoiden tehtävien määrittely opiskelijoiden tukemisessa
    - ohjauksen oikea-aikaisuus, systemaattisuus ja suunnitelmallisuus
    - opiskelijan informoiminen näyttötilanteesta mahdollisimman avoimesti ennen
        näyttöä
    - näyttöihin liittyvien ohjaus- ja tukitoimien kehittäminen osaksi oppilaitoksen
        normaalia ohjaus- ja tukitoimintaa
                                                                                               31


    -   näyttö- ja ohjaustoiminta osaksi oppilaitoksen tutor-toiminnan kokonaisuutta
    -   mahdollisten keskeyttämisten estäminen
    -   mahdollisten hylättyjen näyttöjen joustava uusiminen.” (Nyyssölä 2003, 38.)

HESOTE:ssa eri koulutusohjelmissa on erityyppisiä näyttötehtäviä, myös
oppilaitosnäyttöjä. Lasten ja nuorten koulutusohjelman näyttö koostuu kahdesta
työssäoppimisjaksosta ja niihin liittyvistä tehtävistä, opinnäytetyöstä ja oman ammatillisen
kasvun kuvauksesta. Näytöissä arvioidaan toimintaa työssäoppimisen jaksoilla, tehtäviä,
opinnäytetyö sekä opiskelijan suullista ja kirjallista itsearviointia. Näyttö dokumentoidaan
portfolioon.

Satu oli ensimmäisen näyttönsä aikana seitsemän viikkoa päiväkodissa, ja hän teki näytön
aikana opinnäytetyön. Opinnäytetyö on tavallisesti toiminnallinen, ja toiminta raportoidaan
kirjallisesti. Lisäksi opinnäytetyöhön kuuluu aina suullinen esitys. Satu teki
opinnäytetyönään työssäoppimispaikassa toiminnallisia tuokioita lapsiryhmälle, ja
tuokioiden pohjana oleva teoriatieto, tuokioiden suunnittelu, toteutus ja arviointi oli
tarkoitus raportoida kirjallisesti. Hän halusi tehdä opinnäytetyön parityönä. Ennen näyttöä
Satu kertoo odotuksistaan näin:
         ”Ei silleen, kun ei oo tarkemmin perehtynyt, ei oikeen osaa odottaa mitään. Sillon
         kun meidän piti tutustua tohon noin [näyttöohjeisiin/opinnäytetyöohjeisiin], ei ollu
         mulle selvää, mitä se piti sisällään.”

Opiskelijoilla on ollut ennen näyttöä ja työssäoppimisjaksoa infotunti, jossa tehtävät on
esitelty, ohjeisto jaettu ja käyty läpi. Opiskelijoiden näkökulmasta näyttöihin
perehdyttäminen on tapahtunut nopeasti, näyttötehtäväkokonaisuus on jäänyt epäselväksi
ja kirjallisten näyttöohjeistojen varaan jäänyt perehtyminen ei ole ollut riittävää. Kirjallisia
ohjeistoja on muokattu selkeiksi ja tekemistä ohjaaviksi, mutta se ei riitä kaikille
opiskelijoille. Perehdyttäminen näyttöihin onkin noussut oppilaitoksessa kehitettäväksi
alueeksi. Siihen tulee ideoida lisää pedagogisia ratkaisuita, joiden avulla suullisesti,
pienryhmätyöskentelyn ja vertaistuen sekä -tutoroinnin avulla selvennetään näyttöön
liittyvät asiat. Epäselvyyden ja epävarmuuden poisto luo pohjan onnistuneelle näytölle.

Tärkeä pohja opiskelijan näyttöön on se, että hän tiedostaa vahvuutensa. Vaikka näytön
järjestelyissä olisikin epäselvyyttä, opiskelijan itsetuntoa ja varmuutta tukee se, että hän
tuntee osaamisalueensa. Satu esittelee vahvuutensa näin:
        ”No ainakin mä osaan kuunnella lasta, tai ihan ketä vaan, sitten kyllä sitä
        kärsivällisyyttäkin löytyy, kun siihen panostaa tai silleen. Varmaan jotkut
        askartelut, askartelu, piirtäminen, mitä se sit sisältääkin tai joku liikuntajuttu.
        Ruuanlaitto on yks, mut sitä ei hirveesti pääse päiväkodissa tekemään. Et niin kun
        osaa ottaa toisen huomioon, on käytöstapoja.”

Ennen näyttöä tulee tunnistaa myös opiskelijan vaikeudet, jotta ne osataan ottaa huomioon
näytön suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Satu nimeää hänelle vaikeat asiat:
kirjoittaminen, lukemisen hitaus ja sisällön ymmärtäminen sekä ääneen lukeminen ja sen
jännittäminen. Hän ilmaiseekin sen, miten lukivaikeus vaikuttaa näyttöihin ja miten se
pitäisi ottaa huomioon ohjauksessa ja arvioinnissa:
         ”No se, että kun se teksti ja nää kaikki ei tuu samalla tavalla, kun sellasella, jolla ei
         oo lukivaikeutta, niin ei niin ku painosteta, jos niin kun ei oo tehty just sillon, kun
         pitäis olla tehty joku osio.”
                                                                                            32


Sadun ohjaava opettaja tunnistaa opiskelijansa vahvuudet ja vaikeudet. Sadun asenne
opiskeluun ja työhön on positiivinen ja hän on yritteliäs. Työssäoppimisen toivottiin myös
korostavan Sadun vahvuuksia. Vaikeuksia on tunneilla seuraamisessa ja kirjallisissa
tehtävissä. Näytön arvioinnissa ohjaava opettaja haluaa ottaa huomioon opiskelijan
kirjallisen tuottamisen vaikeuden ja sen, että lukiopettaja on ohjannut kirjallisen osion
tekemistä. Vertaistuki on usein hyvä tukikeino, ja Sadun työskentelyssä toivottiin parityön
auttavan opinnäytetyön tekemistä.

Näytön aikana opiskelija tarvitsee kannustusta ja positiivisten asioiden näkyväksi
tekemistä. Ohjaava opettaja seurasi näytön etenemistä ja ohjasi työskentelyä muun muassa
pienryhmäpäivänä näytön aikana. Oleellista tässä näyttöprosessissa on ollut, että
toiminnallisuus työssäoppimisen aikana toi Sadulle paljon onnistumisen kokemuksia:
       ” - - Oon saanut käyttää vahvuuksiani, no en mä tiiä, ja se yks työkaveri sanoi, että
       mä olisin kuin valmis, periaatteessa yksi työntekijöistä. - - Itse asiassa mä olen
       oikeen ylpee itestäni. Yhtä lasta tultiin hakeen ruuan jälkeen, ja mä luin sille kirjaa.
       Mä luin sille kirjaa, se meni tosi hyvin, vaikka se ei ollu mikää rauhallinen
       tilanne.”

Sadun työpaikkaohjaajan rooli kannustajana näytön aikana oli merkittävä, ja palautteissaan
hän painotti Sadun vahvoja puolia. Hän piti näyttötehtäviä mielekkäinä ja tuki opiskelijaa
opinnäytetyötuokioiden suunnittelussa. Pohdinta ja arviointi on työpaikkaohjaajan mielestä
oleellista opiskelijalle, joka on oppimassa ammattiin: ”On hirveen tärkeetä, että omaa
työtä opetellaan arvioimaan.”

Arviointikeskustelussa opiskelijan, työpaikkaohjaajan ja opettajan kesken käytiin läpi
onnistumiset, kehittämiskohteet ja opinnäytetyöprosessia. Työpaikkaohjaaja toi esille
Sadun vahvuudet: ”Hirveen hyvin Satu tuli tänne, - - luontevasti. - - On sellasta
jämäkkyyttä, uskaltaa sanoa ei ja pitää meidän säännöt. - - Uskaltaa olla ja mennä lasten
kanssa, on saanut vanhempiin kontaktin. - - Satua ei tarvi ohjata kädestä pitäen.”
Ohjaava opettaja antoi samansuuntaista positiivista palautetta. Ammatillisesta kasvusta
tuotiin esille se, että palautteen vastaan ottaminen on kehittynyt Sadulla hyvin.
Opinnäytetyön loppuunsaattamisen suunnittelussa autettiin Satua ja sovittiin lukiopettajan
ja opettajan ohjauksesta.

Näytön päättyessä työssäoppimisjakson jälkeen Sadun näyttötehtävät oli tehty lukuun
ottamatta opinnäytetyön suullista ja kirjallista osuutta. Satu koki onnistuneensa etenkin
toiminnallisen osaamisen osoittamisessa ja työskentelyssään päiväkodissa. Kirjallinen
tuottaminen varjosti muuten onnistunutta näyttöä:
       ”Se toiminta siellä harjoittelupaikassa meni silleen hyvin. Omalta ohjaajaltakin
       tuli, että se meni tosi hyvin, että mä hallitsin ryhmän. Kun mä jännitin satujen
       lukemisia, niin tohon arviointiin ohjaaja laittoi, että mä osasin hyvin elävöittää
       satua, sen mielestä se oli: `Vau`. - - Ei mulla tääl koulussa oo koskaan ollu niin
       itsevarma olo, kun siellä. - -Toiminnallinen puoli on ihan hyvä, mut kirjallinen
       osuus on aika vaikee ja ehkä sais olla vähän pitempi aika tehä.”

Satu on hyvä esimerkki siitä, miten yksilöllisiä ratkaisuja tehdään, kun oppimisvaikeus
haittaa osaamisen osoittamista: sovitaan joustavasti tukitoimista ja aikataulusta. Koska
oppilaitoksessa on oppimisvaikeuksisille opiskelijoille ohjaus- ja tukipalveluita (Hesote-
Helppi, esim. oppimisvaikeuskartoitukset, opintojen etenemisen seuranta, erityisopetus,
lukiopetus, tukiopetus, samanaikaisopetus), on hyvä, että opettajat ja ohjaus- ja
                                                                                               33


tukipalveluiden toimijat tekevät yhteistyötä ja sopivat yhdessä ohjauksesta ja aikataulusta
sekä arviointiin vaikuttavista asioista.

Suullisessa opinnäytetyöesityksessä Satu ja hänen parinsa saivat mahdollisuuden
kompensoida kirjallisen esityksen puutteita. Parityö ei toivotulla tavalla tukenut kirjallista
työskentelyä, joten Satu teki lyhyen kirjallisen kuvauksen toiminnastaan ja arvioi sekä
pohti sitä. Työskentelyä ohjasi lukiopettaja ohjaavan opettajan kanssa. Työ valmistui
lukukauden päätöspäivänä. Portfoliotyöskentely jatkuu syyslukukaudella. Kaiken
kaikkiaan Sadun ensimmäinen näyttö on antanut aineksia ammatilliselle kasvulle,
itsearviontitaidolle ja uskoa toiminnalliseen osaamiseen, Sadun sanoin: ”Vahvuuteni tähän
mennessä: toiminnalliset tuokiot, tartun tuumasta toimeen, ryhmän hallinta.”
Sadun tapausesimerkki todistaa siitä, että vahvuudet ja vaikeudet voidaan ottaa
oppilaitoksessa huomioon siten, että opiskelijalla on mahdollisuus näyttää osaamisensa.
Ennen näyttöä sovitaan tukikeinoista, näytön aikana tuetaan vahvuuksia ja annetaan
ohjausta, ja näytön päättyessä vahvuuksia korostetaan, sovitaan vaikeuksia kompensoivista
keinoista ja tarjotaan ohjausta tehtävien loppuunsaattamiseksi. Opiskelijan yksilöllisyyden
huomioon ottaminen vaatii opettajilta - ja opettajille - resursseja ja sen lisäksi
opiskelijalähtöistä asennetta, joustavia opetusjärjestelyitä sekä yhteistyötä oppilaitoksen
tuki- ja ohjauspalveluiden kanssa.

Palautteen perusteella HESOTE:n näyttötehtävät ja näyttöaineistot terävöittävät, tukevat
ja syventävät oppimista. Kehittämistä näyttöaineistoissa on vielä selkeyttämisessä. Lisäksi
on tärkeää, että opettajat löytävät vielä lisää keinoja motivoida ja tukea portfolion
kokoamista. HESOTE:n opiskelijat ovat antaneet portfolion teosta hyvää palautetta, koska
siinä voi käyttää omia vahvuusalueitaan ja sen avulla voi dokumentoida itselle sopivin
tavoin oppimisprosessia. Tärkeää on jatkaa kehittämistyötä, jossa näyttötehtävissä
annetaan mahdollisuus erilaisiin toteutusmahdollisuuksiin. Jo nyt voi opiskelija käyttää
esimerkiksi toiminnallista, suullista ja kuvallista esitystapaa kirjallisen ohella.

On tärkeää, että opettajat ja opiskelijat tietävät, millaisia erilaisia mutta tasa-arvoisia tapoja
näyttöjen kirjallisten osioiden tekemiselle voi olla. Hienon raporttimuotoisen työn ohella
hieno toisenlainen esitystapa voi täyttää samat tavoitteet. Arviointikriteerien pitää olla
myös selkeät, siten ne auttavat opettajaa ja opiskelijaa näkemään, mitä arvioidaan ja miten
eri tavalla tehdyillä tehtävillä saavutetaan kiitettävän, hyvän ja tyydyttävän kriteerit.

Näyttötehtävät, jotka antavat tilaa opiskelijan oppimisprosessille, ominaislaadulle,
oppimistyylille ja vahvuuksien käytölle, antavat hänelle parhaat mahdollisuudet näyttää
osaamistaan ja motivoi tekemiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osaamisen
tavoitteista tingitään – näin vain annetaan opiskelijalle entistä laajemmat mahdollisuudet
osaamistapojensa esilletuomiseen. Tämä on lähtökohta ammatillisen peruskoulutuksen
nuorten näyttöjen kehittämistyössä.

Näytöt antavat mahdollisuuksia oppimisen iloon opiskelijoille, joilla on
oppimisvaikeuksia. Yksilölliset ratkaisut auttavat löytämään vaikeuksia kompensoivia
osaamisen osoittamiskeinoja. Opiskeluun ja oppimiseen sisältyy vaivaa ja ponnistelua – se
kuuluu oppimisprosessiin – mutta opiskelijan tuessa ja ohjauksessa käytetään keinoja,
joilla vähennetään pelkoja ja stressiä. Silloin opiskelijalle jää päällimmäiseksi tunteeksi
onnistumisen ja oppimisen ilo.
                                                                                                       34




Näyttöohjauksen huoneentaulut

Seuraavilla sivuilla on kaksi huoneentaulua opiskelijan ohjaamisen periaatteista.
Ensimmäisessä taulussa on ohjausideoita opettajille, toisessa taulussa on yhden
työpaikkaohjaajan kannustavia pelisääntöjä opiskelijalle. Taulujen sisältö on Tuija Takalan
(2002) raportista ”Erilaisen oppijan tukeminen nuorten näytöissä. Opaskirjanen Helsingin
sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen käyttöön.”




                                        OPETTAJAN
                                     NÄYTTÖOHJAUKSEN
                                      HUONEENTAULU




   Perehdytä opiskelijoita näyttöihin kiireettömästi ja hyvissä ajoin ennen
   työssäoppimista:

   -   anna aikaa tutustua kirjallisiin ohjeisiin ennen niiden läpikäymistä yhdessä
       opiskelijaryhmän kanssa. Käytä lukemisen apuna esim. pienryhmäopintopiiriä
   -   kirjalliset ohjeet ja näyttötehtävät käydään läpi suullisesti ja selostaen. Käytä hyväksi eri
       aistikanavia (värit, kuvat, draamat, simulaatiot, muistiinpanojen tekeminen, pari- ja
       pienryhmäkeskustelut jne.)
   -   näyttötehtäviä harjoitellaan etukäteen
   -   opiskelijoiden ennakko-odotuksia ja tunteita puretaan keskusteluilla
   -   sovi opiskelijoiden kanssa yksilöllisistä tavoitteista ja ratkaisuista, esim.
       oppimisvaikeuksista johtuvista syistä (tehtävien eri toteutusmahdollisuudet!)
   -   arvioinnin kohteet ja perusteet selvennetään ja kerrataan, miksi kansiotehtävät kuuluvat
       tähän näyttöön ja mikä tarkoitus niillä on.
   -   korostetaan, että näyttö on osa työssäoppimista ja opiskelua – se ei ole ”kyttäystä” ja
       suurennuslasilla tarkkailua vaan kasvua ammattitaitoon.

   Työssäoppimisen ja näyttötehtävien tekemisen aikana

   -   ohjauskeskustelut ja -käynnit tarpeen mukaan
   -   opiskelija tarvitsee usein apua tavoitteiden laatimisessa
   -   tue epävarmuuden sietoa ja auta opiskelijaa näkemään, mitä hän osaa
   -   yksilöllinen ohjaus ja neuvot näyttötehtävien tueksi
   -   etsikää yksilöllisiä ratkaisuita, joilla opiskelija voi tehtävissä käyttää vahvoja puoliaan,
       oppimistyyliään ja kompensoida oppimisvaikeuksiaan
   -   muista, että myös Hesote-helpistä saa tukea tehtävien tekemiseen! Erityisopettaja voi
       olla mukana työssäoppimisessa ja näyttötehtävissä, erityis- tai lukiopettaja tukee
       (kirjallisten) oppimistehtävien teossa
   -   avoin keskusteluyhteys opiskelijan ja työpaikkaohjaajan kanssa
   -   pienryhmätapaamisissa vertaistuki käyttöön
   -   opiskelijan kannustaminen, rohkaiseminen
   -   konkreettiset neuvot jännityksen vähentämiseksi
   -   korostetaan sitä, että oppiminen kehittyy koko ajan ja opiskelija on harjoittelemassa:
       hänen ei tarvitse olla täydellinen ja valmis.

   Arviointikeskustelu ja palaute
                                                                                                   35




                                    TYÖPAIKKA-
                                 OHJAAJAN VINKKEJÄ
                                   OPISKELIJALLE




Tässä listassa on yhden työpaikkaohjaajan periaatteita, joista opiskelijan kanssa on
hyvä sopia ja joilla opiskelijaa kannustetaan työssäoppimisen aikana.
Työssäoppimisen ohjauksessa työpaikkaohjaaja sopii opiskelijan kanssa
pelisäännöistä:

 ”1.   Pidä huolta itsestäsi. Ohjaajat auttavat ja jakavat asioita ja ajatuksia, mutta
       jokainen suojaa itse itseään ja pitää huolen siitä, että saa riittävästi tietoa, ohjausta
       ja keskusteluaikaa, sillä ohjaaja ei voi tietää, mitä on avun ja ohjauksen tarve, jos
       sitä ei opiskelija selvästi ilmaise.

   2. Pyritään toteuttamaan ja pysymään aikatauluissa. Sovitaan ohjauskeskusteluajat
      ja palautekeskusteluaika. Aikataulut luo turvallisuutta ja selkeyttää toimintaa.

   3. Pidetään yhdessä huolta sovituista asioista ja tehtävistä. Opiskelijoilla on omat
      tehtävänsä joiden aikataulu sovitaan ja tarkennetaan viikoittain. - - - Tavoitteet
      omalle opiskelulle opiskelija tekee itse. Ohjaaja voi auttaa niiden selkiyttämisessä
      ja laajentaa näkökulmaa, mutta kiinnostus ja motivaatio harjoittelujakson annista
      lähtee opiskelijan omasta motivaatiosta. Samoin aktiivisuus. - - - Pyrimme
      innostamaan opiskelijaa kokeilemaan ja jakamaan omaa osaamistaan.

   4. Ei ole tyhmiä kysymyksiä. Kaikkea saa ja pitää kysyä. - - - Tätä varten joka aamu
      on varattu aikaa. - - - Opiskelijoiden henkilökohtainen ohjaajan kanssa yhteinen
      ohjauspalaveri yritetään pitää perjantaisin. Tällöin annetaan palautetta puolin ja
      toisin. - - - Palautetta annetaan toki aina kun sen aika on. Välitöntä palautetta voi
      antaa joku muukin kuin varsinainen ohjaaja.

   5. Osallistu aktiivisesti myös toiminnan suunnitteluun. Osallistumalla suunnitteluun
      opiskelija voi oppia sellaista hiljaista tietoa ja työmenetelmiä mitä ei asiakastyössä
      voi suoraan jakaa. - - - Aika nopeasti opiskelijat ovat itsekin innostuneet antamaan
      ideoita ja toiveita toiminnan suhteen. Näin myös opiskelijaa voidaan houkutella
      kokeilemaan itsenäistä työotetta ja kokeilemaan esim. omien ideoiden toimivuutta
      käytännössä.

   6. Kaikki työntekijät ovat opiskelijan tukijoita ja jokaiselta voi kysyä neuvoa.

   7. Ohjauskeskustelu annetaan toiminnasta, tekemisestä ja osallistumisesta. Ei
      ohjattavan persoonaan liittyvistä luonteen piirteistä eikä mielipiteistä tai
      kritiikistä.”
                                                                                                            36


LÄHTEET

Nyyssölä, N. 2003. Näytöt ammatillisessa peruskoulutuksessa. Väliraportti näyttöprojektien toiminnasta
vuosina 2000 ja 2001. Helsinki: Opetushallitus.

Pohjalainen, L. & Vesaaja, M. 2001. Näyttöjen kehittäminen ammatilliseen peruskoulutukseen.
Näyttöpilottiprojektien 1999 – 2000 kokemukset ja kehittämisehdotukset. Moniste 15/2001. Helsinki:
Opetushallitus.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon
perusteet. 2001. Helsinki: Opetushallitus.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja. Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelma.
Nuorten näyttöaineisto. Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos. Koonnut Terhi Sivonen ja työryhmä
14.1.2003.

Stenström, M-L. 2001. Näytöt ammatillisessa peruskoulutuksessa. Kokemuksia ja tutkimustarpeita. Helsinki:
Opetushallitus.

Takala, T. 2002. Erilaisen oppijan tukeminen nuorten näytöissä. Opaskirjanen Helsingin sosiaali- ja
terveysalan oppilaitoksen käyttöön. www.oph.fi/ammatillinenesr

www.oph.fi/ammatillinenesr


3.3 Helsingin tekniikan alan oppilaitos - Nuorten näytöt tekniikan alan
oppilaitoksessa erilaisen oppijan näkökulmasta

Tähän lukuun on koottu Helsingin tekniikan alan oppilaitoksen kokemuksia ja ajatuksia
siitä, miten erilaiset oppijat on otettu ja otetaan tulevaisuudessa huomioon nuorten
näytöissä. Laaja-alainen erityisopettaja Anne-Mari Pärnänen on koonnut tiedot näyttöjä
järjestäneiltä Vallilan koulutusyksikön opettajilta ja opinto-ohjaajilta. Tekstissä on
siteerattu myös Käpylän koulutusyksikön laboratorioalan opettajan Ritva Paukkerin ja
Haagan koulutusyksikön kone- ja metallialan opettajan Toimi Keinäsen ajatuksia. Luvun
lopussa on esimerkki Haagan koulutusyksikön logistiikan alan erityisopiskelijoiden
näytöistä. Esimerkin ovat kirjoittaneet ammatilliset erityisopettajat Matti Salo ja Heikki
Marttinen.


Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa (Heltech) erityisopiskelijan statuksella olleita
opiskelijoita on ollut näyttökokeilussa vain muutama. Tähän artikkeliin kootut asiat
koskevat pääosin kaikkia opiskelijoita. Heltech:issä koetaan hyväksi linjaus, että vaikka
näyttöjen peruskriteerit pyritään pitämään yhteneväisinä, silti näytöt ovat aina enemmän ja
vähemmän yksilöllisiä riippuen monista tekijöistä, esim. tehdäänkö näyttö koululla vai
työmailla, työmaiden erilaiset ympäristöt, kaikkien opiskelijoiden erilaiset valmiudet sekä
harjaantumisen aste.

Kuka on erilainen oppija?

Ritva Paukkeri kertoi hyvin osuvasti siitä, kuka oikeastaan on erilainen oppija:

             ”Kun yritin hahmottaa, mitkä opinnoissa ja näytöissä ilmenevät vaikeudet ja
             kehittämistä vaativat asiat liittyvät teemaan erilainen oppija, löysin
             määritelmiä kuten ”jokainen on ainutlaatuinen ja erilainen oppija” ja
                                                                                           37


           ”oppimisvaikeuksiset eivät ole tyhmempiä tai laiskempia kuin keskiverto-
           oppijat". Arjen kenttätyössä häivähtää joskus mieleen, että opiskelijan oppi-
           misen tehottomuus olisi hyvin täsmällisesti määritelty toisella näistä adjektii-
           veista.

           Vakavasti ottaen erilaisen oppijan käsitteen ymmärtäminen vaatii itseltäni ja
           ehkä myös muilta oman alani ihmisiltä laajentamista siihen suuntaan, ettei kyse
           ole pelkästään lukemisen, kirjoittamisen ja matemaattisten taitojen
           vaikeuksista. Niin opintojaan aloittavat kuin myös pidemmälle edenneet
           opiskelijat selittävät poissaolonsa tai pahimmassa tapauksessa keskeyttävät
           opintonsa kokonaan, koska ”eivät pysty keskittymään” tai sosiaaliset tilanteet
           pelottavat. Tällaiset tuntemukset tuovat tietysti lisäpaineita myös näyttötilantei-
           siin.”

Oppimisvaikeudet ovat hyvin yleisiä ammatillisissa oppilaitoksissa. Anna-Mari Pärnänen
on koonnut kartoitustestien perusteella yhteenvedon syksyllä 2002 Vallilan
koulutusyksikössä aloittaneiden opiskelijoiden luki- ja matematiikan vaikeuksista.
Yhteenveto on raportin lopussa liitteessä 1.

Tekniikan alan erityispiirteet

Tekniikan alalla on muutamia erityispiirteitä, jotka tulee ottaa huomioon näyttöjä
suunniteltaessa ja toteutettaessa.
- Työmailla on suuret työtapaturmariskit.
- Alalla työskennellään koneilla, joiden käyttö vaatii huolellisuutta, tarkkuutta, ohjeiden
   ja ohjeistuksen ehdotonta noudattamista.
- Useat alat vaativat mm. mittaamisessa ehdotonta tarkkuutta; suurpiirteisellä
   mitoituksella työmailla ei toimita.
- Jos työturvallisuus on uhattuna, näyttö joudutaan keskeyttämään.

Mistä saadaan tietoa erilaisesta oppijasta ja erilaisen oppijan tunnistamisesta?
Miten näyttöön voidaan vaikuttaa?

Heltech:issä kartoitetaan kaikkien alkavien ryhmien opiskelijoiden taidot. Kartoituksessa
otetaan huomioon peruskoulun päättötodistuksen tiedot, opiskelijantietolomake,
tulohaastattelut, kielelliset taidot ja lukiseulonnat sekä matemaattisen lähtötason arviointi.
Lisäksi opettajat havainnoivat ammatillisia valmiuksia.

Kartoitusten perusteella nimetään mahdolliset erityistukea tarvitsevat opiskelijat. Edellä
mainittujen kartoitusten lisäksi tehdään tarvittaessa tarkentavia kartoituksia opiskelijoiden
taidoista, vahvuuksista, valmiuksista ja tuen tarpeesta sekä selvitetään opiskelijan
koulunkäynti-, oppimis- ja työhistoria. Tarvittaessa opiskelijalle laaditaan myös
henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS), johon
tulevaisuudessa suunnitellaan myös näyttöjen osuus ja mahdolliset yksilölliset näyttöjen
tuki- ja ohjaustoimet.

Heltech:issä jokaiselle opiskelijalle laaditaan HOPS eli henkilökohtainen
opiskelusuunnitelma. Tähän asti HOPS:aan ei ole kuitenkaan kirjattu näyttöjen osuutta.
Jatkossa HOPS:ien käyttöä tehostetaan niin, että opiskelija osallistuu itse aktiivisesti
suunnitelman laadintaan. Suunnitelmaan voidaan kirjata yksilölliset opiskelupolut, joihin
                                                                                              38


on mahdollista liittää tarvittaessa selvitys näyttöihin liittyvistä yksilöllisistä tuki- ja
ohjaustoimista. Ammattiaineiden tunneilla opettajat tekevät jatkuvasti havaintoja
opiskelijoiden taidoista, osaamisesta, oppimisesta ja tuen tarpeesta. Joidenkin
opiskelijoiden kohdalla yksilöllistämisen tarve todetaankin vasta opiskelujen myötä.
Heltech:issä otetaan lähitulevaisuudessa käyttöön yhteinen ohjaussuunnitelma, Ohjaus
Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa. Ohjaussuunnitelma perustuu Heltech:in arvoihin,
toiminta-ajatukseen ja visioon. Ohjauksen strategiana on huolehtia opiskelijan yksilöllisistä
tarpeista yhteisvastuullisesti. Ohjauksella tuetaan kasvatus- ja oppimistavoitteiden
saavuttamista sekä edistetään opiskelijan vastuullisuutta ja suunnitelmallisuutta
ammatillisessa suuntautumisessa ja oman elämän hallinnassa. Ohjaustoiminnan
painopistealueita ovat opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen, vaihtoehtoisten
opintopolkujen tarjoaminen ja opintojen edistymisen tukeminen.

Miten toimitaan käytännössä?

Näytön suunnittelu
Näyttöjen suunnittelussa ja toteutuksessa on noudatettu yleisiä näyttökriteerejä.
Peruslähtökohtana on, että näytöt suunnitellaan samanlaisiksi kaikille opiskelijoille. Mikäli
yksilöllistämisen tarve on ennakoitu (HOPS, HOJKS), on varauduttu suunnittelemaan
yksilöllisiä näyttöjä. Tähän mennessä yksilöllisiä näyttöjä on suunniteltu vain niille
oppilaille, joille on laadittu HOJKS. Mikäli opettajilla ei ole ollut etukäteen tietoa kaikista
erilaisista oppijoista, näytöt on suunniteltu yleisen mallin mukaan.

Heltech:issä kaivataan tietoa erityisesti siitä, mitä erilaisuus on, miten se näkyy ja miten se
pitäisi ottaa huomioon näyttöjen suunnittelussa ja muussa oppimisessa. Ongelmaksi on
havaittu se, että monilla työpaikoilla yksilöllisyyttä ei voida huomioida.

Tuki- ja ohjaus ennen näyttöä sekä näytön aikana
Tuki- ja ohjaustoimien lähtökohtana on ollut opiskelijoiden jatkuva seuranta ja
palautekeskustelut opiskelijoiden kanssa. Näin opettajille ja opiskelijalle itselleen on
muodostunut näkemys osaamisesta ja mahdollisesta konkreettisesta tuen tarpeesta.
Näyttöjä on harjoiteltu etukäteen joko koululla tai työpaikalla niin hyvin, että jokainen
opiskelija on tiennyt, mitä näytössä tehdään ja miten. Joitain opiskelijoita on neuvottu ja
ohjattu kädestä pitäen, vaihe vaiheelta. Mikäli opiskelija on epäonnistunut jossain
työtehtävässä harjoittelun aikana, näyttöä on siltä osin helpotettu.

Näytön aikana on annettu ajankäyttöön ja työjärjestykseen liittyviä ohjeita. On sallittu, että
opettaja tai ohjaaja saa antaa apua, tukea ja lisäohjeita näytön edetessä ja jopa näyttää
mallia tarvittaessa. Näyttöjä on myös pilkottu pienempiin työvaiheisiin ja tarvittaessa
opiskelijalle on annettu näytön suorittamiseen ylimääräistä aikaa. Lisäksi on ollut
mahdollista selkokielistää näyttöihin liittyvää tekstiä, suurentaa fonttikokoa ja / tai riviväliä
sekä liittää ohjeistavia kuvia tekstin yhteyteen.
Tarvittaessa näyttöjä on mukautettu (HOJKS-opiskelijan kohdalla). Ongelmaksi tällöin on
koettu se, että mukautettu näyttö ei ole yhteismitallinen muiden näyttöjen kanssa. Joillain
tekniikan alan oppilaitoksen osastoilla näyttöjä ei ole tarvinnut yksilöllistää lainkaan eikä
järjestää näytöissä mitään erillistä tukea.

Näytön toteutus
Ensimmäisten luokkien näytöt on toteutettu pääsääntöisesti koululla ja muut näytöt
työmailla aidoissa työympäristöissä. Yhden ryhmän opiskelijat ovat tehneet ensimmäisen
                                                                                          39


lukuvuoden lopuksi koulunäytön ryhmissä. Joillain osastoilla ensimmäinen näyttö ja
arviointiohjeet on annettu kaikille luettavaksi ennen näyttöä. Ohjeisto oli monisivuinen
paketti, mistä syystä se saattoi jäädä monilta lukematta, mikä taas on valitettavaa.
Jotkut näytöt ovat sisältäneet vaihtoehtoja, joista opiskelija on työpaikkaohjaajan
avustuksella valinnut sellaisen, johon opiskelijan omat taidot riittävät. Eräässä ryhmässä
työssäoppimisjaksoilla näytöksi on tietoisesti valittu yhdessä työpaikkaohjaajan ja
opiskelijan kanssa sellainen työtehtävä, jota opiskelija on tehnyt useita kertoja samalla
kalustolla kuin näytössä käytetään. Toisessa ryhmässä näyttöinä on valmistettu mm. esine
koulun työsalitunnilla. Tässä näytössä työn vaativuus mitoitettiin opettajan näkemyksen
perusteella siten, että jokaisella oli työajan ja taitojen perusteella mahdollisuus onnistua.
Työssäoppimispaikoilla opiskelijat ovat antaneet sellaisia näyttöjä, joita työpaikan tarpeet
ovat ensisijaisesti edellyttäneet.             Joskus näyttöympäristöt on järjestetty
työturvallisuussyistä yksilölliseksi. Vallilan koulutusyksikön kaikki työssäoppimisjaksoilla
annettavat näytöt räätälöidään opiskelijoiden harjaantumisen mukaan. Näyttöjä on myös
ollut mahdollista uusia. Jos uusinta ei ole järjestynyt työpaikalla, näyttö on uusittu
koululla.

Kone- ja metallialan opettaja Toimi Keinänen kuvasi näytön suunnittelua ja toteutusta
seuraavasti:
           ”Työssäoppimisjaksot soveltuvat toisen ja kolmannen lukuvuoden näyttöihin
           erinomaisesti. Noin kahdeksan opintoviikon aikana opiskelija ehtii perehtyä ja
           harjaantua yrityksen toimintaan niin hyvin, että näyttö voidaan jakson
           loppuvaiheessa toteuttaa. Oleellista on, että valvova opettaja yhdessä
           työpaikkaohjaajan kanssa kartoittaa työympäristön niin hyvin, että näytön
           sisältämä tehtäväkokonaisuus voidaan kuvata. Samalla kartoitetaan erilaisten
           oppijoiden     kannalta     tasollisesti     helpompia       ja     vaativampia
           tehtäväkokonaisuuksia. Näyttötehtävien kartoituksen jälkeen tehtäviä verrataan
           opetussuunnitelmaan ja merkitään ko. opetussuunnitelman kohta ja kattavuus
           näkyviin. Tätä toimintaa varten työryhmässä tehtiin lomake ’Näytöt
           työssäoppimisjakson aikana’, jolla voidaan organisoida ja arvioida opiskelijan
           näyttöä. Työssäoppimisen jaksolla oikein ja hyvin toteutettu näyttö on oppijasta
           riippumatta lähes ongelmaton ja yleensä onnistumisen kokemuksia tuottava
           tapahtuma.

           Oppilaitosnäytöt ovat sekä organisoinniltaan että järjestelyiltään hyvin
           erilaisia tapahtumia kuin näytöt työssäoppimisjaksoilla. Oppilaitosnäytöissä
           opiskelijalta edellytetään enemmän tietyn mallin mukaista osaamista eli ns.
           standardiosaamista. Jotta tästä selvitään, opiskelijat tulee lähtötaso huomioon
           ottaen valmentaa näyttöihin hyvin ja ohjauksellisia toimenpiteitä tulee
           tarvittaessa lisätä. Suunnittelun kannalta AEL:ssä tuotetut näyttöaineistot
           muodostavat hyvän pohjan näyttöjen toteuttamiseksi. Niitä on tehty useimpiin
           kone- ja metallialan opintokokonaisuuksiin ja ne ovat vapaasti ja ilmaiseksi
           käytettävissä. Meidän näytöissä käytettiin sekä ALVAR-tutkintopankin että
           äsken mainittuja näyttöaineistoja. ALVAR:in näyttötehtävät mielestäni
           sisältävät liian tarkat arvioinnin kohteet ja kriteerit nuorten näyttöjä varten.
           Aikuisten ja nuorten näyttöjä ei pidä sotkea keskenään, koska aikuisilla on
           työelämätaustaa, kypsyyttä ja kokemusta aivan eri tavalla kuin nuorilla. Näytön
           suunnittelussa kartoitetaan oppilaitoksen laitteet ja työtilat, joissa näytöt
           annetaan. Tämän jälkeen tehdään aikataulusuunnitelma opiskelijakohtaisesti
           näyttöjen toteuttamiseksi. Aikataulussa tulee olla väljyyttä, jotta mahdollisista
                                                                                             40


           yllätyksistä selvitään. Kaikkien näytön vastaanottajien on tarkkaan tiedettävä,
           mitä näytöissä tehdään ja miten arviointi tapahtuu. Myös yhteiset pelisäännöt
           on selvitettävä ennen varsinaisen näyttötapahtuman alkamista.”


Näytön arviointi
Arviointi on tehty kaikille opiskelijoille samalla tavalla. Kaikilla opettajilla ei ole ollut
tiedossa erilaisten opiskelijoiden nimiä tai tunnusmerkkejä. Työpaikkaohjaajatkaan eivät
ole luokitelleet ryhmäämme erilaisiin oppijoihin. Mukautetuissa näytöissä tärkeäksi on
koettu se, että näytön arviointiin liitetään kirjallinen kuvaus näytön työtehtävistä.
Seuraavassa on Toimi Keinäsen kuvaus kone- ja metallialan näyttöjen arvioinnin
toteutuksesta.

          ”Näytön arvioinnissa käytetään ns. kolmikantaista järjestelmää. Kolmikannan
          muodostavat työssäoppimispaikoissa suoritettavissa näytöissä opiskelija eli
          näytön suorittaja, opettaja ja työpaikkaohjaaja. Oppilaitosnäytöissä mukaan
          arvioimaan pyydetään työpaikan edustaja yhdessä opiskelijan ja opettajan
          kanssa. Arvioinnissa suuri merkitys on opiskelijan itsearvioinnilla. Tässä tulee
          olla käytettävissä samat arvioinnin perusteet kuin varsinaisessa
          loppuarvioinnissa. Itsearvioinnin jälkeen suoritetaan arviointikeskustelu, jonka
          avaa opiskelija kertomalla omista työsuorituksistaan. Tässä on hyvä nostaa esiin
          onnistuneita kohtia ja kysellä mahdollisia vaikeuksia näyttösuorituksen aikana.
          Tämän jälkeen muut arviointia tehneet kertovat omat näkemyksensä näytön
          onnistumisesta. Arvioinnin tulee olla myönteinen tapahtuma ja matalakin
          osaamistaso voidaan kuvata muulla tavalla kuin ”arvostelemalla” AEL:n
          näyttöaineistoissa on hyviä lomakkeita arvioinnin toteuttamista varten.”

Työelämän ja oppilaitoksen yhteistyö
Työpaikoille välitetään etukäteen tietoa mahdollisista yksilöllisistä näytöistä. Yleisenä
toivomuksena on, että työpaikkaohjaajille järjestettäisiin koulutusta erilaisista oppijoista.
On tullut kuitenkin viestiä siitä. että joillakin työpaikoilla erityisyyttä on vaikea huomioida;
joskus se on jopa mahdotonta.


Erityisopiskelijoiden näytöt
Matti Salo ja Heikki Marttinen

Erityisopiskelijoiden näytöt eivät juuri eroa nuorten näytöistä. Lopputulos ja
kokonaisprosessi ovat usein hämmästyttävän samanlaisia. Kun siirrytään työelämään,
erityisopiskelija saattaa olla juuri tiettyyn tehtävään sijoitettuna paras mahdollinen
henkilövalinta. Arvioitaessa jälkikäteen oppilaan kehitystä ja oppimista, saattaisi olla
melkoinen yllätys kaikille, jos koko oppimis- ja kehittymisprosessi olisi tiedossa. Tämän
vuoksi kokonaisuus pitää jakaa pienempiin osiin ja tarkastella opiskelijan kehittymistä
pitkällä aikavälillä.

Yksilöllinen näyttöön ohjaaminen
Erityisopiskelijan näyttöön valmistautumisessa noudatetaan yksilöllistä lähestymistapaa
niin, että oppilaan kyvyt ja taidot tulevat luontevasti esiin näyttötilanteessa.
Valmistautuminen edellyttää työtaito-osien opettamisen lisäksi myös oppilaan henkistä
valmennusta. Työtaitojen oppiminen on hyvin yksilöllistä; erityisopiskelijalla saattaa
                                                                                          41


mennä kaksinkertainen aika taitojen oppimiseen verrattuna muihin opiskelijoihin. Kun
työhön opastetaan hyvin ja tehtäväkokonaisuudet pilkotaan osiin, päästään yleensä hyviin
lopputuloksiin.

Näyttökokonaisuuden kokonaishallinta voidaan erityisopiskelijallakin saavuttaa niin, että
se ei eroa paljoakaan nuorten näytöistä. On kuitenkin varauduttava tilanteisiin, joissa
erityisopiskelija saattaa käyttäytyä odottamattomasti. Tämä tulee esille usein kiireisissä ja
paineenalaisissa työtehtävissä. Erityisopiskelijan työssäoppimispaikka tuleekin valita
huolellisesti. Tuttu työ, miellyttävät työkaverit ja turvallinen ympäristö takaavat näytön
onnistumisen. Kun kaikki osa-alueet ovat kunnossa, erityisopiskelijan näyttö ei eroa
oleellisesti muista nuorten näytöistä.

Mitä näytön toteutuksessa on huomiotava?
Erityisopiskelijoiden oppimistaidoissa on usein suuria eroja, mutta yhteistä heillä on usein
se, että kirjallisissa tehtävissä ajan puute ja hidas lukeminen aiheuttavat
ymmärtämisongelmia. Tämän vuoksi tehtävien tekemiseen tulisikin varata riittävästi aikaa.
Rauhallinen ympäristö ja henkilökohtaisen opastus helpottavat oppimista.
Henkilökohtainen opettaminen on tärkeää opiskelijan henkisessä tukemisessa. Opiskelijalla
on usein heikko itsetunto ja taustalla aiempia epäonnistumisia oppimistilanteissa.
Henkisten esteiden poistaminen avaa uudet mahdollisuudet taitojen oppimiseen.
Onnistumisen myötä voidaan esim. osanäytöistä koota kokonaisuus, joka tuskin eroaa
nuorten näytöistä ja yleisistä työelämän hyväksymistä vaatimuksista.


3.4 Tuki- ja ohjaustoimet ovat yhteistyötä − Kokemuksia Pohjois-Savon
ammattiopiston näyttöprojektista

Kirjoittaja on lehtori Aila Ovaskainen, joka toimii Pohjois-Savon ammattiopistossa
Kuopion yksikössä matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla opettajana sekä
projektivastaavana Näytöt laadun ja taidon takeena -hankkeessa. Ovaskainen kuvaa
yleisiä ja näyttöihin liittyviä tuki- ja ohjaustoimia eri tahojen yhteistyön näkökulmasta.

Pohjois-Savon ammattiopisto on nykyaikainen ja kansainvälinen oppilaitos, jonka
koulutusaloina ovat tekniikka ja liikenne, matkailu-, ravitsemis- ja talousala, luonnonvara-
ala sekä sosiaali- ja terveysala. Pohjois-Savon ammattiopisto on yksi Pohjoismaiden
suurimmista ammatillisen koulutuksenantajista. Opiskelijamäärä on tällä hetkellä noin
4250. Oppilaitos tunnetaan nuorisoasteen koulutuskokeilustaan, urheilijoiden
ammatillisesta koulutuksesta sekä toimivista kansanvälisistä suhteista.

Kehitämme näyttöjen kanssa samanaikaisesti yksilöllistä oppimista tukevia
oppimisjärjestelyjä sekä opiskelijoiden ohjaus- ja tukipalveluja. Erityisesti kiinnitämme
huomiota oppimisvaikeuksien tunnistamiseen ja epäonnistumisten ennaltaehkäisyyn.
Ohjauksellisten toimenpiteiden lähtökohtana on, että näytöt eivät aiheuta opintojen
keskeyttämisiä ja että opiskelijoiden tutkinnon suorittaminen turvataan. Tuki- ja
ohjaustoiminnan kehittäminen on ollut luonteva osa näyttöpilottiprojektiamme.

Opiskelijat täyttävät heti aloituspäivänään opiskelijatietolomakkeen, jonka pohjalta
ryhmänohjaaja pitää opiskelijoille tulohaastattelut. Haastatteluissa pyrimme selvittämään
opiskelumotivaation, innostuksen valitulle koulutusalalle sekä mahdolliset opiskelua
vaikeuttavat tekijät. Keskustelujen tarkoituksena on tukea opiskelijan sitoutumista
                                                                                            42


opiskeluun ja käynnistää henkilökohtainen opiskelusuunnittelu. Lisäksi tarkoituksemme on
kartoittaa ne opiskelijat, joiden kohdalla on ennakoitavissa erityistä tuen tarvetta mm.
elämäntilannekuormituksen, aikaisempien opintojen keskenjäämisen, terveydellisten
syiden tai oppimisvaikeuksien vuoksi. Erityisohjausta tarvitsevat opiskelijat ryhmänohjaaja
ohjaa opinto-ohjaajalle ja / tai erityisopettajalle.

Erityisopettajat ja lukiopettajat pitävät opiskelijoille lukitestit ja matematiikan
lähtötasotestauksen. Testien jälkeen saamme selkeämmän kuvan opiskelijoiden lisätuen
tarpeesta opiskelussa. Lisätuen pyrimme käynnistämään heti opintojen alussa. Opettajat ja
opinto-ohjaajat tarjoavat jatkuvaa tukea kaikille ja eriytyvää tukea sitä tarvitseville.
Lisätukea on saatavilla mm. opiskelijaterveydenhuollosta ja erityisopettajilta. Näyttöihin
liittyvät ohjaus- ja tukitoimenpiteet integroidaan oppilaitoksen muuhun ohjaus- ja
oppimistoimintaan.

Opiskelijat aloittavat opiskelun perehtymällä catering-alan koulutukseen, opiskeluun
oppilaitoksessa, opetussuunnitelmaan, työssäoppimiseen, näyttöihin, arviointiperusteisiin,
opetusjärjestelyihin sekä ohjaus- ja tukitoimiin. Tämä perusperehdytys kuuluu kaikkien
aloittavien ryhmien opiskeluun ensimmäisten opiskelupäivien aikana. Perehdytyksestä
vastaavat ryhmänohjaajat. Opiskelijoiden on tärkeää tietää heti alussa, mitä näytöt
tarkoittavat. Niille ryhmille, joilla näytöt otettiin kokeiltaviksi työssäoppimisen yhteydessä,
näytöistä tiedotettiin jo alkuinfossa. Alkuinfossa oli mukana opiskelijat ja ryhmänohjaaja.
Alkuinfossa käsiteltiin, mitä näytöillä tarkoitetaan, miksi ne järjestetään, missä ne
toteutetaan sekä
millaisia ne ovat.

Kannustimme ja valmensimme opiskelijoita tuleviin näyttöihin erilaisten
tehtäväharjoitusten avulla. He kartoittivat esimerkiksi SWOT-analyysin avulla omia
vahvuuksiaan, mahdollisuuksiaan, kehittämiskohteitaan ja uhkiaan. Opiskelijoiden oman
kartoituksen jälkeen keskustelimme heidän kanssaan yhdessä ja erikseen tuloksista.
Järjestimme oppimistyylitestit kartoittaaksemme, miten opiskelijat oppivat parhaiten.
Ensimmäiseen näyttöön valmistautuminen on tärkeintä ja vie eniten aikaa, koska kyseessä
on uusi ja osaltaan pelottava asia. Ohjauksen tarve on yksilöllistä; toiset tarvitsevat
enemmän ohjausta, toiset pärjäävät vähemmällä. Yleensä myöhemmissä näytöissä
ohjauksen tarve vähenee.

Opiskelijan tulee saada oikea-aikaisesti ja riittävästi tietoa näyttöön liittyvistä asioista
ennen näytön suorittamista. Olemme järjestäneet tarkennetun perehdytyksen näyttöön
työssäoppimiseen liittyvän ohjauksen yhteydessä, koska opiskelijat antavat näytön
työssäoppimisen aikana. Hyvissä ajoin ennen kuin opiskelijat lähtevät
työssäoppimisjaksolle esitellään näyttösuunnitelma, näyttötehtävät, arvioinninkohteet ja -
kriteerit. Oppilaitoksemme näyttöjensuunnittelu-työryhmässä on ollut mukana alamme
erityisopettaja. Näyttösuunnittelussa olemme ottaneet huomioon ohjeistuksen luettavuuden
ja ymmärrettävyyden. Opiskelijat saavat kirjallisen materiaalin näytöistä sekä tilaisuuden
esittää kysymyksiä. Jos jostakin heistä näyttö tuntuu liian vaikealta tai vaativalta,
keskustelemme asiasta. Mietimme, millaista mahdollista tukea he tarvitsevat ja
keskustelemme heidän omista tuntemuksistaan ja valmiudestaan näyttöön.

Opiskelijoiden työssäoppimisjakson aloituspäivänä käymme läpi vielä uudelleen
näyttötehtävät ja niihin mahdollisesti liittyvät ongelmat yhdessä opiskelijoiden kanssa.
Samalla tarkastelemme mahdollisia lisätuen tarpeita näyttöjen toteuttamisen yhteydessä,
                                                                                                43


esim. erityisopettajan ohjauksen tarve tai opinto-ohjaajan tuki. Miten näytössä tulee
huomioida erityiset tarpeet esim. oman henkilökohtaisen näyttösuunnitelman laadinnassa?
Kuinka esim. mukautukset vaikuttavat suoritettavaan näyttöön? Opiskelijahan näyttää
osaamistaan. Näyttöä rajataan niin, että hän saa onnistumisen kokemuksia.
Henkilökohtaiseen näyttösuunnitelmaan kirjataan, mitä opiskelija näyttää.

Työpaikkaohjaajille olemme järjestäneet työpaikkaohjaajakoulutusta kahden opintoviikon
kokonaisuuden, johon on sisältynyt opiskelijan ohjaukseen ja tukemiseen liittyvä osio.
Oppilaitoksemme kuraattori on pitänyt työpaikkaohjaajille koulutusta opiskelijoiden
kohtaamisesta        ja     tukemisesta.       Olemme         lisänneet         järjestämäämme
työpaikkaohjaajakoulutukseen osuuden näytöistä.
Työssäoppimispaikkoja sovittaessa olemme tiedottaneet työpaikkoihin opiskelijoiden
näytöistä. Kerroimme työpaikkaohjaajille, mitä näytöillä tarkoitetaan ja miten ne
järjestetään. Lähetimme työpaikkaohjaajille opiskelijoiden mukana näyttöihin liittyvän
materiaalia, johon työpaikkaohjaajat voivat tutustua. Ensimmäisellä ohjauskäynnillä
kävimme työpaikkaohjaajan ja opiskelijan kanssa yhdessä läpi näyttösuunnitelman,
näyttötehtävät sekä arvioinninkohteet ja -kriteerit. Kahden viikon kuluttua järjestimme
yhteisen infotilaisuuden työpaikkaohjaajille ja opiskelijoille toteutettavista näytöistä.
Kaikki saivat samanlaisen tiedon ja kaikilla oli tilaisuus kysellä asioita, joita oli tullut esille
edellisen työpaikkaohjauskäynnin jälkeen. Nämä tilaisuudet ovat olleet hyvin antoisia ja
tarpeellisia, koska näytöt ammatillisessa peruskoulutuksessa ovat uusia asioita ja tietoa ei
voida antaa liikaa.

Olemme keskustelleet työpaikkaohjaajien ja opiskelijoiden kanssa opiskelijoiden
valmiudesta näyttöihin ja siitä, kuinka hyvin opiskelijat ovat päässeet
työssäoppimispaikassa oppimaan näytöissä esille tulevaa osaamista. Olemme sopineet
näyttöpäivien ajankohdat opiskelijoiden valmiuksien mukaan sekä huomioineet
työssäoppimispaikan olosuhteet. Samalla mietimme, mitä tukitoimia opiskelija tarvitsee
työpaikkaohjaajalta, opettajalta tai oppilaanohjaajalta. Työpaikkaohjaajien tuki on hyvin
merkityksellistä näyttöön valmentautumisessa, ja se korostuu erityisesti näytön aikana.
Työpaikkaohjaajien tuki ulottuu myös näytön jälkeisiin tukitoimiin ja jatkuu näyttöjen
kehittämisessä.

Näyttöihin liittyvät suunnitelmat tai kirjalliset tehtävät eivät saa muodostua ylivoimaisiksi.
Tarvittaessa voidaan sopia vaihtoehdoista; opiskelija esim. kertoo työpäivän kulun ja se
äänitetään tai opettaja kirjaa opiskelijan tiedot. Opiskelijan kanssa on hyvä sopia näyttöön
liittyvistä asioista jo ennen työssäoppimisen alkamista. Näyttö ei saa muodostua oppimisen
esteeksi niin, että opiskelija pelkäisi näyttöä jo ennen kuin aloittaa työssäoppimisjakson.
Opiskelijoiden valmius näyttöön on yksilöllistä  toiset opiskelijat jännittävät enemmän
kuin toiset. Näyttöpäivän ajoituksen suunnittelu helpottaa opiskelijaa hahmottamaan
näyttöpäivän kulkua ja tuo opiskelijalle varmuutta. Myös opiskelijan oma tavoite näytöstä
suoriutumiselle tuo ryhtiä suoritukseen.

Opiskelijoiden ohjaus- ja tukeminen opiskelussa ja näytöissä on eri tahojen kiinteää
yhteistyötä, jossa tarvitaan jokaista osapuolta.


 Tukitoimet työssäoppimiseen ja näyttöihin
  motivointi
  alkukartoitukset
  tiedottaminen
  ohjaus
  tarvittavat tukitoimet
  ohjausta: minä oppijana
  ryhmänohjaus, yksilöohjaus
  työssäoppimisen ohjaaja / opiskelija
                                                                                            44




4. NÄYTÖT AMMATILLISISSA ERITYISOPPILAITOKSISSA

4.1 Näyttöjen toteutus Kiipulan ammattiopiston Näyttäri-projektissa

Tässä luvussa kuvataan, miten näytöt on toteutettu Kiipulan ammattiopiston Näyttäri-
projektissa ja millaisia tuki- ja ohjausmenetelmiä näytöissä on käytetty. Luvun ovat
kirjoittaneet projektipäällikkö Tuula Lahti sekä erityisopettajat Pia Luostarinen ja Juha
Cederlund. Luvun lopuksi on kerrottu näyttöjen arvioinnista sekä kuvattu kahden eri
koulutusalan näyttöjä.

Opiskelijan ohjaaminen näyttöihin

Kiipulan ammattiopistossa opiskelijan polku alkaa nivelvaiheesta eli opiskelijaksi
hakeutumisesta. Opiskelijan tie voi alkaa valmentavalla koulutuksella tai suoraan
perustutkintoon tähtäävällä koulutuksella. Opiskelijan polun loppuvaiheessa tavoitteena on
opiskelijan työllistyminen, esimerkiksi näyttötyöpaikkaansa tai muuten hyvään elämään
siirtyminen. Hyvä jatkopolku voi olla esimerkiksi jatko-opintoihin siirtyminen. Opiskelijan
polku on yksilöllinen. Polun pituus räätälöidään opiskelijan valmiuksien mukaisesti,
samoin opiskelijan tavoitteet. Opiskelijan polkuun sisältyy näyttöjä, joiden tavoitteet ja
opiskelijan tarvitsema tuki mietitään kolmikannassa (työpaikka, opiskelija, oppilaitos)
ennen näyttöä. Näytön aikana ei tehdä erityisiä ”temppuja”, vaan tärkein tuen muoto on
koko opintojen ajan jatkuva riittävä henkilökohtainen ohjaus. Tarvittaessa näytöissä
käytetään henkilökohtaista avustajaa ja / tai apuvälineitä. Avustajan tai apuvälineiden tarve
on kartoitettava ennen näyttöä.

Kiipulan ammattiopistossa näyttöihin perehdyttäminen alkaa jo opiskelun alkuvaiheessa ja
täydentyy opintojen edetessä. Opiskelijoille kerrotaan näytöistä ryhmänohjaajan tai opinto-
ohjauksen tunneilla sekä HOJKS-keskustelujen aikana. Heille selvitetään, mitä näytöt ovat,
miksi näyttöjä tehdään, missä näyttöjä suoritetaan, mihin ajankohtaan opiskelua näytöt
sijoittuvat, montako näyttöä mahdollisesti suoritetaan ja miten ne vaikuttavat
opintokokonaisuuden arviointiin. Samalla opiskelijoille esitellään jokin aiemmin toteutettu
näyttö joko kuvin, tekstein tai jos mahdollista, seuraamalla näyttötilannetta. Opiskelijat
arvostavat erityisesti toisen opiskelijan kertomusta näyttökokemuksistaan. Tärkeää on, että
opiskelijalla on mahdollisuus keskustella näyttöön liittyvistä kysymyksistä
henkilökohtaisesti ryhmäohjaajansa, haluamansa opettajan tai ohjaajan kanssa.

Näyttöihin liittyy tärkeänä osana opiskelijan itsearviointi. Itsearviointitaitoja harjoitellaan
muiden tehtävien ja työtilanteiden lomassa ennen ensimmäistä näyttöä. Esimerkiksi
                                                                                         45


opintopäiväkirjan kirjoittaminen on hyvä väline itsearviointitaitojen kehittämisessä, samoin
työsuoritusten jälkeen pidetyt suulliset palautekeskustelut.

Tavoitteena on, että opiskelija näyttää osaamisensa ja siksi hänen tulee saada opetella
näytössä esille tulevia tilanteita etukäteen. Kiipulan ammattiopistossa näyttöjä on annettu
pääasiassa työssäoppimisen yhteydessä, mutta muutama näyttö on suoritettu myös
oppilaitoksessa. Erityisopiskelijoiden kynnys ensimmäisen näytön antamiseen voi olla
korkea. Jännitystä lieventää se, että näyttö voidaan antaa oppilaitoksen alueella,
esimerkiksi Kiipulan kasvihuoneilla tai omassa harjoitusmyymälässä.


Näyttöön ohjaaminen on osittain yhdistetty työssäoppimisen valmennukseen. Kun
ensimmäinen työssäoppimisjakso (1. tai 2. opintovuonna) ja siihen liittyvä näyttö
lähestyvät, opiskelijalla on jo perustiedot näytöstä. Työssäoppimispaikalla ohjaava
opettaja, työpaikkaohjaaja ja opiskelija miettivät yhdessä näyttötehtävät ja näytön
toteuttamistavan. Tehtäviä ja toteuttamissuunnitelmaa voidaan tarvittaessa muokata
työssäoppimisen edistyessä.

Työssäoppimisjakson väliohjauskäynnillä ohjaava opettaja käy läpi näytön kuvauksen ja
arviointiin liittyvät asiat yhdessä opiskelijan ja työpaikkaohjaajan kanssa. Opiskelija ja
työpaikan arvioija saavat kehittämämme arviointityökalun, jonka sanallisten
arviointikriteereiden mukaisesti arviointi tehdään. Työpaikkaohjaajan vastuulla on
opiskelijan ohjaaminen näyttöön liittyvissä tehtävissä. Näyttö suoritetaan yleensä
työssäoppimisjakson loppupuolella samana päivänä, kun työssäoppimisjakson arviointi
tehdään. Opiskelija saa tarvitessaan ohjausta näytön aikana ja siitä sovitaan etukäteen.
Annettu ohjaus merkitään muistiin. Samalla opiskelijalle selvitetään, miten ohjaus
vaikuttaa näytön arviointiin. Näyttötilanteesta luodaan mahdollisimman rento, jotta
opiskelija ei jännittäisi.

Heti näytön jälkeen pidetään arviointikeskustelu, jossa opiskelija tuo esille
itsearviointinsa ja työpaikkaohjaaja sekä näytön vastaanottanut opettaja omat arviointinsa.
Keskustelun pohjalta syntyy lopullinen näytön arviointi. Opiskelija saa palautteen
välittömästi näytön jälkeen ja saa suorittamastaan hyväksytystä näytöstä näyttödiplomin,
jossa on sekä sanallinen että numeroarviointi. Täysin yksilöllisestä näytöstä (mukautettu
näyttö) opiskelija saa sanallisen arvioinnin.

Työssäoppimisjakson ja näytön jälkeen on hyvä pitää ryhmäpalautetunti ja samalla kerätä
arvokasta tietoa näyttökokemuksista. Palautteen avulla on helpompi lähteä kehittämään
näyttöihin ja työssäoppimiseen liittyviä ohjaus- ja tukitoimintoja.


Esimerkit näyttöjen toteutuksesta kaupan ja hallinnon sekä tekniikan alalla

Näyttötehtävä: Videoitava tuote-esittely (kaupan ja hallinnon ala)

Näytön ajankohta: 2. opintovuoden aikana (tarvittaessa siirrettävissä)
Toteutuspaikka: Oppilaitoksen myymälä, Miinantori (voidaan siirtää muuallekin)
Opintokokonaisuus: Liiketalous ja hallinto
Arviointi: Itsearviointi, vertaisarviointi, asiakaspalaute, myymälänhoitajan arviointi.
Työelämän ja opettajien arviointi videon ja opiskelijan kokoaman portfolion pohjalta.
                                                                                            46




            Opiskelijan perehdyttäminen näyttöön alkoi vuosikurssin opiskelijoille
            järjestetyllä yleisinfolla, jossa esiteltiin näyttötehtävä ja sen toteuttamistapa.
            Opiskelijat saivat itselleen kirjallisen työohjeen (selkokielinen).
            Tilaisuudessa keskusteltiin mm. näytön videoinnista, joka jännitti muutamia
            opiskelijoita runsaasti. Opiskelija sai valita vapaasti esittelemänsä tuotteen tai
            tuoteryhmän.       Miinantorin      myymälänhoitaja       esitteli   opiskelijoille
            tuotevalikoimansa.

            Opiskelija teki portfoliokansion toteuttamastaan tuote-esittelystä. Opiskelija
            sai käyttöönsä mallikansion. Kansiossa oli mm. yksityiskohtaiset
            työskentelyohjeet videoijalle (toinen opiskelija) sekä tuote-esittelijälle.
            Palautettava portfolio sisälsi selvityksen opiskelijan käyttämistä
            tiedotuskanavista, hänen käyttämänsä esitteet, myynnintukimateriaalin,
            selvityksen työnjaosta mahdollisessa parinäytössä sekä tuotetietouden
            hankkimistavasta.

            Näyttöohjausta annettiin aina opiskelijan halutessa sekä markkinoinnin ja
            äidinkielen oppitunneilla. Tuote-esittelystä tehtiin opetusvideo, joka
            katsottiin näyttöön valmistautuessa. Yksi opiskelija suoritti näyttönsä
            olemalla videon ”mallituote-esittelijä”.

            Opiskelijat olivat ohjaajilleen jo tuttuja, joten heidän yksilölliset tarpeensa
            olivat ryhmäohjaajan tiedossa. Näyttöjännitystä helpotettiin antamalla
            mahdollisuus tehdä esittely parin kanssa. Jännityksen vähentämiseksi
            päätettiin ammattivideoija vaihtaa opiskelijaksi. Opiskelija sopi
            myymälänhoitajan kanssa näytön ajankohdan ja tiedotti esittelystään
            Kiipulan alueella.

            Varsinainen tuote-esittelyaika oli 34 tuntia. Esittelyn jälkeen opiskelija sai
            luettavakseen      asiakaspalautelomakkeet,     vertaisarvioijien    (videoija,
            myymälässä työskennelleet puutarha-alan opiskelijat) ja myymälänhoitajan
            palautteet ja sekä videon. Välittömässä palautteessa näytön jälkeen
            näyttötilanne purettiin ja käytiin läpi opiskelijan itsearviointi.
            Palautekeskusteluun osallistuivat opiskelijan lisäksi myymälänhoitaja sekä
            opettaja. Myöhemmin järjestettiin erillinen tilaisuus kolmelle työelämän
            edustajalle, jossa videon perusteella täydennettiin työelämän arviointia.
            Työelämän edustajat käyttivät arviointityökalua. Arvioinnissa työelämän
            edustajat saivat mahdollisesti arviointiin vaikuttavat taustatiedot
            opiskelijasta, esimerkiksi kielellisestä vaikeudesta. Opiskelija sai sanallisen
            arvioinnin sisältävän näyttödiplomin, jossa opiskelijan taidot sekä
            mahdolliset kehityshaasteet näkyivät.


Näyttötehtävä: Monitoimilaitteen asennus ja toiminnan testaus atk-verkossa
(sähköala)

Näytön ajankohta: 2. opintovuoden aikana (tarvittaessa siirrettävissä)
Toteutuspaikka: Työssäoppimispaikka
Opintokokonaisuus: Elektroniikan ja tietoliikennetekniikan perusosaaminen (25 ov)
                                                                                       47


Arviointi: Itsearviointi, työpaikkaohjaaja, ammattiaineiden opettajat. Arviointi tapahtuu
arviointityökalun mukaisesti.

Näytön kuvaus:
           Opiskelija tekee monitoimilaitteelle tarvittavat asetukset ja kytkee sen
           toimimaan verkossa. Testaa monitoimilaitteen toiminnan verkossa työpaikan
           välineillä ja testiohjelmilla.

Näyttöympäristö ja näytön toteuttamistapa:
          Näyttö toteutetaan työssäoppimispaikalla työantajan osoittamassa
          työskentelypaikassa tai -paikoissa. Opiskelija asentaa monitoimilaitteen
          toimimaan verkossa ja tekee tarvittavat asetukset ja testaukset. Opiskelija
          itsearvioi toimintaansa.



Ammatillinen osaaminen ja tavoitteet:
           Opiskelijan on osattava käyttää sopivia työkaluja ja testiohjelmia, sekä
           otettava   ESD-suojaus     huomioon    työpaikan    toimintatapojen    ja
           mahdollisuuksien mukaan. Hänen on toimittava asennusohjeiden mukaisesti.

Valmistautuminen näyttöön:
           Ennen näyttöä opiskelija kokoaa ja testaa useita monitoimilaitteita.
           Työssäoppimisen alkuvaiheessa suunnitellaan yhdessä työpaikkaohjaajan,
           opiskelijan ja opettajan kanssa näytön aikataulu, tukitoimet ja toteutustapa.

Edeltävät opinnot: PC-tekniikka-projekti

Tukitoimet:
              -   etukäteiskeskustelu tukitoimien tarpeellisuudesta
              -   tarvittava lisäaika motoristen vaikeuksien vuoksi


4.2. Kokemuksia näytöistä Perttulan erityisammattikoulussa

Tässä luvussa erityisopettaja Seija Salminen kuvaa Perttulan erityisammattikoulun
näyttökokemuksia. Luvussa kerrotaan koulutusalakohtaisista näyttökokemuksista, ohjaus-
ja tukitoimenpiteistä sekä näyttöjen arvioinnista. Lopuksi kuvataan esimerkki työelämässä
järjestetystä näyttöprosessista.

Näytöt Perttulassa

Perttulan erityisammattikoulu on valtion          ylläpitämä sisäoppilaitostyyppinen
erityisammattikoulu Hämeenlinnassa. Miltei kaikilla opiskelijoilla on laaja-alaisia
oppimiseen liittyviä vaikeuksia. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelee n. 80
kehitysvammaista nuorta yhdeksällä eri koulutusalalla. Opiskelijat ovat saaneet
koulutuksen jälkeen todistuksen suoritetuista ammatillisista opinnoista ja he työllistyvät
useimmiten koulutustaan vastaavaan työhön eriasteisesti tuettuna (avotyötoiminta, tuettu
työ, suojatyö, työsuhteinen työ).
                                                                                          48


Oppilaitos on mukana Kiipulan ammattiopiston hallinnoimassa näyttöpilottiprojektissa,
Näyttäri-projektissa. Näyttöjä on kokeiltu sekä työssäoppimisjaksoilla että
oppilaitosnäyttöinä. Näytöissä mukana olevia koulutusaloja ovat kotitalous- ja
puhdistuspalveluala, ruokatuotanto, autoala, kiinteistöala, metsäala, puutarha-ala,
tekstiiliala sekä sosiaali- ja terveysala. Jokaisella koulutusalalla on yhdeksän opiskelijaa.
Näyttöjen kehittämiseen on osallistunut ko. alojen opettaja ja työnohjaaja.

On luonnollista, että toiminnallisissa ammateissa osaamista näytetään käytännössä, työtä
tekemällä. Jokainen opiskelija pystyy näyttämään yksilöllistä osaamistaan
opetussuunnitelman mukaisissa tehtävissä, jotka ovat merkityksellisiä myös työelämän
kannalta. Näyttökokeilut ovat tuoneet opiskeluun lisää ryhtiä ja päämäärätietoisuutta.
Arvioinnissa opiskelija saa henkilökohtaista ja välitöntä palautetta usealta taholta.
Työelämän tai muun kuin vakituisen opetushenkilöstön palaute koetaan merkitykselliseksi.

Pilotin aikana näyttöjä on kokeiltu oppilaitoksessa ja sen eri työpisteissä (maatila,
puutarha, suurkeittiö, siivoustoimi, kiinteistötoimi) sekä työssäoppimisjaksojen aikana
työpaikoilla. Työpaikalla annettavat näytöt ovat aina yksilöllisesti suunniteltuja,
oppilaitosnäytöissä samantyyppisen näytön on voinut suorittaa useampikin opiskelija.
Työelämän ja koulutuksen yhteistyömuotona on kokeiltu myös työn perusopetuksen
antamista työpaikalla opetushenkilöstön toimesta ja vasta näyttövaiheessa arviointiin tulee
työpaikan edustus. Tärkeintä lienee, että tehtävä työ on tarpeenmukaista, luonnollisessa
toimintaympäristössä tapahtuvaa ja ammattialalle keskeinen tehtävä.

Koulutusalakohtaisia näyttökokemuksia

Koulutusalat ovat kokeilleet näyttöjä ilman tarkempaa ”ohjeistusta”, koska tavoitteena on
löytää erilaisia toimintamalleja. Henkilöstölle on tiedotettu näytöistä, materiaalia on
tarjottu opiskeltavaksi ja koulutustilaisuuksiin on mahdollisuus osallistua. Projektin
loppuvaiheessa on tavoitteena yhtenäistää näyttökäytäntöjä.          Työn alla on esim.
työssäoppimisen ja näyttöjen arviointiasiat ja yhteensovittaminen, lomakepohjien kehittely
sekä näyttötodistuksista sopiminen. Ohjaus- ja tukitoimien läsnäolo ja tarpeenmukainen
käyttö on sisäänrakennettu erityisoppilaitoksessa normaaliin opiskeluun, ja se on myös
resursoitu.

Näytöissä on mm. pesty autoja, vaihdettu loisteputkia ja tehty lumitöitä, ylläpitosiivottu
käsi- ja konetyömenetelmin, tehty vaatehuollon ja keittiötyön prosessinäyttöjä, on ollut
näyttöjä hirsitöistä, kasvateltu yrttejä, korjattu satoa ja huollettu ruohonleikkureita,
järjestetty 60-vuotispäivät ryhmänäyttönä ja pesty astioita, hoivattu ja kudottu tekstiilejä.
Näyttöjen laajuudet ja kesto ovat vaihdelleet. Näyttö on voinut kestää jopa viikkoja, mutta
päivittäinen näyttöaika oli tuolloin vain noin 10 minuuttia. Tavallisin aika on noin kahdesta
kolmeen tuntiin kestävä näyttö.

Kehittämistyöhön on saatu pieni lisäresurssi, mutta käytännön näyttötoiminta tapahtuu
normaalin opetuksen sisällä. Näytön arviointiin on kutsuttu oppilaitoksen toimipisteiden
henkilökuntaa (työelämäedustus). Ammatillisesti lähellä olevat koulutusalat ovat arvioineet
toistensa näyttöjä ristiin. Näytöt ovat hyvä tapa kehittää myös koulutusalojen välistä
yhteistyötä. Työelämässä työpaikkaohjaaja toimii arvioijana ja joskus myös työnantajan
edustaja on näytöissä mukana.

Ohjaus- ja tukitoimenpiteet
                                                                                            49




Perttulan erityisammattikouluun valikoituvat nuoret tarvitsevat erityistä tukea elämässään
ja opiskelussaan. Tuen tarve ja saanti koetaan luonnollisena, jopa niin, että opiskelija ei
välttämättä koe saavansa mitään tukea! Opiskelijan itsearviointitaidot ovat jo hyvin
kehittyneet, jos hän kykenee ilmaisemaan, milloin hän tarvitsee apua tai tukea. Tuki ei
aina ole konkreettisia tekoja; usein pelkkä toisen henkilön läsnäolo tai saatavilla olo on
tärkeä tukimuoto, samoin kuin ilmapiiri, jossa työskennellään ja opiskellaan.

Näyttöihin ei ole tarvittu mitään poikkeavia tai erillisiä tukitoimia tai resursseja. Yhdeksän
opiskelijan joukkoa luotsaa tiimi, johon kuuluvat opettaja, työnohjaaja ja asuntolanohjaaja.
Ohjausta ja tukea on mahdollista saada yksilöllisesti. Tärkeää on löytää keinoja, joiden
avulla opiskelijan itseluottamus ja halu omien kykyjen käyttöön kasvaa. Onnistumisen
kokemuksia kartutetaan sillä, että ohjaus on aluksi kokoaikaista. Osaamisen lisääntyessä
vähennetään ohjausta ja arvioidaan oikea-aikaisuutta.

Työpaikoilla odotetaan mm. oikeanlaista asennetta työhön, taitoa tehdä alan perustehtäviä,
yhteistyötaitoja ja kykyä selvitä käytännön ongelmatilanteista. Näitä taitoja harjoitellaan
järjestelmällisesti ja ohjatusti koulussa ja asuntolassa. Opiskelijat lähtevät työssäoppimaan
eri aikoihin. Työssäoppiminen toimii siten pienenä porkkanana. Motivaatio omien
työvalmiuksien parantamiseen kasvaa, kun kaveri pääsee ”oikeisiin töihin”. Kun perusasiat
ovat kunnossa, työssäoppimispaikkaan on helppo mennä oppimaan uutta.
Työssäoppimisprosessissa on huomioitava myös se, että ”kylmiltään” erityisopiskelijaa
ohjaamaan ryhtyvä henkilö tarvitsee työssään tukea.

Kun työssäoppiminen on jo hyvin käynnissä, on aloitettu näyttökeskustelut. Näyttö on
luonnollinen osa työpäivää, eikä aiheuta erityisiä järjestelyjä tai muutoksia.
Näyttötehtävässä määritellään, miten työ on suunniteltu toteutettavaksi: yksilötyönä vai
työparin kanssa; itsenäisesti, tuettuna vai ohjattuna. Näytössä on aina mahdollisuus kysyä
tai pyytää apua, jos siltä tuntuu.

Kolmikantainen arviointikeskustelu on käyty välittömästi näytön jälkeen, kun tilanne on
vielä muistissa. Arvioinnissa on kannustettu opiskelijaa, mutta myös korjaava palaute on
annettu selvästi. Opiskelijan itsearviointi ei aina ole realistinen, mutta arviointikeskustelut
ovat ohjauksellisia. Vertaisarvioinnin käytöstä saadut kokemukset ovat kannustaneet
jatkokokeiluihin. Oppilaitoksessa on hyvä käydä vielä jälkikeskustelu, kun aikaa on
kulunut jonkin verran. Jälkikeskustelutilanteessa voi olla myös ryhmä mukana, jolloin se
toimii oppimistilanteena.

Näyttöjen arviointi

Pilotin aikana näyttöjen arviointikaavake on elänyt näyttökokeilujen edetessä. Yhtenäistä
kaavaketta ja yhteisiä pelisääntöjä ei ole vielä syntynyt. Keskustelua käydään
arviointiasteikosta. Emme ole käyttäneet pääsääntöisesti arvosana-asteikkoa T1−K5, vaan
näytöt on arvioitu sanoilla hyväksytty-uusittava. Tavoitteen mukaiseen toimintaan
yltäminen on riittävän hyvä eli hyväksytty. Arvioinnit erityisestä osaamisesta tai
kehitettävistä alueista kirjataan ylös. Uusiminen ei aina tarkoita koko näytön uusimista,
vaan sitä osa-aluetta, joka ei onnistunut näytössä. Yksilöllisessä näytössä arvosanojen
käytölle ei ole löytynyt vielä riittäviä perusteita. Haasteena on kuitenkin riittävän tarkan ja
informoivan sanallisen arvioinnin kirjaaminen.
                                                                                              50


Useilla aloilla arviointikaavakkeesta löytyy seuraavia kohtia:
- kuvataan eri arviointikohteet (4−5),
- jokaiselle arviointikohteelle kuvataan tavoitteen mukainen toiminta,
- suoriutuuko opiskelija ohjattuna, tuettuna vai itsenäisesti,
- kirjataan tuen tai ohjauksen muoto sekä
- mitä täydennettävää tai erityistä huomioitavaa oli.
Arviointi on kouluelämässä aina kuuma keskustelunaihe. Näytöissä on tavoitteena osoittaa
sellaista osaamista, mikä kelpaa ja jolle on käyttöä työelämässä. Näyttö ei saisi hukkua
arvioinnin suohon.

Esimerkki työelämässä järjestetystä näyttöprosessista

Seuraavan mallin mukaan toimittiin näytössä, joka tapahtui vanhusten palvelutalossa.
Opiskelijan tehtävänä oli mm. kattaa aamupalapöytä, auttaa tarjoilussa, siistiä pöydät,
suorittaa tilan ylläpitosiivous. Työpaikkaohjaajana oli lähihoitaja.




     Näyttöprosessi

        työssäoppimispaikan valinta
        työssäoppimispaikalle ennakkotietoa näytöstä
        KOPS:n tavoitteet > < opiskelijalle asetetut tavoitteet
        työssäoppimiseen valmentaminen, tukitoimet
        sopimusten ja tavoitteiden kirjaaminen
        työssäoppimisen aloittaminen, tukitoimet
        työpaikkakäynti
        väliarviointikeskustelu ja tavoitteiden tarkistaminen (HOPS)
        työpäiväkuvauksen laatiminen yhdessä työpaikkaohjaajan ja opiskelijan
         kanssa, opiskelijan työpäiväkirja
        näyttösuunnitelman laatiminen
        työpaikan kuuleminen ja mahdollisten muutosten kirjaaminen
        opiskelijan kuuleminen ja perehdyttäminen näyttöön, muutosten kirjaaminen
        arvioijien kanssa sopiminen arviointikäytännöistä
        opiskelija antaa näytön
        arviointikeskustelu välittömästi näytön jälkeen (opiskelija, työpaikkaohjaaja,
         koulun edustus)
        dokumentointi, osaamisen kirjaaminen, tavoiteterveiset HOJKS:aan (opettaja
         / ohjaaja)
        opiskelijan kanssa palautekeskustelu (myös ryhmä voi olla mukana)
        itsearviointi (mikä toimi, mikä ei)



Prosessin läpivieminen vaatii aikaa ja resursseja. Näytöt, opiskelijat ja työpaikat ovat
erilaisia, joten kahta täysin samanlaista näyttöä ei ole ollut. Aikaa on aina rajallisesti,
työpaikat toimivat omalla tavallaan ja koulutus sukkuloi mukana. Toimintaa täytyy olla
valmis muuttamaan myös näyttöjen aikana.
                                                                                            51




Työpaikkaohjaajien perehdytys on tapahtunut pääasiassa työpaikkakäynneillä, varsinaista
koulutusta ei näyttöihin vielä ole järjestetty. Työssäoppimispaikat valitaan usein
opiskelijalähtöisesti ja opiskelijan mielenkiinto ja edellytykset, toimintaympäristö,
työpaikan vaatimukset, työpaikkaohjaajan valmiudet ja ominaisuudet pyritään sovittamaan
yhteen. Tästä seuraa, että sama työpaikka ei sovi kaikille opiskelijoille yhtä hyvin.
Valtakunnallisissa oppilaitoksissa tai harvinaisimmilla aloilla työpaikkaohjaajien
perehdyttäminen on ongelmallista. Muutama vakituinen työssäoppimispaikka on hyvä olla
takataskussa. Ilahduttavaa oli, että keväällä järjestetyssä työpaikkaohjaajien tapaamisessa
tehdyn kyselyn mukaan noin 80 % osallistujista oli halukkaita tulemaan yhteiseen
perehdyttämistilaisuuteen koskien työssäoppimista ja näyttöjä!

Näyttöjen kehittäminen on otettu myönteisesti vastaan joka suunnalla. Kritiikki kohdistuu
ainoastaan siihen lisätyöhön, jota se kehittämis- ja kokeiluvaiheessa aiheuttaa. Vielä ei
malteta luopua mistään vanhasta!



Seuraavassa on luettelo Perttulan erityisammattikoulun eri koulutusalojen opettajista,
joiden kanssa voit vaihtaa mielipiteitä erityisopetuksen näytöistä:
Autoala: pekka.kainulainen@peak.htk.fi
Kiinteistöala: hannu.haverinen@peak.htk.fi
Kotitalous- ja puhdistuspalveluala: seija.salminen@peak.htk.fi, arja.honkanen@peak.htk.fi
Metsäala: paavo.nybacka@peak.htk.fi
Puutarha-ala: antero.tattari@peak.htk.fi
Ruokatuotanto: eila.pietila@peak.htk.fi
Sosiaali- ja terveysala: raija.reinikka-tevalin@peak.htk.fi
Tekstiiliala: paivi.kuusinen@peak.htk.fi



4.3 Näyttöjen ja näyttöaineistojen kehittäminen Invalidiliiton Järvenpään
koulutuskeskuksessa

Tässä luvussa kuvataan Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen (IJKK) Akseli-
näyttöaineistoprojektia ja sitä, miten näyttöjen kehittämistyö on aloitettu oppilaitoksessa.
Kehittämistyön pohjana on käytetty aikuisten erityisopiskelijoiden näyttötutkinnoista
saatuja kokemuksia. Luvun ovat kirjoittaneet opettaja Sari Honkonen ja apulaisrehtori
Tiina Meriläinen.

Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus (IJKK) on oppilaitos, jonka erityistehtävänä on
vammaisten ja vajaakuntoisten erityisopetus. Koulutuskeskus tarjoaa toiseen asteen
ammatillista peruskoulutusta ja lisäkoulutusta tekniikan ja liikenteen, kulttuurin sekä
kaupan ja hallinnon koulutusaloilla. Koulutuskeskus järjestää myös ammatillisiin
opintoihin valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta sekä työhön ja itsenäiseen
elämään valmentavaa opetusta ja ohjausta. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan
henkilökohtainen      opiskelun    järjestämistä   koskeva     suunnitelma      (HOJKS).
Erityisoppilaitoksena IJKK:lla on vahvat perinteet erilaisten tukitoimien ja
ohjauspalveluiden järjestämisestä. Palveluilla pyritään turvaamaan tasavertaiset
opiskelumahdollisuudet kaikille opiskelijoille. Lähes kaikki opiskelijat valitaan
koulutuskokeilun perusteella, jolloin kokeilijan kokonaistilannetta pyritään selvittämään
soveltuvuus-, psykologin-, luki-, matematiikan- sekä muiden testien avulla. Tämä
                                                                                           52


mahdollistaa ennakoivan suunnittelun opiskelijan HOJKS:aa, kuntoutusta, tukitoimia ym.
erityisjärjestelyjä mietittäessä jo ennen opintojen alkua tai viimeistään heti niiden alettua.
Opintojen alettua aloittaville ryhmille tehdään oppimistyylitesti, joka auttaa niin
opiskelijaa kuin opettajaa opintojen ja mahdollisten erityisjärjestelyiden suunnittelussa.

IJKK on yhteistyöverkostossa neljän muun erityisoppilaitoksen kanssa, joita ovat Kiipulan
ammattiopisto, Perttulan erityisoppilaitos, Keskuspuiston erityisammattioppilaitos ja
Arlainstituutti. Yhteistyötä on myös Helsingin seudun erilaiset oppijat ry:n (HERO) kanssa
Akseli-projektin puitteissa. Tässä projektissa on yhteisenä tavoitteena luoda
näyttöaineistoista erityisopiskelijaystävälliset niin, että mallia voidaan soveltaa myös
muihin koulutusaloihin nuorten näytöissä.

Näyttöaineistoprojekti Akseli

IJKK hallinnoi ja koordinoi ESR-rahoitteista Akseli-projektia. Akseli-projekti on kello- ja
mikromekaniikka-alan näyttöaineistoprojekti, joka suunnittelee ao. koulutukselle aineistot
nuorten näyttöihin. Projektissa on mukana kaikki alan koulutusta antavat oppilaitokset:
IJKK, Kelloseppäkoulu, Vantaan ammattioppilaitos ja Hyvinkään ammattioppilaitos.
Näistä kaksi jälkimmäistä kouluttavat mikromekaanikkoja, Kelloseppäkoululla voi
suorittaa molemmat tutkinnot ja IJKK:ssa on kellosepän suuntautumisvaihtoehto.
Aineistojen suunnittelussa otetaan huomioon erityisopiskelijat ja vaihtoehtoiset
näyttötavat. Projekti päättyy vuoden 2004 lopussa ja tämän kevään ja ensi syksyn aikana
pyritään tuottamaan kaikki aineistot eri opintokokonaisuuksiin. Akseli-projekti sekä
talotekniikan ja kone- ja metallialan aineistot tulevat olemaan pohjana koko IJKK:n
näytöille. Syntyvien aineistojen perusteella nuorten erityisopiskelijoiden näyttöjä
kehitetään edelleen eri tutkintoihin. Erityisopiskelijoiden näytöissä on huomioitava etenkin
joustavat näyttötavat OPS:n kriteereistä tinkimättä, riittävä harjaantuminen näyttöihin ja
mukautettujen näyttöjen arvioinnit.

Kokemuksia aikuisten näyttötutkintojen järjestämisestä erityisopiskelijoille

Näyttötiimin ensimmäinen tehtävä oli selvittää, miten jo olemassa olevien aikuisten
näyttötutkintojen toteutuksissa otetaan erityisopiskelija huomioon ja voidaanko näitä tapoja
ottaa myös nuorten näyttöjen kehittämisen työkaluiksi. Lisäksi pyrittiin kartoittamaan ne
alueet, joissa on joko selkeitä puutteita tai parannettavaa. Tätä varten laadittiin kysely,
johon kaikilta näytöissä eri tavoin mukana olleilta pyydettiin vastauksia. Kyselyn
painopisteitä olivat opiskelijalähtöisyys näytöissä, arviointi ja mukautetut opiskelijat sekä
tukipalveluiden osuus näytöissä. Lisäksi vastaajat saivat vapaasti esittää kritiikkiä,
kommentteja ja kehittämisideoita näyttöihin ja niiden järjestämiseen liittyen. Tulosten
perusteella tiimillä on varsin kattava käsitys näyttöjen kokonaistilanteesta, mutta
varsinainen kehittämistyö on vasta alussa.

Opiskelijalähtöisyyttä voidaan lisätä vertaistutoroinnin ja -tuen muodoissa. Näitä on
käytetty vasta vähän, mutta niiden lisäämistä toivottiin ja sen uskotaan olevan opiskelijalle
hyödyllistä esim. näytöistä tiedotettaessa. Näyttöjen aikatauluja on mahdollista suunnitella
opiskelijan tilanteen tai toiveiden mukaisiksi, ja huomioida esim. työssäoppimisen
yhteydessä annettava näyttö jo sitä suunniteltaessa. Vaihtoehtoisia näyttötapoja on käytetty
yksilöllisten tarpeiden pohjalta niin näytön suoritustavan kuin sisällön suhteen. Tällaisia
ovat esimerkiksi lisäaika suoritukseen, mahdollisten avustajien käyttö, suullinen /
kirjallinen esitystapa, suorittaminen koulussa työpaikan sijaan.
                                                                                           53




Näyttöjen arviointi
Näyttötutkintoja on arvioitu joko ulkopuolisen arvioitsijan toimesta (lähinnä ostopalveluina
hankituissa näyttötehtävissä), kolmikantaisena työssäoppimisen yhteydessä annetuissa
näytöissä sekä yhden tai kahden opettajan arvioimina silloin kun näyttö on annettu
koulussa. Opiskelijoiden itsearviointi on ollut verraten vähäistä, mutta sitäkin on käytetty
osana arviointia. Vertaisarviointia ei ole ainakaan vielä käytetty näytöissä. Opiskelijoiden
itsearviointia tulee lisätä, samoin kuin ulkopuolisten arvioitsijoiden käyttöä.

Mukautuksia ei ole näytöissä varsinaisesti tehty, koska ohjeiden mukaan näyttötutkintoja ei
voida mukauttaa. Tähän mennessä tehdyt ”mukautukset” ovat olleet yksittäisten
näyttötehtävien muuttamista. Vastauksissa toivottiin tarkempaa ohjeistusta ja kriittistä
mietintää näyttöjen mukautuksiin, sillä vaikka arviointikriteerit ovat opetussuunnitelman
perusteissa, ei tiedetä kuinka paljon yksittäistä näyttöä voidaan mukauttaa. Näyttö mittaa
opintokokonaisuuden keskeisintä ydinosaamista, joten nähtäväksi jää, tehdäänkö
mukautukset opiskelija- vai näyttötehtäväkohtaisesti.



Tukipalvelujen osuus näytöissä
Suurin yksittäinen kehittämisen kohde on toimivien henkilökohtaisen näyttösuunnitelman
(HENSU) luominen ja käyttöönotto. Varsinaisesti HENSU:aa ei ole vielä käytetty lainkaan
muuta kuin kokeiluluontoisesti. HENSU liitetään osaksi HOJKS:aa ja
työssäoppimissuunnitelmaa, joten sen rakenne tulee suunnitella niin, että se omalta
osaltaan täydentää HOJKS:aa tekemättä sitä kuitenkaan liian raskaaksi.

Yhdistämällä nämä opiskelijan opintojen muodostavat kolme osatekijää saadaan myös
tukipalvelut luontevaksi ja toiminnalliseksi osaksi näyttöihin (ja työssäoppimiseen). Tällä
hetkellä tukipalveluita on näyttöjen suunnittelussa ja itse näyttötilanteessa käytetty jonkin
verran, mutta lähinnä nämä ovat olleet yksittäisiä tapauksia. Joka koulutusalalla on oma
opiskelijahuollon yhdyshenkilö, joka osallistuu HOJKS-palavereihin, tiedottaa
opiskelijahuollon palveluista ja toimii linkkinä opetuksen ja opiskelijahuollon välillä. Tätä
yhteistyötä tullaan lisäämään ja sen uskotaan omalta osaltaan helpottavan tukipalveluiden
saatavuutta myös silloin kun näyttö tai opiskelu tapahtuu koulun ulkopuolella.

Muita huomioita
Niin opintokokonaisuuksien, työssäoppimisen kuin näyttöjenkin suunnitteluissa opiskelijan
osuus on vielä varsin vähäinen, mutta se lisääntyy varmasti tulevaisuudessa. Oppimiseen ja
opiskeluun on liitetty paljon uusia elementtejä ja oppilaitokset eivät ehkä vielä ole
sisäistäneet niiden merkitystä ja tavoitteita, ainakaan kaikilta osin. Uusien ajatusmallien ja
toimintatapojen tuominen oppilaitosten arkeen on vasta alussa, mutta suunnitelmallisella ja
asiantuntevalla yhteistyöllä moni ongelma saataneen ratkaistua.

Näyttöjen kehittäminen tulevaisuudessa

Kehittämistyö on aina haastavaa ja aikaa vievää, mutta myös hyvin mielenkiintoista.
Näyttötiimin selvitysten pohjalta ensimmäiset kehittämiskohteet koko organisaatiota
ajatellen ovat
- näyttöjen järjestäminen erityisopiskelijoille sekä HENSU:n kehittäminen,
                                                                                         54


-   näyttökoulutus eri osapuolille,
-   kehittämiskeskuksen roolin tarkentaminen näytöissä sekä
-   työelämäyhteyksien parantaminen.

Seuraavalla sivulla oleva kuvio selvittää taustalla olevaa ajatusta yhtenäisestä
näyttöjärjestelmästä.




                                    Yleinen OPS



                                  Näyttöaineistot

        HOPS
        HOJKS                 Yleinen näyttösuunnitelma            Työpaikka



                                     HENSU



          Arviointi                 NÄYTTÖ                    Ohjaus- ja tukipalvelut



                                Näyttötapa, näyttöaika



Kuvio 5. Yhtenäinen näyttöjärjestelmä

Jotta näyttöjärjestelmä saadaan toimivaksi ja opiskelijaa palvelevaksi oppimisen
välineeksi, vaaditaan suunnitelmallista kehittämistä koko organisaatiossa. Sen toimintaa on
tarkasteltava laajana kokonaisuutena ja tavoitteena on tasapuolisen ja silti yksilöllisen
oppimisen mahdollistaminen kaikille opiskelijoillemme. Näytöt ovat osa opiskelua ja ne
tulee toteuttaa erityisopetuksena: yksilöllisesti, tuetusti, ammatillista kuntoutusta tukien
sekä työllistymistä edistäen.
                                                                                         55




5. KOULUTUS OPETTAJIEN JA TYÖPAIKKAOHJAAJIEN OSAAMISEN TUKE-
NA ERILAISTEN OPPIJOIDEN NÄYTÖISSÄ

Tässä luvussa pohditaan, mitä opettajan ja työpaikkaohjaan tulisi osata, kun he
suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat erilaisten oppijoiden näyttöjä. Luvussa kuvataan
tarkemmin       myös      erilaista    oppijaa      koskevan    opettajakoulutuksen    ja
työpaikkaohjaajakoulutuksen periaatteita ja sisältöjä. Luvun on kirjoittanut Seija
Pajukoski NÄYTTÖ-projektissa saatujen koulutuskokemusten perusteella.

Opettajien ja työpaikkaohjaajien tietämys erilaisista oppijoista ja heidän ohjaamisestaan on
perusta erilaisen oppijan näyttöjen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Osaamisen keskeisiä
elementtejä ovat sekä opettajien että työpaikkaohjaajien kohdalla myönteinen ja
erilaisuuden hyväksyvä asenne sekä kannustava työote, yksilöllisten tarpeiden
tunnistaminen ja keinojen löytäminen ohjaukseen. Erilaisen oppijan huomioiminen saattaa
olla opettajan tai työpaikkaohjaajan oman elämänhistorian kautta luonteva osa
työskentelytapaa, mutta yleensä asennemuutos lähtee koulutuksesta. Myös kirjalliset
oppaat ja materiaali tukevat tiedon omaksumista ja käyttöä.

Opettajien osaaminen

Seuraavassa on kuvattu kahden NÄYTTÖ-projektin yhteistyöoppilaitoksen näyttöjen
toteutukseen osallistuneiden opettajien käsityksiä keskeisestä osaamisesta, jota opettajalta
edellytetään erilaisten oppijoiden näyttöjen toteutuksessa.

Opettajan tulisi tunnistaa opiskelijan yksilöllisyys ja löytää menetelmiä opiskelijan
tukemiseen.     Opettaja      tarvitsee    ”perustietoa      erilaisista  oppijoista    ja
opetusmenetelmäideoita, joilla voisi erilaisia oppijoita auttaa” ja kykyä ”yksilöllisyyden
huomiointiin suunnittelussa, tehtävien toteutuksessa ja arvioinnissa”.
                                                                                            56


Opettajan tulisi myös osata rohkaista ja kannustaa sekä ratkaista ongelmia. Opettajalta
edellytetään ”rohkaisu- ja ratkaisutaitoa”. ”Myönteinen ja ymmärtävä asenne on myös
tärkeä”. Joidenkin opettajien mielestä opettajan tulisi olla ”monitaituri” tai ainakin osata
hakea apua. Opettajalla tulee olla ”aiika paljon osaamista: näyttöjen erilaisista
toteutustavoista” sekä ”kokeilunhalua ja kykyä ’nähdä’ erilaiset oppijat”.

Opettajakoulutus

Opettajien osaamista erilaisen oppijan tukemisesta näytöissä kasvattivat
yhteistyöoppilaitoksiemme näyttöjen suunnitteluun ja toteutukseen osallistuneiden
opettajien mukaan
- koulutus,
- itsenäinen tiedonhankinta ja opiskelu,
- kirjalliseen materiaaliin perehtyminen (oppaat),
- yhteistyö erityisopetuksen kanssa ja erityisopetuksen tuki,
- omatoiminen kokeilu sekä
- kollegiaalisen tuen hakeminen muilta.

Opettajat näkivät koulutuksen keskeisenä osaamisen antajana. Tärkeimmäksi koettiin
oppilaitoksen sisäinen henkilöstökoulutus, mutta myös muuta täydennyskoulutusta
nimettiin. Myös kirjallinen opas ja ohjeet erilaisen oppijan oppijan tukemisesta näytöissä
koettiin hyvinä. Aikaa perehtymiseen ja koulutuksiin osallistumiseen sekä yhteistyöhön
toivottiin lisää.

Opettajakoulutus       sisältää    mm.       ammatillisten    opettajien    peruskoulutuksen,
täydennyskoulutuksen, ammatillisen erityisopettaja- ja opinto-ohjaajakoulutuksen sekä
oppilaitosten sisäiset koulutukset. Jo opettajien peruskoulutuksessa tulisi käsitellä perusteet
erilaisen oppijan tunnistamisesta ja ohjaamisesta. Erityisopettaja- ja opinto-
ohjaajakoulutuksessa tulisi korostua entistä enemmän konsultaatio- ja yhteistyöosaaminen.
Myös erilaisen oppijan huomioimista työssäoppimisessa ja näytöissä tulisi käsitellä, jotta
erityisopettajilla ja opinto-ohjaajilla olisi perusvalmiudet toimia omassa oppilaitoksessaan
yhteistyökumppaneina ja asiantuntijoina näyttöjen suunnittelussa ja toteutuksessa.

NÄYTTÖ-projekti on ollut kouluttamassa erilaisesta oppimisesta ja ohjaamisesta
opettajille tarkoitetuissa työssäoppimiseen ja näyttöihin liittyvissä koulutuksissa.
Kokemukset ovat olleet erittäin myönteisiä: opettajat ovat kokeneet aiheen tärkeänä ja
kokeneet saaneensa uusia näkökulmia ja välineitä työhön. Myös Opetushallitus on pitänyt
aihetta tärkeänä ja sisällyttänyt näyttöjen kehittämiseen liitettävään opettajakoulutukseen
opiskelijan yksilöllisiä tarpeita ja erilaista oppija koskevia osuuksia.

NÄYTTÖ-projektin toteuttamissa luento- ja koulutustilaisuuksissa tärkeitä tavoitteita ovat
olleet asenteisiin vaikuttaminen ja toisaalta perustiedon jakaminen, mallien antaminen ja
soveltamiseen innostaminen. Koulutuksien keskeisiä periaatteita ovat olleet:
- Erilainen oppijuus on saatava jotenkin ”kolahtamaan” omakohtaisesti myös tunteen
    tasolla (draama, lausuntaesitys, oppimisvaikeuksisten omat kertomukset, osallistujien
    omat kokemukset, esimerkit, kiperät asenteita esille nostavat pohdinnat).
- On annettava perusjäsennys erilaisen oppijan tunnistamisesta ja omasta roolista
    tukijana.
- Osallistujat haluavat myös käytännön työvälineitä sovellettaviksi omaan työhön.
                                                                                          57


Koulutustilaisuuksissa on käsitelty erilaisen oppijan tunnistamista: kuka on erilainen
oppija, miten tunnistaa oppimisvaikeudet ja miten ammatillisissa oppilaitoksissa voi tukea
erilaisia oppijoita (kartoituskäytännöt, ammatillinen erityisopetus, tuki- ja ohjausmuodot,
opetuksen ja ohjauksen periaatteet). Tärkeitä aiheita ovat olleet myös erilaisen
työssäoppijan tukeminen ja erilaisen oppijan tukeminen näytöissä. Koulutuksissa käytetty
materiaali on saatavana projektin internetsivuilta osoitteesta www.lukihero.fi/naytto-
projekti.

Menetelminä koulutuksissa on käytetty perinteistä luennointia, kirjallista materiaalia ja
esimerkkejä. Lisäksi on ollut alustuksia ja keskustelua aiheen pohjalta. Myös osallistujien
omia kokemuksia on hyödynnetty ryhmä- ja paritöissä sekä keskusteluissa. Tällöin on
lähdetty jäsentämään ilmiöitä kokemusten kautta ja hyödynnetty osallistujien
asiantuntemusta. Draamaa, videoita ja erilaisten oppijoiden omia kertomuksia on käytetty
asian omakohtaisuuden herättämiseen ja havainnollistamiseen.

Oppilaitosten sisäisellä koulutuksella vaikutetaan lähes koko henkilökuntaan, jolloin
vakiintuneiden käytäntöjen muutoksen mahdollisuus on suurempi. Toimenpiteet
koulutuksen jälkeen tulisi miettiä, jotta uudet ajattelumallit ja menetelmät otettaisiin
käyttöön. Koulutuksiin osallistuneet opettajat ovat toivoneet, että he voisivat mm. miettiä
pienemmässä ryhmässä koulutusten antia ja saisivat konsultaatioapua juuri omaan
työkenttään kuuluvissa asioissa. Tällaisen tuen järjestäminen on jatkossa haaste
oppilaitoksille.    Nyt tuki on lähinnä yksittäiseen opettajaan kohdistuvaa, esim.
erityisopettajan antamaa, konsultaatiota.
Pasi Sahlbergin (1998) ajatukset opettajan ja koulun muutoksesta tukevat projektissa
saatuja kokemuksia opettajakoulutuksesta. Hänen mukaansa uusien opetuskäytäntöjen
oppiminen edellyttää tietojen ja taitojen omaksumisen ohella asenteiden muutosta sekä
menneisyydestä periytyvien uskomusten poisoppimista. Opettaja oppijana tarvitsee aikaa,
tukea ja ulkopuolista kannustusta kuten kuka tahansa oppija. Erityispiirteenä opettajien
oppimisessa Sahlberg näkee opettajien tarpeen soveltaa opittua välittömästi käytännössä.
Uusien opetusmenetelmien käyttöön otto on hidas prosessi. Irrallisissa koulutuspäivissä
saatu innostus hiipuu herkästi ja keinot unohtuvat, jos niihin ei liity työyhteisön ja johdon
antamaa tukea ja reflektiivistä kokeiluprosessia. Kouluyhteisöjä kuvaa edelleen pitkälti
yksin tekemisen perinne, jolloin yhteistoiminnallista oppimista on hankala toteuttaa.
Opettajien oppimisedellytysten edistäminen yhteisössä ja työyhteisön kehittäminen on
tärkeää.

Koulutustilaisuuksissa keskusteltiin erityisen paljon uusista opetuksen kehittämiseen
liittyvistä haasteista liittyen avoimemman oppimisympäristön luomiseen oppilaitoksissa.
Näyttöjen kehittäminen oppilaitoksissa mahdollistaa uudenlaisen yhteistyön kehittämisen.
Sahlbergin (1998) mielestä opetuksen muuttuminen toivotulla tavalla riippuu opettajien ja
koulukulttuurin muuttumisesta. Opetuksen muutoksessa on kysymys myös siitä, osataanko
uudistukset ja kehittämishankkeet suunnitella ja panna toimeen sillä tavalla, että koulut
pystyvät muuttamaan toimintaansa toiveiden mukaisesti. Muutos on riippuvainen myös
siitä, miten koulun kehittämisessä olevien ihmisten käsitykset ja uskomukset muuttuvat.
Muutos on siis yksilön ja yhteisön kollektiivinen prosessi. Opetus kouluissa muuttuu, jos
opimme ymmärtämään paremmin koulukulttuuria ja sen muutosta sekä pystymme
käyttämään hyväksi tätä ymmärrystä opettajien, rehtoreiden, opettajankouluttajien ja
tutkijoiden kanssa.
                                                                                       58


Ammatillisten oppilaitosten ja opettajuuden muutokseen vaikuttaa keskeisesti myös
työelämä ja yhteiskunnan muutokset. Myös nuorista opiskelijoista heijastuu yhteiskunnan
muutos ja sen mukana uudet haasteet oppilaitoksille. Yhtenä hyväksyttynä
yhteiskunnallisena linjauksena on inkluusioperiaate ja osallisuuden lisääminen
ammatillisen koulutuksen keinoin: tavoitteena on kouluttaa koko ikäluokka. Erityisen tuen
tarpeessa olevien opiskelijoiden määrä lisääntyy ja keinoja heidän tukemiseensa tarvitaan.

Työpaikkaohjaajakoulutus

Eräässä NÄYTTÖ-projektin koulutustilaisuudessa työpaikkaohjaajat kuvasivat tärkeimpiä
työpaikkaohjaajan taitoja erilaisen oppijan tukemisessa seuraavasti:
   ” Positiivisuus, kannustava ja ymmärtävä asenne.”
   ” Erilaisuuden hyväksyminen.”
   ” Kärsivällisyyttä, asioiden toistoa, kertaamista.”
   ” Huomata ja huomioida erilaiset opetettavat.”
   ”Hyvä työilmapiiri työyhteisössä, avoin vuorovaikutus ja yhteistyö.”

Työpaikkaohjaajille suunnattu koulutus erilaisesta oppimisesta on luontevaa järjestää
työssäoppimisen ja näyttökoulutusten yhteydessä. Projektin kokemusten mukaan näissä
koulutuksissa on avoimesti keskusteltu erilaisen oppijan osaamisesta ja tuentarpeista
käytännön työelämän näkökulmista. Useimmiten esimerkit löytyvät omasta työpaikasta tai
jopa osallistujilta itseltään koskeehan ilmiö lähes viidesosaa ihmisistä. Avoin ja omia
kokemuksia esiinnostava ilmapiiri on tärkeä.

Työpaikkaohjaajakoulutus tulee suunnitella ja toteuttaa työpaikkojen ja oppilaitosten
yhteisprojektina. Työpaikkojen mahdollisuuksista riippuen se voidaan järjestää mm.
työyhteisökoulutuksena,    jalkautettuna   yksilökoulutuksena,     verkko-opiskeluna,
etäopiskeluna     tai   ryhmämuotoisena     oppilaitoksissa.       Koulutus    toimii
täydennyskoulutuksena myös työpaikoille eikä vain oppilaitoksen tarpeista ja
näkökulmista.

On tärkeää, että työpaikkaohjaajakoulutusta toteuttavilla opettajilla on asiantuntemusta
erilaisesta oppimisesta. Koulutuksessa voidaan käyttää myös ulkopuolista asiantuntijaa tai
esim. oppilaitoksen erityisopetuksen tai opiskelijahuollon edustajaa. Aiheesta tulee olla
saatavilla myös koulutusmateriaalia, josta esimerkkinä on Kuntoutussäätiön Terttu-
projektin valmistama materiaali (2003). Myös NÄYTTÖ-projektissa tuotetaan materiaalia
työpaikkaohjaajakoulutuksen tarpeisiin.

Yksittäisen työntekijän lisäksi myös työyhteisön ja johdon tulisi sitoutua tai ainakin
hyväksyä erilaisen oppijan ohjaaminen. Työpaikkaohjaajan osaamisen muutos on yhtälailla
yhteisöllinen tapahtuma kuten opettajuudenkin muutos.


LÄHDE

Sahlberg, P. 1998. Opettajana koulun muutoksessa. Juva: WSOY.
                                                                                         59




6. ERILAISEN OPPIJAN TUKEMINEN NÄYTÖISSÄ – YHTEENVETO

Tähän lukuun Seija Pajukoski on koonnut yhteen eri projekteista ja selvityksistä saadut
kokemukset erilaisten oppijoiden tukemisesta näytöissä. Tulokset ovat tämänhetkisiä
kokemuksia, jotka voivat vielä muuttua ennen näyttöjen käyttöönottoa. Tietojen
soveltamiseen saattavat vaikuttaa myös myöhemmin tehtävät Opetushallituksen yleiset
näyttölinjaukset.

Projektien kokemusten perusteella näytöt voidaan suunnitella sellaisiksi, että ne sopivat
hyvin monenlaisille opiskelijoille ja joustavat yksilöllisten tarpeiden mukaan. Jos yleinen
näyttöjärjestelmä on riittävän hyvin yksilöllisyyttä huomioiva, ei tarvita juurikaan
erityisjärjestelyjä. Parhaimmillaan näytöt tukevat erilaisen oppijan opinnoissa edistymistä,
ehkäisevät keskeyttämisiä ja parantavat työllistymistä. Seuraavaan kuvioon on koottu
kaikille opiskelijoille sopivan näytön periaatteita.
                                                                                                           60



                                              Yksilölliset
                                              oppimisen                   Ohjaus ja opetus
                 Opiskelijan                  vahvuudet ja tuen           ovat laadukasta ja
                 yksilöllinen                                             tukitoimet osa
                                              tarpeet
                 kohtaaminen                  tunnistetaan                yleisiä ohjaus-
                                                                          toimia


                                        Erilaiselle oppijalle                        Näyttöihin liittyvä
     Kannustava ja                        sopiva näyttö –                            tuki ja ohjaus on
     kehittävä                           kaikille soveltuva                          monipuolista ja
     arviointi                                                                       riittävää
                                               näyttö


                       Näyttöjen toteutus                     Näyttöihin liittyvät
                       joustavasti ja                         ohjeet ovat selkeitä
                       mahdollisimman                         ja helposti
                       aidoissa tilanteissa                   ymmärrettäviä


Kuvio 7. Erilaiselle oppijalle sopiva näyttö  kaikille soveltuva näyttö


6.1 Erilaisen oppijan huomioiminen näyttöaineistoissa

Opetusministeriön linjauksen mukaan näyttöaineistojen tulisi turvata eri opiskelijoille
tasapuoliset mahdollisuudet osoittaa osaamistaan. Arviointimenetelmien tulisi olla
vaihtelevia ja opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus näyttää ammatillinen osaamisensa eri
tavoin. Näyttöaineistojen tulisi mahdollistaa erilaisia oppimistyylejä ja toisaalta
oppimisvaikeuksia omaavien opiskelijoiden näytöt. Aineiston tulisi mahdollistaa myös se,
että opiskelija arvioi omaa osaamistaan ja saa palautetta osaamisestaan. Käytännössä tämä
tarkoittaa sitä, että näyttöaineistojen tulisi olla toisaalta joustavia ja mahdollistaa eri tavoin
toteutetut näytöt. Toisaalta aineistojen tulisi antaa ideoita yksilöllisten tarpeiden
huomioimisesta näyttöjen suunnittelussa ja toteutuksessa. Tällöin tulisi huomioida
erilaisten oppijoiden vahvuudet ja tuen tarpeet ja ohjeistaa erilaisten oppijoiden näyttöjen
toteutusta.

Erilaisen oppijan huomioiminen näyttöaineistoissa on vielä kehittelyvaiheessa. Tässä on
kuvattu tällä hetkellä olemassa olevia periaatteita. NÄYTTÖ-projekti tekee yhteistyötä
Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen Akseli-näyttöaineistoprojektin kanssa
erilaisen oppijan huomioimisesta näyttöaineistoissa. Huomioitavia kohtia ovat mm.
aineiston ymmärrettävyys, näytön toteutuksen vaihtoehdot, tuki- ja ohjaustoimien
merkitys, yksilöllisen näytön suunnittelun periaatteet, arvioinnin vaihtoehdot ja myös
sanallisen tiedon dokumentointi. Selkeät arvioinnin kohteet ja kriteerit helpottavat
aineiston soveltamista ja vaihtoehtoisten arviointimenetelmien löytämistä.

  Helppolukuisuus / selkeäkielisyys tarkoittaa mm. seuraavia seikkoja:
   tekstin selkeäkielisyys (käytetyt käsitteet ja niiden selittäminen, lauserakenne)
   tekstin looginen eteneminen
   tekstin ulkoasu: tekstityyppi ja koko, asettelu, tehosteiden käyttö: kuvat ja kuviot
   esimerkit
   tekstin pituus
                                                                                     61




Ohjeet
 kieli- ja ulkoasultaan selkeitä – myös opiskelija ja työpaikkaohjaaja ymmärtävät
  ohjeet
 huomioidaan myös muu kuin kirjallisesti tapahtuva ohjeistus tai kirjallisten
  ohjeistuksen täydentäminen suullisesti ja yksilöllisesti
 tuki- ja ohjaustoimet ja opetuksen merkitys on kirjattu ohjeisiin − ensin opitaan,
  sitten näytetään
 ammatillinen kasvu on huomioitu
 sisältää henkilökohtaisen näyttösuunnitelman (HENSU) soveltamisen perusteet:
  yksilöllisen näytön suunnittelu ja erilaisen oppijan huomioiminen näytön
  toteutuksessa ja arvioinnissa


Näytön ja näyttöympäristön kuvaus
 kuvattu selkeästi keskeinen osaaminen
 huomioitu vaihtoehtoiset tavat osoittaa osaamistaan ja yksilölliset ratkaisut
   (kytkentä HENSU:aan): esim. oppimistyylien ja oppimisvaikeuksien huomioiminen
   näytöissä, kirjallisissa tehtävissä huomioitu vaihtoehtoiset tai täydentävät tavat,
   näytön ajoitus, näyttötapa, laajuus
 mahdollisuus suorittaa näyttö myös yksilöllisesti valitussa / muokatussa
   näyttöympäristössä
 tuen ja ohjauksen mahdollisuus huomioitu
 ammatillisen kasvun huomiointi
 mahdollisimman aidot työtilanteet


Arvioinnin kohteet ja kriteerit
 kirjoitettu selkeällä kielellä ja ymmärrettävästi
 mahdollistavat yksilöllisen arvioinnin suunnittelun: kuvaavat keskeistä osaamista
 näyttöaineistossa on maininta, että tarvittaessa laaditaan mukautetut kriteerit
   näytölle ja viittaus ohjeeseen


Dokumentointi

Näyttösuorituksen ja arvioinnin dokumentointi
 kytkentä henkilökohtaiseen näyttösuunnitelmaan
 tiedonkulku seuraavaan näyttöön, jatkuvuus
 myös sanallinen tieto kerätään
 arviointilomakemallit selkeitä ja helppokäyttöisiä, niissä edellytetään sanallista
   arviointia
 mahdollistaa itsearvioinnin ja siinä kehittymisen
Näyttötodistukset
 myös sanallinen kuvaus: vahvuudet ja osaaminen esille
 työllistymisen edistäminen
                                                                                            62




6.2 Näyttöjen suunnittelu oppilaitoksessa

Koulutuksen järjestäjä suunnittelee näyttöjärjestelmänsä yhteistyössä työelämän edustajien
kanssa valtakunnallisen näyttöaineiston ja oppilaitoskohtaisen opetussuunnitelma pohjalta.
Näytöistä vastaavan kolmikantaisen elimen jäsenten tulisi olla tietoisia erilaisesta
oppimisesta sekä erilaisten oppijoiden näyttöjen toteutuksen hyvistä käytänteistä ja
käytänteiden edellyttämästä resursoinnista. Tämä edellyttää yhteistyötä ja koulutusta
aiheesta.     Koulutuksenjärjestäjän näyttösuunnitelma on osa opiskelija-arvioinnin
suunnitelmaa oppilaitoksessa. Jotta yksilöllisten tarpeiden huomiointi näytöissä
mahdollistuisi, olisi tärkeää, että näyttösuunnitelma kytkeytyy oppilaitoksen
opiskelijaohjauksen, erityisopetuksen ja työssäoppimisen suunnitelmiin. Näin luodaan
kuva opiskelijan kokonaisvaltaisesta oppimisprosessista ja ohjauksen jatkuvuus
mahdollistuu.

Koulutuksen järjestäjän näyttösuunnitelmassa on huomioitava mm. seuraavia
asioita:
- Näytöt tulisi suunnitella joustaviksi, jotta ne mahdollistavat myös näytön yksilöllisen
    toteutuksen (toteutustapa, ajoitus, tuki).
- Yksilöllisen näytön suunnitteluprosessi on kuvattu (tiedonvälitys, henkilökohtainen
    näyttösuunnitelma).
- Näyttöihin liittyvä tuki- ja ohjaus on huomioitu ja kuvattu (ennen, aikana ja jälkeen).
- Näyttöihin liittyvä kirjallinen materiaali on selkeää ja helposti ymmärrettävää (ohjeet,
    arviointilomakkeet ja tehtävät).
- Näyttösuunnitelmassa tulisi olla ohjeet erilaisen oppijan huomioimisesta näytöissä.
- Opiskelijahuollon ja erityisopetuksen asiantuntemus on mukana näyttöjen
    suunnittelutyössä.


6.3 Henkilökohtainen näyttösuunnitelma

Henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan pohjautuva henkilökohtainen näyttösuunnitelma
mahdollistaa yksilöllisesti muokatun näytön toteutuksen ja näytön aikaisen tuen
suunnittelun. Yksilölliset ratkaisut tulisi miettiä ennen näyttöä eikä vasta sitten, kun näyttö
jostain syystä epäonnistuu. Kyse ei ole yleensä arvioinnin muuttamisesta vaan näytön
toteutustavan muuttamisesta. Tämä edellyttää näytön suunnittelun kytkemistä koko
oppimisprosessin suunnitteluun ja esim. seuranta- ja kartoitustietojen hyödyntämistä ja
ongelmien ennaltaehkäisyä.

Yksilöllinen näytön suunnittelu edellyttää toisaalta selkeää käsitystä arvioinnin kohteista ja
kriteereistä ja toisaalta toimivaa yksilöllisen suunnittelun mallia oppilaitokselta. Näytön
suunnittelun kytkeminen työssäoppimisen suunnitelmaan on tärkeää, silloin kun näyttö on
työssäoppimisen jakson yhteydessä.

 Henkilökohtainen näyttösuunnitelma (HENSU)

 Tavoite:
     mahdollistaa yksilöllisen näytön suunnittelun ja toteutuksen
     mahdollistaa näytön muokkauksen myös näyttöympäristön mukaan
     auttaa tiedonsiirrossa
     lisää opiskelijan sitoutumista näyttöön
 Perustuu
     kyseisen näytön oppilaitoskohtaiseen suunnitelmaan
                                                                                       63




6.4 Näyttöjen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin osallistuvia tahoja

Opiskelija, opettaja ja työpaikkaohjaaja

Opiskelija
Opiskelija on oman oppimisensa asiantuntija. Opiskelijan aktiivinen rooli näyttöjen
yleisessä suunnittelussa sekä oman näyttönsä suunnittelussa ja arvioinnissa on todettu
erittäin hyväksi keinoksi kehittää näyttöjä ja sitouttaa opiskelijaa näyttöihin. Myös tuen
tarpeen miettimisessä, tukitoimien ja näytön suunnittelussa ja oman osaamisen arvioinnissa
opiskelijan tulisi olla päähenkilönä. Valitettavan usein erityistä tukea tarvitsevan
opiskelijan kohdalla toimenpiteistä päättää joku muu. Opiskelijan subjektiuden
kunnioittaminen myös erityistoimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa on tärkeä.

Opettajat
                                                                                         64


Eri projekteissa saatujen kokemusten mukaan ryhmän ohjaajan rooli on keskeinen
erilaisen oppijan tukemisen keskeisenä henkilönä. Olisi toivottavaa, että ryhmän ohjaaja
olisi ainakin ensimmäisessä näytössä erilaisen oppijan näytöstä vastaava opettaja. Muussa
tapauksessa hän toimii tiedonvälittäjänä opiskelijan erityisen tuen tarpeista näyttöjä
toteuttavalle opettajalle. Ryhmän ohjaajalla on tärkeä rooli HOPS:n ja HOJKS:n
toteutumisesta ja seurannasta käytännössä.

Näytöstä vastaava opettaja vastaa yksilöllisen näytön suunnittelusta ennen näyttöä. Hän
myös valmentaa opiskelijat näyttöön, on mukana toteuttamassa tukitoimia jo ennen näyttöä
ja välittää tietoa tuen tarpeista työpaikkaohjaajalle. Opettajan rooli työpaikkaohjaajan
tukena näytön käytännön toteutuksen suunnittelussa, ohjauksessa ja arvioinnissa on tärkeä.

Työpaikkaohjaajat
Työpaikkaohjaajan rooli on ratkaiseva erilaisen oppijan näytön toteutuksessa työpaikalla.
Perehdytys, yksilöllinen ohjaus ja yksilöllisen näytön suunnittelu, toteutus ja arviointi
edellyttävät    perehtyneisyyttä    sekä     erilaisen   oppijan     näyttöjen    yleisiin
toteutusvaihtoehtoihin että kyseisen opiskelijan erityistarpeisiin. Keskeistä on tiivis
yhteistyö näytöstä vastaavan opettajan kanssa ja avoin asenne erilaisuutta kohtaan. Myös
työpaikan tuki työpaikkaohjaajan toiminnalle on tärkeää.

Tiedonkulku opiskelijan tuen tarpeista oppilaitoksen ja työpaikan välillä edellyttää avointa
ja luottamuksellista yhteistyötä opiskelijan, opettajan ja työpaikkaohjaajan välillä.

Näytöt osana oppilaitoksen opetus- ja ohjausprosessia

Näytöt tulisi integroida osaksi koko oppilaitoksen opetus, ohjaus- ja arviointiprosessia.
Hyvät työssäoppimisen, opiskelijaohjauksen ja erityisopetuksen käytännöt mahdollistavat
myös laadukkaan erilaisen oppijan näyttöjen suunnittelun ja toteutuksen. Tämä edellyttää
kuitenkin tiivistä yhteistyötä oppilaitoksen sisällä.

Opiskelijahuolto ja erityisopetus
Seuraavassa on kuvattu erityisopetuksen ja muun opiskelijahuollon roolia on tämän hetken
kokemuksen mukaan:
- Olla mukana näyttöjen suunnittelussa, jotta luodaan ja kytketään tuki- ja ohjaustoimet
   jo näyttöjen suunnitteluvaiheessa ja käytetyt näyttöjen toteutustavat mahdollistavat
   myös erilaisten oppijoiden näytöt.
- Olla mukana toteuttamassa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden näyttöjä: ohjaus
   ja tuki.
- Lisäksi oppilaitokset ovat hyödyntäneet erityisopetuksen asiantuntemusta kirjallisten
   ohjeiden muokkaamisessa helpommin ymmärrettäviksi.
- Kouluttaa ja konsultoida opettajia ja työpaikkaohjaajia.

Muiden asiantuntijatahojen hyödyntäminen tiedonhankinnassa ja tuessa

Ammatillinen peruskoulutus on monien haasteiden edessä erilaisten oppijoiden ja
erityisopetuksen kehittämistyössä. Tässä työssä tarvitaan myös oppilaitosten ulkopuolisten
tahojen hyödyntämistä. Näitä tahoja ovat mm.
- ammatilliset erityisoppilaitokset,
- kunnan muut palvelut (mm. sosiaali- ja terveystoimi, vapaa-aika, seurakunta),
- järjestöt,
                                                                                                            65


- opettajien perus- ja täydennyskoulutustahot,
- oppilaitosten yhteistyöverkostot,
- yliopistot ja tutkimuslaitokset sekä
- muut hankkeet.
NÄYTTÖ-projektin          yhtenä     tavoitteena    on    koota     oppilaitosten    käyttöön
asiantuntijarekisteri, jota oppilaitokset voivat hyödyntää erilaisten oppijoiden ohjauksen ja
näyttöjen kehittämistyössä.


6.5 Näyttöön liittyvä ohjaus ja tuki

Erilaisen oppijan tuki- ja ohjaustoimet näytöissä pohjautuvat ja integroituvat oppilaitoksen
yleisiin ohjaus- ja tukitoimiin. Erilaisen oppijan näkökulmasta korostuvat ohjausprosessi
sekä ennakoiva ja yksilöllinen tuki. Tukitoimet kohdennetaan hyvissä ajoin ennen näyttöä
niitä tarvitseville opiskelijoille. Myös sopivan tavoitetason määrittely ja arvioinnin
kysymykset on huomioitava riittävän ajoissa. Yhteistyö ja tiedonvälitys keskeisten
ohjausta antavien tahojen kanssa ovat tärkeitä. Oikea-aikainen ohjaus on haaste
työpaikkaohjaajille ja opettajille. Seuraavaan kuvioon on koottu yhteenveto näyttöihin
liittyvistä erilaisen oppijan tuki- ja ohjaustoimista.


            TUKI- JA OHJAUSTOIMET NÄYTÖISSÄ
               Yksittäiseen näyttöön liittyvät tuki- ja ohjaustoimet
                                    HENSU
-ennakko-
              - suunnitelman -yksilöllinen   -henkilökohtainen
 valmennus                                                        -palaute näytöstä
-osaamis-       tarkennus     ohjaus           palaute ja
                                                                  - mahd. uusinta-
 kartoitus    - perehdytys   -kannustus        keskustelu
                                                                  näyttöön
-tuen suunnittelu                            - itsearviointi
                                                                  valmentaminen

  Ennen       Alussa      Aikana      Lopussa       Jälkeen

                          Näyttö 1                               Näyttö 2         Näyttö 3
                                                                                             opiskeluaika


   tiedon-       tuen tarpeen                  Tuki- ja ohjauspalvelut
   siirto        tunnistaminen                 Opetusjärjestelyt ja -menetelmät
                                               Työssäoppimisen ohjaus
                               HOPS
                               (HOJKS)

                 Yleiset tuki- ja ohjaustoimet koulutuksen aikana



Kuvio 8. Tuki- ja ohjaustoimet näytöissä
Ohjaus ennen näyttöä
Erilaisten oppijoiden kohdalla ennen näyttöä toteutettu ohjaus on erityisen tärkeä. Tämä
vaihe voidaan jakaa kahteen kokonaisuuteen: osaamisen varmistaminen ja yksilöllisen
näytön suunnittelu sekä näyttöön valmentamiseen ja oman toiminnan ohjauksen
ennakointi. Laadukas ohjaus ja opetus ennen näyttöä antavat opiskelijalle varmuuden siitä,
että hän osaa näytössä arvioitavan työprosessin. Tavoitteena on valmentaa opiskelijaa
siten, että hän tietää, mitä on tulossa. Valmennuksen myötä pelot pienenevät ja näyttöön
sitoutuminen ja motivaatio kasvavat. Lisäksi tavoitteena on ohjauksen tarpeen
selvittäminen ja ennakoiva ohjaus.
                                                                                            66



Ohjaus ennen näyttöä

Yksilöllinen näytön suunnittelu ja osaamisen varmistaminen
 tiedonsiirto opiskelijan vahvuuksista ja tuen tarpeista: HOPS (HOJKS)
 osaamiskartoitus (vahvuudet ja tuen tarpeet)
 tarvittaessa lisäopetusta ja ohjausta
 henkilökohtaisen näyttösuunnitelman tekeminen: näytön toteutus, tuki- ja ohjaus sekä
   arviointi (tarkentuvat työssäoppimisen jakson alussa)
 työpaikan valinta
 työssäoppimisen jakson alussa suunnitelma tarkennetaan ja varmistetaan, että
   opiskelijalla on mahdollisuus harjoitella näytöissä näytettävää osaamista

Menetelmät:
 opiskelijan itsearviointi, keskustelut, havainnointi, tiedonsiirto ja yhteistyö (opiskelija,
  ryhmän ohjaaja, näyttöön valmentava opettaja, työpaikkaohjaaja sekä tarvittaessa
  erityisopetuksen / opiskelijahuollon asiantuntemus)

Näyttöön valmentaminen
 tiedotus näytöistä
 ymmärtäminen varmistetaan
 selkeät kirjalliset ohjeet ja tuki niiden ymmärtämiseen
 oman toiminnan ohjauksen ennakointi: pelkojen ja jännityksen poisto
 työpaikan ja työpaikkaohjaajan valmentaminen (ohjaus, materiaali, koulutus)

Valmentamisen menetelmät
 voi toteuttaa ryhmässä ja yksilöllisesti
 opettaja, työpaikkaohjaaja, tutoropiskelijat
 monikanavainen valmennus: esim. kirjallinen materiaali, suullinen ohjeistus,
   käytännön harjoittelu, keskustelu ja draama
 tapahtuu opiskelun eri vaiheissa


Ohjaus näytön alussa ja aikana
Ohjauksen tavoitteena on tukea ja kannustaa opiskelijaa näytön suorittamisessa. Tämä
edellyttää näytön arvioijilta ohjaustarpeen tunnistamista ja ohjausvastuun tiedostamista.
Erilaisen oppijan kohdalla kokenut työpaikkaohjaaja on koettu tärkeänä näytön aikaisen
ohjauksen antajana. Yhteistyö näytön aikaisen tuen järjestämisessä on joidenkin
opiskelijoiden kohdalla tärkeää; työpaikkaohjaaja voi tarvita opettajan tukea ratkaisuilleen.
Opiskelijahuollon henkilöstön hyödyntäminen ohjauksessa voi olla joskus tarpeen.



 Ohjaus näytön alussa ja aikana

 Näytön käynnistys
  varmistetaan, että opiskelija tietää, mitä tehdä

 Tarvelähtöinen ohjaus
  kynnyksen yli auttaminen, tavoitteena näytön sujuminen
  kannustus

 Henkilökohtaisen suunnitelman mukainen ohjaus
  ennalta sovitun suunnitelman mukaan
                                                                                       67




Ohjaus näytön lopussa ja jälkeen
Ohjauksellinen näytön arviointi on edellyttänyt arvioijalta aktiivista näytön seurantaa ja
myös palautteen antamista näytön aikana. Arviointi suoritetaan yksilöllisen
näyttösuunnitelman perusteella huomioiden opiskelijan vahvat alueet ja vaikeudet.
Itsearvioinnissa opiskelija voi tarvita paljon tukea.


 Ohjaus näytön lopussa ja jälkeen

 Arviointikeskustelu
  kannustava ja avoin
  vahvuudet ja kehittämisalueet huomioidaan
  sanallinen ja kirjallinen palaute
  itsearvioinnissa tukeminen

 Arvioinnin dokumentointi
  myös sanallinen tieto dokumentoidaan

 Palautetiedon kerääminen

 Mahdolliseen uusintanäyttöön valmentaminen



6.6 Näyttöjen toteutusmuodot

Näytöt toteutetaan yleensä toiminnallisina, mahdollisimman aidoissa työtilanteissa
tapahtuvina tekemisen näyttöinä. Tämä sopii useimmille erilaisille oppijoille hyvin, ja
kuvaa heidän vahvinta tapaansa oppia. Ohjeissa ja ohjauksessa on pyritty ottamaan
huomioon erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan tarpeita: ohjeet ovat selkeitä ja niiden
ymmärtämiseen annetaan tukea. Näyttö on mahdollista suunnitella myös yksilöllisesti.
Yksilöllistä näyttöä on käytetty projekteissa yleensä työpaikan tarpeista lähtien tai
erityisopiskelijoiksi nimettyjen kohdalla. Ammatillista kasvua on huomioitu näyttöjen
toteutuksessa siten, että näyttöjen vaatimustaso kasvaa vähitellen.
                                                                                        68


Työssäoppimisen yhteydessä toteutetussa näytössä yksilöllisten polkujen suunnittelu on
ollut joustavaa. Se edellyttää kuitenkin hyvää yhteistyötä työpaikkaohjaajan kanssa.



 Työpaikkanäytön etuja ovat
  osaamisen mittaaminen aidoissa työtilanteissa sopii yleensä arviointimenetelmänä
    erilaiselle oppijalle (tekemällä näyttäminen)
  työssäoppimisen jakso ”terävöityy”, myös erilaiset oppijat saavat opiskella ”oikeita”
    töitä
  yksilöllisen oppimis- ja arviointipolun toteutus mahdollistuu (edellyttää HOPS:aa!)

 Ongelmakohtia ovat
  tiedonkulku työpaikalle opiskelijan tuen tarpeista
  työssäoppimisen ohjaus
  yhteisymmärrys arvioinnin kriteereistä

 Tärkeää on
  sopivan työpaikan ja työpaikkaohjaajan löytäminen
  työssäoppimisen ja näyttöjen ohjausprosessin yhdistäminen
  väljä näyttötehtävä (opiskelijoiden erilaisuus (HENSU), työpaikkojen erilaisuus)
  työpaikkaohjaajakoulutuksessa tulisi olla sekä näytön että erilaisen oppijan osuus



Oppilaitosnäyttö
Opiskelun alkuvaiheen näytöt on osalla aloista toteutettu oppilaitoksessa. Joskus voidaan
myös perustellusti ohjata opiskelijaa näyttämään oppilaitoksessa tai oppilaitoksen
yrityksessä, jos aito työelämän tilanne on liian haasteellinen opiskelijalle.




 Oppilaitosnäytön etuja ovat
  turvallisuus ja tuttuus
  mahdollistaa opettajan jatkuvan tuen ja oppilaitoksen muiden tukimuotojen käytön
  voidaan suunnitella samanlaiseksi kaikille
  ylimääräisten ärsykkeiden poisto

 Ongelmakohtia ovat
  voi olla koemainen ja epäaito
  opiskelijoiden jännittäminen ja motivaatio-ongelmat
  käytetään useammin kirjallisia tehtäviä
  yksilöllinen näyttö on hankala toteuttaa
  vaikea seurata ja ohjata, jos koko ryhmä näyttää samanaikaisesti

 Tärkeää on
                                                                                         69




Portfolion käyttö näytön yhteydessä
Portfoliota on käytetty näyttöjen toteutuksessa monin tavoin. Se on toiminut näyttötapana
tai näytön osana ja dokumentoinnin välineenä. Portfolioon kootaan esim. kuvia tai
työselosteista tehdyistä tuotteista tms. Tuija Takala (2002) on kuvannut tarkemmin
portfolion käyttöä opaskirjasessa.



 Portfolion etuja ovat
  monimuotoisuus: mahdollisuus kerätä monenlaista materiaalia

 Ongelmakohtia ovat
  voidaan ymmärtää vain kirjallisena paperinippuna (erilaisen oppijan syrjäytymisen
   riski)
  suhdetta arvioinnin kohteisiin ei ole mietitty – osoittaako ammatillista osaamista vai
   onko dokumentointia

 Tärkeää on
  portfolion tekemisen ohjaus vaatii paljon aikaa
  opiskelijoita tulisi ohjata käyttämään kirjoittamiselle vaihtoehtoisia ja täydentäviä
    keinoja
  käyttötarkoitus, arvioinnin kohteet ja kriteerit tulisi olla selkeitä




Kirjalliset tehtävät näytön yhteydessä
Näyttöihin liittyy useilla aloilla jonkin verran myös kirjallisia tehtäviä. Usein ne ovat
työsuunnitelmia, selostuksia tai oppimispäiväkirjatyyppisiä. Kirjallisia tehtäviä näyttöihin
liittyy niiltä osin, kuin ne aidoissa työelämätilanteissakin liittyvät työhön. Kirjallisten
tehtävien perusteella pyritään arvioimaan myös esim. teoriatiedon hallintaa.
Oppimisvaikeuksisen opiskelijan kohdalla tulisi kiinnittää erityistä huomiota kirjallisten
tehtävien ohjeiden ymmärrettävyyteen ja mahdollisuuteen saada tukea ymmärtämiseen.
Kirjoittamiselle tulisi miettiä vaihtoehtoisia tapoja näyttää osaamistaan, eteenkin silloin,
jos varsinainen työtehtävä ei edellytä kirjoittamista. Opiskelijan lukivaikeuden luonne
vaikuttaa tarvittavien tukitoimien määrään. Opetushallituksen ohjeet lukihäiriön
                                                                                           70


huomioonottamisesta aikuisten näyttötutkinnoissa (1998) ovat sovellettavissa nuorten
näyttöihin liittyviin kirjallisiin osioihin.


   Kirjalliset näyttötehtävät
    tehtävien tulisi olla selkeitä, tekstin lyhyttä ja ymmärrettävää
    tehtävien teossa ja muokkauksessa voidaan käyttää erityisopetuksen tai äidinkielen
      opettajan asiantuntemusta
    tehtävien ohjeistukseen tulisi varata riittävästi aikaa ja käyttää sekä suullista että
      kirjallista ohjeistusta
    tarvittaessa näyttötehtävien antamisessa opiskelijaa opastetaan niin paljon, että hän
      varmasti ymmärtää näyttötehtävän
    tehtäviin tulee olla mahdollista tutustua jo ennakkoon

   Erityisjärjestelyjä käytetään tarvittaessa (esim. lukivaikeus)
    lisäaikaa kirjallisten tehtävien suorittamiseen
    kirjallisia tuotoksia voi korvata tai täydentää suullisesti
    kirjallisissa tehtävissä voi olla apuna tekstinkäsittelyohjelmia
    vastauksissa voi käyttää itselle soveltuvia kompensoivia menetelmiä
    kirjallisen tehtävän tukena tai sen korvaavana voi olla esim. kuvamateriaalia,
      ääninauha tai video




6.7 Näytön henkilökohtaistaminen – yksilöllinen näyttö

Näyttö voidaan suunnitella opiskelijan tarpeista lähtien hyvinkin yksilöllisenä, jolloin
näytön perustana on opiskelijan henkilökohtainen näyttösuunnitelma. Vaikka näyttö on
yksilöllisesti räätälöity, käytetään yleisiä arviointikriteereitä, ja arvioinnin kohteet eivät
yleensä muutu. Näytön suunnittelussa huomioidaan opiskelijan vahvuudet ja tuen tarpeet
sekä työpaikan käytännöt. Erityisopetuksessa voidaan käyttää tarpeen vaatiessa myös
mukautettuja arviointikriteereitä. Seuraavaan kuvioon on koottu vaihtoehtoisia tapoja
yksilöllisen näytön toteutuksesta.




                               Näyttöympäristö
                               - työpaikan valinta
                               - työpaikka /
                                  oppilaitos
                               - ympäristö muu                        Näyttötapa
Näytön ajoitus                                                        - vaihtoehtoinen
                                  muokkaus
- pitempi aika                                                           tai täydentävä
   oppia / näyttää                                                       tapa (esim.
- osissa                                                                 kirjallisen
   näyttäminen                                                           tehtävän
- näyttöjen                       YKSILÖLLINEN                           suullinen
   yhdistäminen                     NÄYTTÖ                               täydennys)
                                                                      - erilaiset
                                                                         työtehtävät
                                                                                        71




     Arviointi                                       Tuki ja ohjaus
     - kohteet: keskeisten valinta                   - menetelmät
     - kriteerit: mukautetut                         - ohjauksen määrä ja laatu
        kriteerit mahdollisia                        - ennen, aikana ja jälkeen
        erityisopetuksessa                     (vo


Kuvio 9. Näytön henkilökohtaistamisen vaihtoehtoja


6.8 Näytön arviointi

Näytön arviointi pohjautuu yleisiin opetussuunnitelman perusteissa oleviin
arviointiohjeisiin. Erilaisen oppijan arvioinnissa ovat nousseet keskeiseksi arvioinnin
kohteiden selkeä määrittely ja vaihtoehtoisten arviointitapojen huomiointi. Pohdintaa on
aiheuttanut myös yksilöllisten tavoitteiden mukaan toteutettujen näyttöjen arviointi.
Arviointikeskustelun merkitys korostuu oppimista ohjaavana ja itsearviointia kehittävänä
toimena. Arvioinnin dokumentoinnissa nousee esille sanallisen arviointitiedon keruu ja
arviointilomakkeen muoto sekä näyttötodistus. Mukautettujen kriteerien käyttö näytöissä
vaatii tarkennusta. Seuraavassa taulukossa on yhteenveto tämänhetkisistä linjauksista
erilaisten oppijoiden näytön arvioinnissa.


   Arvioinnin kohteet ja kriteerit
    on määritelty selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta opiskelija tietää mitä häneltä
      odotetaan
    opiskelija saa tukea arviointiohjeiden tekstin ymmärtämiseen
    arvioinnin kohteista ja kriteereistä keskustellaan ennen näyttöä yhdessä opiskelijan,
      työpaikkaohjaajan ja opettajan kesken, lisäksi kohteet ja kriteerit tarkennetaan
      suhteessa opiskelijan henkilökohtaisiin tavoitteisiin
    huomioidaan erilaiset tavat osoittaa ammattitaitoa (esim. lukivaikeuden huomiointi)
    selkeä arvioinnin kohteiden määrittely helpottaa vaihtoehtoisten näyttöjen
      suunnittelua
    tarvittaessa näytölle laaditaan mukautetut arvioinnin kriteerit

   Opiskelijan henkilökohtainen näyttösuunnitelma huomioidaan näytön
   arvioinnissa seuraavasti:
    arvioinnin kohteet ja kriteerit pysyvät samoina, vaikka näytön toteutusta on
      yksilöllistetty (näyttöympäristö, näyttötapa)
    tuen ja ohjauksen määrä voi vaikuttaa arviointiin, mutta se on määriteltävä jo ennen
      näyttöä

   Arviointikeskustelun periaatteita
    kannustava ja avoin
    tapahtuu kolmikantaperiaatteella
                                                                                       72


      huomioidaan vahvuudet ja kehittämisalueet
      opiskelijaa tuetaan itsearvioinnissa
      sanallinen arviointi on tärkeää
      arviointikeskustelu kirjataan

   Arviointilomake
    helppokäyttöinen ja ymmärrettävä
    helpottaa opiskelijan itsearviointia
    arvioinnin kohteet ja kriteerit määritelty selkeästi
    opiskelija on saanut ohjausta lomakkeen sisältöön ja täyttöön jo ennen näyttöä
    lomakkeessa on huomioitu sekä sanallinen arviointi että numeroarviointi
    arvioinnin voi suorittaa myös suullisesti tai sitä voi täydentää suullisesti



   Näyttötodistus
    kannustava
    sanallinen todistus ja numerotodistus
    vahvuudet huomioitu
    työllistymistä edistävä

   Opiskelijan itsearviointi
    itsearviointia on tuettava opiskelun eri vaiheissa
    edellyttää arvioinnin kohteiden ja kriteerien ymmärtämistä sekä kykyä ja uskallusta
      arvioida omaa toimintaansa
    itsearviointiin ja refleksiivisyyteen kasvaminen on pitkä prosessi



Lukivaikeus tulisi ottaa huomioon näytön arvioinnissa.
- Näyttöä vastaanottavien henkilöiden tulee pystyä arvioimaan lukivaikeuden luonne ja
    sen vaikutuksia tehtävien suorittamiseen.
- Näytön suorittamiseen liittyvät erityisjärjestelyt (esim. lisäaika ja suullinen
    täydentäminen) eivät saa vaikuttaa arviointiin.
- Kirjallisissa vastauksissa tekstin rakenne tai oikeinkirjoitus ei vaikuta arviointiin.
- Kirjallisille tehtäville käytetään mahdollisuuksien mukaan vaihtoehtoisia tai
    täydentäviä arviointimenetelmiä.
- Tarvittaessa lukiopettaja on mukana.
Mukautettu arviointi näytöissä
Opetussuunnitelman tavoitteita voidaan mukauttaa lain 630/98 20 § ja 3 momentin
perusteella, jos opiskelijan osaaminen ei yllä T1:n tasolle. Arviointi on suoritettava
mukautettuihin tavoitteisiin suhteutettuna, jolloin tavoitteille on laadittava
arviointikriteerit. Arvosana-asteikon on oltava sama kuin yleensä käytössä oleva.
Opiskelijan arvioinnissa tulee noudattaa samoja periaatteita kuin muutoinkin.. Opiskelijan
tulee saada tutkintotodistus, vaikka tutkinnon tavoitteita olisikin mukautettu.
(Ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelman perusteet 2000.) Opetushallituksen
internetsivuilta osoitteesta www.edu.fi (> erityisopetus > ammatillinen erityisopetus >
opetussuunnitelmat ja opetuksen järjestäminen > suuntaviivoja mukautettujen arviointien
kriteereiksi) löytyy ideoita mukautettujen kriteerien muokkaamiseksi.
                                                                                                                73




Seuraavat asiat tulisi ottaa huomioon, jos näyttöjen arviointia mukautetaan:
- Jos opiskelija suorittaa opintokokonaisuutta mukautetuin kriteerein, hänellä on oikeus
   suorittaa myös näyttö mukautetuin kriteerein.
- Näytön toteutuksessa ja siihen liittyvässä tuessa ja ohjauksessa huomioidaan
   opiskelijan yksilölliset tarpeet sekä niiden vaikutus arviointiin.
- Arviointi tehdään kuitenkin siten, että opiskelijalle jää edelleen mahdollisuus suorittaa
   joko koko näyttö tai sen osia tavallisten tavoitteiden mukaisesti.
- Näyttöön laaditaan mukautetut kriteerit.
- Työpaikkaohjaajaa ja opiskelijaa ohjataan mukautettujen kriteereiden käytössä.
- Mahdollisuus arvioinnin mukauttamiseen päätetään ennen näyttöä.
- Mukautettua arviointia suunniteltaessa mukana on aina erityisopetuksen tai
   opiskelijahuollon asiantuntija.

Entä, jos näyttö ei mene läpi?
- Opiskelijan osaaminen pyritään varmistamaan jo ennen näyttöä, jotta epäonnistumisia
   ei tulisi.
- Arviointikeskustelussa käsitellään avoimesti ja rakentavasti tilannetta: huomioidaan
   opiskelijan vahvuudet ja ongelmakohdat näytöissä sekä epäonnistumisen syyt.
- Tarkennetaan näytön hylkäyksen perusteet
- Selkeytetään, onko hylätty koko näyttö vai vain jokin osa näytöstä.
- Sovitaan alustavasti mahdollisesta lisäopiskelusta, tukiopetuksesta ja / tai ohjauksesta.
- Näytön ja lisäopetuksen / ohjauksen suunnitelma tarkistetaan näytön jälkeen, ja
   opiskelijaa tuetaan suunnitelman toteutuksessa.
- Uusimismahdollisuus pyritään antamaan mahdollisimman pian huomioiden kuitenkin
   opiskelijan tuen tarpeet.
- Sovitaan alustavasti, milloin opiskelijalla on mahdollisuus seuraavan kerran kokeilla
   näyttöä.


LÄHTEET

Ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelmien perusteet. Opetushallitus 2000.

Asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/1998.

Pajukoski, S. & Rinne, E. 2002. Erilaiset oppijat näytöissä, I raportti: Erilaisen oppijan tunnistaminen sekä
tuki- ja ohjaustoimet ammatillisessa peruskoulutuksessa. Helsinki: Lönnberg.

Laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998.

Näyttöryhmän muistio 14/1999. Helsinki: Opetusministeriö.

Nyyssölä, N. 2003. Näytöt ammatillisessa peruskoulutuksessa. Väliraportti näyttöprojektin toiminnasta
vuosina 2000 ja 2001. Opetushallitus. Vantaa: Dark Oy.

Pohjolainen, L. 2001. Näytöillä laatua. Opettaja 4/2001.

Pohjalainen, L. & Vesaaja, M. 2001. Näyttöjen kehittäminen ammatilliseen peruskoulutukseen.
Näyttöpilottiprojektien 1999–2000 kokemukset ja kehittämisehdotukset. Moniste 15/2001. Helsinki:
Opetushallitus.

Stenström, M-L. 2001. Näytöt ammatillisessa peruskoulutuksessa. Kokemuksia ja tutkimustarpeita.
Opetushallitus. Vantaa: Dark Oy.
                                                                                       74




7. LOPUKSI
Seija Pajukoski ja Sanna Koskinen

Sisko    Savolainen     kuvaa    perinteisten    arviointimenetelmien       pulmallisuutta
oppimisvaikeuksisten osaamisen arvioinnissa seuraavasti:

            Osaamattoman osa

            Kuinka voin olla rehellinen ja vakuuttava, kun kerron
            ihmisille, että olen käynyt peruskoulun, mutta en osaa laskea
            enkä kirjoittaa, ja luetun ymmärtäminenkin on vajavaista.
            Kumminkin ymmärrän ja olen lapsesta as ti ymmärtänyt
                                                                                       75


             asiat syvältä. … Jos on lukihäiriöinen, ei kykene
             ilmaisemaan kirjoitetulla sanalla, mitä ajattelee tai haluaa,
             eikä aina edes sanomaan.
             Tuntuu mahdottomalta yhdistää kirjallinen osaamattomuus ja
             älyllinen osaaminen. Meillä on mittarit vain yhdenlaiseen
             osaamiseen. Toisaalta: vaikka itse tietää kykynsä, miten saa
             uskallusta luottaa omaan arvoonsa?
                                          (Sisko Savolainen 1997)

Näytöt antavat keinoja ja ideoita osaamisen mittaamiseen eri menetelmin, ja ne antavat
oppimisvaikeuksiselle opiskelijalle mahdollisuuden näyttää todellista osaamistaan, ei vain
osaamattomuuttaan. Näytöt ovat osa opiskelijan oppimisprosessia. Erilaisen oppijan
tukeminen näytöissä on osa koko oppilaitoksen tuki- ja ohjaustoimintaa. Kehitettäessä
malleja tukijärjestelmän luomiseksi näyttöihin, tulee samalla kehittää oppilaitoksen koko
ohjausjärjestelmää ja opetusta. Tähän raporttiin on koottu malleja erilaisen oppijan
tukemiseksi ammatilliseen perustutkintoon johtavan koulutuksen näytöissä. Tässä
raportissa esitetyt ajatukset ovat tämän hetken kokeilujen näkökulmia. Tulokset voivat
vielä muuttua projektien ja näyttölinjausten edetessä. NÄYTTÖ-projektin syksyn 2003
haasteena on syventyä vielä joidenkin alojen alakohtaisiin pulmiin sekä kehittää malleja
työelämäyhteistyöhön ja opettajakoulutukseen. Lisäksi projektissa tullaan kartoittamaan
erilaisten oppijoiden näyttöjen kustannusvaikutuksia. Projektin loppuraportissa, joka
ilmestyy keväällä 2004, tullaan kuvaamaan erilaisten oppijoiden näyttöjen suunnittelu ja
toteutusprosessi oppilaitosten kehittämistyön tueksi.



 NÄYTTÖ −MAHDOLLISUUS ERILAISELLE OPPIJALLE

    Mahdollistaa tekemällä osaamisen näyttämisen – usein vahva alue erilaiselle
     oppijalle.
    Kiinnittää huomion keskeiseen ammattitaitoon ja sen opettamiseen.
    Nostaa tekemällä oppimisen ja työssäoppimisen arvostusta.
    Kehittää opetusta ja ohjausta.
                                                                                                 76


                                                                                         LIITE 1


Helsingin tekniikan alan oppilaitos / Vallilan koulutusyksikkö

Syksyllä 2002 aloittaneiden opiskelijoiden luki- ja matematiikan vaikeudet

Yhteenvedot on tehty kartoitustestien perusteella. Keskiarvoprosentit on laskettu luokkakohtaisista
yhteenvedoista. N on niiden luokkien lukumäärä, joiden yhteenvedot olivat käytettävissä prosentteja
laskettaessa. Syksyllä 2002 aloittaneita luokkia oli n. 30.


Lukivaikeuksia              tavallisilla luokilla    34 %          Hajonta 6−78 %            N 23
Lukivaikeuksia              erityisluokilla          80 %          Hajonta 66–100 %          N3

Matematiikan vaikeudet
(tuen tarve ehdoton)        tavallisilla luokilla    7,5 %         Hajonta 0−31 %            N 22
                            erityisluokilla          60 %                                    N1

Matematiikan vaikeudet
(tuen tarve suositeltava)   tavallisilla luokilla    33 %          Hajonta 6−62 %            N 22
                            erityisluokilla          100 %                                   N1



Tulosten tulkinnassa on hyvä ottaa huomioon seuraavat seikat:

      lukikartoituksessa on käytetty 12-vuotiaille (6 lk.) normitettua ALLU-testistöä
      osa opiskelijoista / luokista ei ole ottanut testejä tosissaan
      luvuissa on mukana maahanmuuttajaopiskelijat (ei kuitenkaan maahanmuuttajien
       valmistavien luokkien opiskelijat)
                                                                                            77




                                  II VÄLIRAPORTTI

                     ERILAISET OPPIJAT NÄYTÖISSÄ
                     Opetus, ohjaus ja näytön toteutus
                    ammatillisessa peruskoulutuksessa




Erilaisten oppijoiden huomioiminen näytöissä (NÄYTTÖ) -projektin tavoitteena on
erilaisen oppijan asian esillä pitäminen ammatilliseen peruskoulutukseen liitettävien
näyttöjen kehittelyvaiheessa. Projekti pyrkii yhteistyössä näyttöjä kehittävien oppilaitosten
ja asiantuntijatahojen kanssa selvittämään ja kehittämään malleja erilaisen oppijan
huomioimiseksi näytöissä sekä tuottamaan materiaalia ja toteuttamaan koulutusta
opettajille sekä työelämän edustajille. Ensimmäinen raportti (2002) painottui erilaisen
oppijan tunnistamiseen ja tuki- ja ohjauskäytäntöjen kuvaamiseen ammatillisissa
oppilaitoksissa. Projektin toiseen raporttiin on koottu hyviä käytäntöjä erilaisten oppijoiden
huomioimisesta näytöissä ja opetuksessa sekä työssäoppimisessa. Raportissa kerrotaan
mm. erilaisen oppijan tunnistamismenetelmistä, opetuksesta ja ohjauksesta sekä eri
alojen oppilaitosten kokemuksia erilaisen oppijan tukemisesta näytöissä. Lisäksi
raportissa kuvataan ammatillisten erityisoppilaitosten näyttöjä ja sitä, miten koulutus voi
tukea opettajia ja työpaikkaohjaajia erilaisten oppijoiden näyttöjen toteutuksessa.

								
To top